Känkkämorsian - eli miten tästä muka selvitään naimisiin asti???

Ei auta hyperventilointi eikä valaiden laulu, tämä morsio on nyt niin viulunkielenä! Katselin tuossa kalenteriani ja seuraava vapaa hetki olisi sitten jo 13.8. Sen jälkeen kasasin hääpäivän aikataulun ja siihen liitteeksi to do -listan, muistilistan 2.palaveriin Salmi-salin väen kanssa sekä listan tavaroista, jotka pitää roudata Salmi-saliin ennen juhlia.

Sitten itkin, revin tukkani irti, purin kieleni poikki ja räjähdin.

MITEN KAIKEN TUON VOI MUKA SAADA AIKAISEKSI JA KASAAN JA PAIKOILLEEN JA KUNTOON JA HANKITTUA JA KASATTUA JA HOMMATTUA JA JÄRJESTELTYÄ JA SOVITTUA JA AJATELTUA JA ASKARRELTUA JA HAALITTUA JA KEHITELTYÄ JA BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!

Phuuh. Mitä tekee 2010-luvun morsian, kun paniikki iskee? No GOOGLAA! Ja aimo annos stressimorsiolle suunnattuja apusivuja sieltä googlen ihmeellisestä maailmasta löytyikin. Tosin kaikilla sivuilla vaikuttivat toistuvan ne samat neuvot... (ja jos joku nyt uskalta kutsua näitä neuvoja "hyväksi havaituiksi", niin tungen saippuakuplaputken sanojan nenään! Juu, juuri sen putkilon, sen jossa EI VIELÄKÄÄN OLE SITÄ HITON RUSETTIA! Eipä tosin ole sen 67 kaverissakaan...) neuvot...

1.) Tee listoja
Jep. Listoja. LISÄÄ LISTOJA! Noiden listojen lukeminen se minut saikin tähän tilaan! Joka hemmetin listassa on aivan käsittämätön määrä asioita, joita ei ole vielä hoidettu. Ja aina, kun luen listojani, joudun lisäämään sinne tavaraa. Aina. Listat ovat uuvuttavia, pelottavia, ahdistavia ja ilkeitä ja kamalia kapistuksia, jotka hiipivät jo uniinikin! En halua enää listoja!!! Voinko ulkoistaa kaikki listoihin liittyvät asiat Kaaso P:lle, joka on todellinen listakuningatar?

2.) Rentoudu
Rentoudu - schmentoidu!!! Rentoutuisin juu ja oikein mielelläni rentoutuisinkin, mutta KOSKA? Olen töissä 8h päivästä. Joka illalle löytyy jokin palaveri tai shoppailu tai tapaaminen tai askarteleminen ja nuo puuhat vievät poikkeuksetta enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Ja kun illalla vihdoin pääsen sänkyyn, kaadun sinne ja nukahdan saman tien. Herätäkseni taas huikeat kuusi tuntia myöhemmin...

3.) Urheile
Kts. kohta 2. Tätä helpotti vielä ihan mahdottomasti kaksi viikkoa sitten iskenyt kuumetauti! Edelleenkin yskin keuhkojani pihalle ja koetan niistää ulos eilistä päivällistä, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja se rakkaudella hankittu kunto kirjaimellisesti suli pois sen kuumehikoilun myötä! Mahtava fiilis, kun huomasin, että pitkästä aikaa se neljän kilon käsipaino on nimenomaan käsiPAINO. Vielä pari viikkoa sitten olisin melkein voinut nimetä sen käsikevyeksi. :S

4.) Syö monipuolisesti ja terveellisesti
Kiireessähän tämä on todella helppoa. Aina voit napata kaupasta vaikkapa tuoreen kotimaisen kurkun ja jyrsiä sitä sitten lounaaksi. Mukavaa vaihtelua saat tarttumalla toisinaan vaikkapa munakoisoon. Ainakin siinä olisi monipuolista katseltavaa ohikulkijoille. Terveellisyydestä en tiedä.

Halusin olla yksi niistä morsiamista, joka saa kaiken rauhassa valmiiksi hyvissä ajoin ennen häitä. Tällä hetkellä se näyttäisi onnistuvan helposti, kunhan siirrän häitä noin kuukaudella. Tosin sitten tulisi taas kamala määrä lisää asioita to do -listalle...

