Mitä tehdä Maggielle?

Uudessa kodissamme on kovasti enemmän tilaa kuin aiemmassa, mutta... jotenkin se varastossa roikkuva ruumissäkin näköinen möhkäle vaikuttaa kuitenkin olevan paikassa, johon se ei ihan välttämättä kuulu...

Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!

Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!

Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )

Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?

Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?

Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )

Tylliunelmat elossa!

Ensinnäkin, anteeksi! Blogini on ollut ihan hyshyshiljaa aivan liian pitkään. Mutta ei syytä huoleen, mitään vakavaa ei ole tapahtunut! :) Häät sujuivat loistavasti ja niistä on luvassa jos jonkinmoista tarinaa, kunhan pääsen taas vauhtiin. Häiden jälkeen karkasimme minihäämatkalle Roomaan ja sekin reissu oli upea! Roomassa ollessamme saimme tiedon, että kämppämme myytiin, joten palattuamme aloimmekin sitten pakata. Nyt uudessa kodissa on asusteltu kolmisen viikkoa.

Siinäpä siis Aurinkoprinsessan suurimmat seikkailut viime viikoilta... :D

Hääpäivä... Se oli upea. Ihana. Täydellinen. Ainoana miinuksena se ajan kuluminen: päivä suorastaan karkasi käsistä heti kun pääsimme kirkkoon!

Vietimme häitä edeltävän illan ja yön kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Albertin upeissa huoneissa. Bestmanin ihana avovaimo oli järkännyt meille huoneet ja morsian oli tietysti sijoitettu huoneeseen nro. 118! :D Kävimme jumppaamassa, irtokarkkiostoksilla (hihii! :D ) ja saunomassa, sekä nautimme room service dinnerin pyjamat päällä! :D

Hääpäivän aamupäivä sujui ihanan leppoisasti, aloitimme aamusalilla Kaaso L:n kanssa ja suuntasimme sitten aamiaisen kautta Helsinki Hairdressersiin kammattaviksi ja meikattaviksi. Tunnelma oli aivan katossa, meillä oli kaksi meikkaajaa, 2+1 kampaajaa ja hoideltavana sakkina yhteensä kahdeksan naista! Ja voi että, kyllä tuli Niin Upeaa Jälkeä! Itse marssin meikkiin mukanani Se Penelopekuva (se viimeinen penelope) ja vaadin, että tuollaiseksi minut on saatava. No, vaikka Timo Karvinen olikin todellinen taikuri, niin rasvaimuja ja luomenkohotuksia hän ei kuitenkaan ryhtynyt minulle tekemään... (pettymys? :P ) Olin lopputulokseen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, Timo teki aivan mahtavaa työtä!

Meikattuina ja kammattuina palasimme sitten hotellille pukeutumaan. Meillä piti olla aikaa paljon. Ja olikin. Mutta... Sutturan päällepukemisessa kesti valehtelematta kolme varttia. Ja apuna oli kolme kaasoa. Hups! Sen jälkeen piti vielä kääriä kaasot sareihinsa, ja ei ole sarikaan mikään nopein mahdollinen vaate pukea... Joten lopulta kaasoille tuli hieman kiire. Ei kuitenkaan niin kiire, etteikö muutamia kuvia olisi ehditty napsia... :D

www.vpkangas.com

Mahtava valokuvaajamme V-P Kangas on postannut blogiinsa esimakua kuvistamme. Jos haluatte nähdä lisää wannabe-Penelope-Aurinkoprinsessaa Sutturassaan, kurkatkaahan tänne.

Ja jos haluatte vaan ylipäätään nähdä upeita kuvia, suosittelen surffaamaan osoitteeseen www.vpkangas.com V-P on aivan käsittämättömän hyvä kuvaaja ja mahtava tyyppi! Suosittelen lämpimästi! :) Lisää kuvamatskua saatte myöhemmin...

Niin ja blogisiskoille haluan sanoa, että vaikka en viime aikoina ole jättänyt juuri kommenttejakaan, niin postaukset on luettu! :) (Ja samalla kiroiltu ääneen sitä, kuinka hemmetin vaikeaa on kommentoida kännykällä postauksiin... :S )

Feels good to be back! Toivottavasti joku kaipasi... :)

Chocs, frocs and bling!

