Pakkohan siitä on puhua: Puvusta asiaa!

Koska viivyttelin blogin aloittamisessa kiiruhdin puvun hankinnassa no, tilasin puvun jo ennen blogin aloitusta, ovat lähes lakisääteiset pukupostaukset jääneet väliin. Mutta pakkohan siitä on puhua! :D

Aloitin pukujen sovittelun Kaaso J:n kanssa Helsingin Seremoniasta, lähinnä Maggie Sotteron pukujen houkuttelemana. Olin liikkeellä varmastikin jokaisen asiakaspalvelijan painajais ihanteena: en oikein tiennyt, mitä etsin. :D Kunhan se ei olisi olkaimetonta eikä pitsistä, niin olen valmis kokeilemaan. Niin, ja sen pitäisi ehdottomasti olla jotain tajunnanräjäyttävän uskomatonta, todella näyttävää ja mielellään hieman erilaista. Ihan perinteiseen satiiniunelmaan ei minun luonteeni vaan yksinkertaisesti sopisi sekaan. Vähän sama, kun kuorruttaisi valkosuklaajuustokakkua lihaliemigeelillä.

Kasailin sovitettavaksi sekalaisen valikoiman pukuja, niitä taisi olla neljä. Oli pitsiä, satiinia, merenneitoa, prinsessaa ja taisi jonkin ennakkoluulottomuuskohtauksen myötä sekaan eksyä yksi hyvin pienieleisen kapea ja vaatimatonkin.

Oletko koskaan kokenut rakkautta ensi silmäyksellä? Käsittämätöntä ja selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta? Sellaista kodinlöytämisen fiilistä, sitä lämmintä tunnetta, että tämä on tässä, näin kuuluu olla? Se ensimmäinen puku. <3 <3 <3

Sanoin niin kaasolle kuin Seremonian asiakaspalvelijallekin, etten riisu tuota pukua ikinä! :D

Mutta pakkohan siitä oli sitten lopulta päästää irti. Seuraavaksi kokeilin muistaakseni jotain tämän tapaista:

Talese

 Tai jotain sinne päin. Ja samoin kahta muuta, kylläkin kaunista, mutta minulle ah, niin mitäänsanomatonta pukua. En muista pukuja, eikä taida muistaa Kaaso J:kään. Sen ensimmäisen jälkeen millään muulla ei vaan ollut mitään mahdollisuutta! 

Mutta. En todellakaan ole mikään maailman paras päätöstentekijä (Sulho rakastanee minua juuri arpomistaipumukseni ansiosta! :P ), niin pitihän sitä sitten käydä muuallakin!

Seremoniasta suunnistimme Stockmannille ja päälle pääsi Pronoviakselta ainakin tämä:

Fuente

Fuente oli Kaaso J:n mielestä upea ja pidin siitä itsekin, tosin pahat väärästä koosta johtuvat istuvuusongelmat häiritsivät... Mutta suurin mutta oli kummallakin se mieleen iskostunut kuva siitä Ensimmäisestä Maggiesta.

Seuraavat sovituskeikat taisin heittää Stilissimaan ja Niinattareen. Niinattaressa ei oikein ollut mitään edes puolittain säväyttävää. Olin liikkeellä toisen 2012-Morsion kanssa, ja kun sitten astuimme Stilissimaan ja meiltä kysyttiin mitä haemme, hän kertoi haluavansa jotain yksinkertaista ja klassisen tyylikästä, mutta kaverille pitäisi löytää jotain supernäyttävää. Mielellään siis puku, joka vilkkuisi, ehkä soisi ja mielellään liikkuisi itsestään. :D Ja ei, en tietenkään loukkaantunut, SELLAISTA MINÄ HAIN! :D

Stilissiman ihana punapää, Heidi, oli aivan mahtava ja tiesi heti, millaisia pukuja tarjota meille! (kts. p.p.s. tuolta alta!) Heidi toi minulle sovitettavaksi tämän Cymbelinen rockmorsianpuvun:

Euriel

Toinen suosikeistani oli tämä Jasminen puku:

Jasmine

Eihän näissä mitään yhtenäistä linjaa ole. Ovat toki morsiuspukuja kaikki, mutta siihen se jäänee... :D

Ehdin käväistä Seremoniassa uudestaan kokeilemassa Sitä Pukua Kaaso A:n kanssa. Ja se oli taas pelkkää virnuilua ja huokailua. A osoitti samoja taipumuksia minun ja Kaaso J:n kanssa: tuon puvun jälkeen kaikkia pukuja tuli verrattua siihen. Mikään ei yltänyt samaan.

Äipän kanssa kävin vielä sovittelemassa Lavemissa ja jälleen Stockmannilla. Ja tällä kohtalokkaalla reissulla löytyi ensimmäiselle puvulle Kova Kilpailija:

Alcanar

 Pronoviaksen Alcanar. Pukuun olisi pitänyt hankkia vyö, vaihtaa vetoketju nyöritykseksi ja mahdollisesti lyhentääkin. Mutta oli se UPEA. Tätä kaunotarta pohdittiin pitkään!

Sitten. Eräänä kohtalokkaana marraskuisena aamuna minulle selvisi pelottava asia: Sotteroni valmistaminen lopetettaisiin pian, joten mahdolliset tilaukset olisi tehtävä NYT! GHÄÄÄÄ!!!!


Kittyn ja niin kovin monen muun tyytyväisen morsion puheiden perusteella otin yhteyttä Leimulineen ja suhasimme vanhempieni kanssa Hyvinkäälle. Ja nyt kuulkaas morsiot, jos ette ole pukuanne vielä hankkineet tai löytäneet niin mars Hyvinkäälle! Kehä kolmosen ulkopuolelta löytyy nimittäin kohtaamistani (ainakin kymmenistä!) morsiuspukuasiantuntijoista Se Paras, Ihanin ja kaikin puolin Mahtavin, nimittäin Pirjo Leimu! Ja sanon tämän täysin riippumatta siitä, että Pirjo oli kanssani täysin samaa mieltä siitä, että olin valinnut itselleni parhaan mahdollisen puvun! :P (Yup, flattery WILL get you anywhere! Koetapa vaikka! :D )

Ja niin siinä sitten kävi, että lähes 9 kuukautta ennen häitä, kokeilemistani varmaankin viidestäkymmenestä (enkä edes liioittele!) tilaukseen lähti se ensimmäinen hääpuku, jota olen koskaan kokeillut. Enkä malta odottaa, että tapaamme jälleen! :D

Jaa mikä se oli? En kerro! :P ...vielä.

p.s.
Stilissiman jälkeen järjestimme vielä Kaasojen kanssa tyttöjen reissun Saloon ja Turkuun, mutta näistä ehkä lisää myöhemmin. :)

p.p.s
Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, googlella ja linkeillä löytynee parempia, mutta niin hienoissa formaateissa, ettei tämä entinen it-ammattilainen osaa niitä tänne väkertää! :D

p.p.p.s.
Jos et tahdo/pääse/halua Hyvinkäälle, niin aivan loistava vaihtoehto on Stilissiman Heidi! Tyttö on semmonen tehopakkaus, että! Ja silmää on! Jos Heidi (tai Pirjo) ei sinulle pukua löydä, niin unohda koko naimisiinmenojuttu. Tai ainakin se hääpuku. Oikeesti! :D

edit.

Se pukuni EI ole tämä:

Affordable Bridal Gowns