Apua?! Miten tästä selviää? Selviääkö tästä? Hoituuko kaikki? Oikeasti? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei. Tai jos onnistuukin, niin korkeintaan sen ansiosta, etten enää nuku ennen häitä. Onhan sekin kai vaihtoehto? :D

Ja kiitos tämän stressiahdistuspaniikkini, olen aivan kamalan vihainen koko ajan! :( Tiuskin jatkuvasti ja tietysti erityisesti suosikkikohteilleni äipälle ja Sulholle. Ja minusta tuntuu jatkuvasti, että vaikka Sulho vakuuttaa kyllä kantavansa omatkin kortensa kekoon, niin silti kaikki langat ovat minun käsissäni, eikä mitään tapahdu, ellen minä pistä asioita tapahtumaan. Ehkä olen hieman kontrollifriikki. Tai ehkä niistä  korsista ei vaan ole hääjärjestelyissä sen enempää iloa ja hyötyä kuin villasukista Saharassa...

Tämä nyt mihinkään liity. Mutta se tuli siihen. Nih.

No ei ole HÄÄviä täälläkään..

Kittyn Bridezillailun vanavedessä joudun toteamaan, että eivätkä souda meidänkään eskimot kanoottiaan ihan samaan tahtiin. (Ja taas. Kuka tuonkin keksi???)

Aiemmin hehkuttamani pappi meni ja perui tulemisensa. On jossain norjassa. Vaihtoehtopappi lienee oman seurakuntamme pappi. Olen kyseisen rouvan nähnyt kerran Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa. Ihan oli rempseän oloinen pastori, ei siinä mitään. Mutta lopussa kun hän sitten vähän kertoi lisää illan taustajoukoista ja esiintyjistä ja kiitteli kollegoitaan avusta, niin siinä tuo lähin kollega oli ensin Terttu ja sitten Kerttu ja myöhemmin vielä joku muu. Kerttuterttumikälie hymyili vieressä ihan pokkana, on ilmeisesti tottunut moiseen. Mutta saattaisi olla morsion hymy hakusessa, jos vihille pääsisivätkin kerttuterttu ja paulimauri tai muu vastaava ihastuttava pariskunta....

Kitty oli luvannut minulle Saaran loihtiman ihanaisen huntunsa lainaan: ja kas! Jotain lainattua - tsek! Muttamutta. Kuten Kittykin jo angstaili: tuo kaunokainen ei olekaan puhtaanvalkoinen! Kitty oli sitä jo Leimulinen Pirjon kanssa mallaillut ja todennut, että ei se vaan toimi sen minun Sutturani kanssa.  :(

Okei, jos olisin Sarah Jassica Parker niin voisin pistää clashaaviä värejä päälleni. Mutta kun en ole.

(Olenko muuten muistanut mainita, että Pirjo on Aivan Mahtava?! No en varmasti ainakaan tarpeeksi usein! :D Kaikki, jotka ette ole vielä Pirjoa tavanneet, mars Leimulineen! Nyt! Heti! Jos ei muuten, niin Pirjon takia! Kannattaa!!! :D) (Ja samaan syssyyn: Aivan Mahtava on kyllä tuo Kittykin!!!! <3 Ihana, ihana Nainen! Eli jos ette ole kahlanneet vielä Modern Bride -blogia alusta loppuun, niin hus! Sinne! Tosin pieni varoituksen sana: blogi saa paatuneimmatkin hääallergikot haaveilemaan omista unelmahäistä! :D )

Lisäksi olin sitten sutannut kalenteriini Sen Ainoan kesäkurssin alkamaan ensi maanantaina. Se alkoi toissapäivänä. Ilman minua. *huokaus*

Ehkä saattaisi olla minun työpöytäni tuossa kuvassa...

No mutta. Nyt pitäisi sitten löytää pappi, huntu ja kaksi edellistä päivää. Ehdotuksia? :D

p.s.

Tässäkin risukasassa istutaan toki arskat naamalla, nimittäin Sulhon, Bestmanin ja Morsion isin frakit käytiin buukkaamassa maanantaina ja kutsut saapuvat huomenna! :D Ja esteitä tutkitaan parhaillaan! Ja kuulutukset luetaan 10.6. Vanhassa kirkossa. Woohoo! :D

p.p.s.

Tajusin juuri,  että olen aikas huono ihminen. Tai ainakin ihan mahdottoman negatiivinen. Todellinen Aurinkoprinsessahan olisi latainut pitkän postauksen noista frakeista, kutsuista ja kuulutuksista, ehkä jopa useampiakin. Ja saattanut mainita nuo valivalit sivulauseessa. Mutta näin päin sitten meni! :O Lupaan parantaa tapani. Saatte tulevaisuudessa valoisampia postauksia! :D Kiitos ja anteeksi!

Suurpiirteinen nipottaja

Tuossa edellisessä tunnustuspostauksessa tuli esille se ihastuttava luonteeni ristiriitaisuus suurpiirteisyyden ja nipotuksen osalta. Ja se on kuulkaas aiheuttanut tässä häähulluttelussa jos jonkinlaisia keskusteluja!

"Oletkos jo hankkinut niitä tarjouspyyntöjä kutsuista?"
"No en ole. Eiksne voi laittaa vaikka Feissarissa? Tekstarilla? Eihän se nyt siitä kutsun ulkonäöstä ole kiinni tuleeko ne ihmiset vai ei???"

"Mitä olitte ajatelleet vieraslahjoiksi?"
"Siis täh? Saahan ne ruokaa ja juomaa ja kyytiäkin vielä!"

Niin ja nämä keskustelut siis käydään lähinnä pääni sisällä.  

Mutta sitten. Otetaan nyt vaikkapa se morsiuspuku. Juu, se kolmesataa euroa halvempi oli tosi kaunis. Mutta kun se vyötärö oli kaksi senttiä liian ylhäällä. En olisi tahtonut.

Tai se kirkko-osuus. Kanttori paukuttaa prinsessaruususta kahdella vasurilla En todellakaan tahdo. Tai kirkosta poistuessamme rakas juhlakansa sulkee vastavihityn parin ympyrän sisälle ja laulaa lurittaa jonkun "ihanan" onnittelulaulun. Rouva nappaa yläkerran lakimiesnaapuriserkkua kädestä kiinni ja karkaa tämän kanssa selvittelemään mitätöintimahdollisuuksia.

Olen siis suurpiirteinen nipottaja. Joissain asioissa homman pitää olla todellakin just, eikä melkein, tai siinä ei se kuuluisa armiaskaan enää auta. Mutta enimmäkseen kelpaa mikä vaan. (Ja kultapupuseni ole nyt hiljaa. Tässä ei ole kyse ruoasta. Tai musiikista. Tai kirjoista. Eikö se vanhan kämppäni sisustus vakuuttanut jo tästä? Jos ei, niin muistuttaisin myös, että tavatessamme asuin pyöräkellarissa! :P )

Hääjärjestelyissä vastaan onkin tullut kummallisia tilanteita. Millä ihmeellä perustelen muille sen, että olen valmis sijoittamaan tuhansia euroja hyvään ruokaan ja juomaan, mutta pöytien koristelu ja kattaus olisi minulle ollut aivan herttaisen yhdentekevää? Äitini tyttärenä ymmärsin kuitenkin, että pitäähän sen pöydän olla nätti... Ja onneksi on SuperSulho!

Askartelemaan minua ei saa suurin surminkaan. Ja (tämä on melkein noloa) jos se olisi ollut tasan ja vain ja ainoastaan minusta kiinni, kutsut olisivat hyvinkin saattaneet olla muotoa "joku kiva fontti ja aaneloselle vaan".

No okei, onhan tämä aika karsea! :D

Hats off kaikille kanssapareille, jotka askartelevat kutsut, koristeet, pimpompompomit, hääkarkit ja muut kiitoslahjat, väkertävät powerpointteja hääväelle näytettäväksi ja kasaavat lapsuudenkuvia juhlapaikkaan ihasteltavaksi. Ihailen aikaansaavuuttanne, idearikkauttanne ja visuaalista lahjakkuuttanne! Minulla sitä ei vaan ole. Siksi meidän häissämme ei tulla näkemään vaikkapa itseaskarreltuja kynttilähärpäkkeitä.

 Minä saisin näistä aineksista aikaiseksi luultavasti tulipalon ja tukan, joka olisi täynnä teippejä, naruja ja muuta nättiä.

Kieltäydyn myös tuntemasta huonoa morsiusomatuntoa siitä, etten jaksa innostua ihan kaikista pikkuasioista, jotka joillekin ovat ihan ehdottomia hääntekijöitä. Jos itse kadumme tekemättä jättämisiämme, olkoon niin. Mutta jos vieraamme juhlat menevät pieleen, kun pöydissä ei olekaan SEKÄ kukka-, ETTÄ kynttiläasetelmaa, niin, noh, olemme varmasti epäonnistuneet myös vieraslistan laadinnassa. :P

Ja aion myös uskotella itselleni, etten ole ainoa poikkeus. :D Play along here, sisters!