Tuossa aiemmin keväällä yhdistimme seikkailunhaluiset voimamme Kosittiin. Tahdomme. -blogin Bellen kanssa ja teimme täsmäiskut suklaabrunssille, kahteen hääpukukauppaan ja Stockmannille.

Päivä alkoi Chjokon suklaabrunssilla. Jep, äiti, tällaisia ne tyttären terveelliset aamiaiset ovat! :D Tulin brunssille nälkäisenä suoraan salilta, tapa jota jokainen PT varmasti suosittelee! :D

Kuva: Chjoko

Brunssilla tarjolla oli kaikenlaista pientä suklaaherkkua. Kakkuja, leivoksia, tryffeleitä, konvehteja, macaroneja ja ihan pelkkää suklaatakin. SSSSSSUPERherkullista? Kyllä? Tuliko vedettyä suklaaöverit? Kyllä? Suosittelenko? Kaikille suklaanhimoisille, todellakin! Mutta mutta... Tulevaisuudessa suuntaan brunssikulkuni yhäkin mieluummin Kluuvikadun Fazerille kuin Chjokoon...

Tämä taisi olla Bellen lautanen... tuhosin omaani aivan liian nopeasti! :D 

Suklaaähkyisinä taisimme jopa yrittää kävellä Kalevankadun Kauniseen Morsiameen. Mutta spåra tuli ja vei. Perustelimme spårakyytiä tutkimuksellisena, meillehän on tulossa se hääspåra... :D

Kauniiseen Morsiameen ei tarvinnut varata sovitusaikaa, joten marssimme sisään ja ryhdyimme testailemaan. Pukuja oli paljon, mutta jotenkin sitä valinnanvaraa ei kuitenkaan oikein löytynyt...

Tuon takimmaisen puvun yläosa oli oikein kaunis, mutta tuo kääräistyä pyyhettä muistuttava alaosa sitten... Ja tuosta etummaisesta tuskin kannattanee edes aloittaa keskustelua. Ihan kiva, että yhteen pukuun oli sitten laitettu kaikki. Ja vähän extraa. :D

Hatarien muistikuvieni perusteella saamamme palvelu ei ollut oikein kaksista. Suosittelua oli vähän ja sekin sellaista puolivillaista. Mielipiteitä ei mitenkään järjettömästi kuunneltu. Mutta mitään älytöntä ei myöskään tyrkytetty. Vaikka olisinkin löytänyt upean puvun tuosta liikkeestä, niin tuskinpa olisin sitä ostanut, sillä myyjiä ei tuntunut ihan hirveästi kiinnostavan juuri minä ja minun pukuni.

No okei, olihan ne puvut aika karseita. :D

Poistuimme liikkeestä kiitellen sitä, ettei Kaunis Morsian ole Suomen ainoa hääpukuliike. Jos tuosta tarjonnasta olisi oma puku pitänyt löytää, niin... noh, emme ehkä olisi peruneet häitä... tai ehkä olisimme! :P

Hei oikeesti. Ja tuo etummainen ei siis ole sama puku kuin edellisessä kuvassa. Eikä takimmainen ole tehty vessapaperista. Kai. 

Seuraavana suuntasimme melko uuteen tulokkaaseen, Boutique Sanjaan. Sanjassa palvelu oli yltiöystävällistä ja tilat olivat tyylikkäät. Vaikka pukuja oli vähemmän kuin Kauniissa Morsiamessa, erilaisia vaihtoehtoja vaikutti kuitenkin olevan enemmän.

Sanjasta löytyi myös hyvin erikoisia pukuja...

Sama viuhkamainen kaunis kaula-aukko löytyi Sanjastakin, tällä kertaa rimpsualaosalla! Ei oikeastaan yhtään parempi vaihtoehto sekään... :D

Rimpsuhelmaa löytyi myös tylsemmällä kaula-aukolla!

Upea laahus!

Mutta edestä puku ei oikein säväyttänyt...

Blogejamme seuranneet tietänevätkin, että olemme kumpikin pukumme jo hankkiteen (tosin se rakas Sutturani seikkailee yhä jossain maailmalla.... :( nyyh! ). Emme siis etsineet epätoivoisina Unelmapukuja. Ja juu, ehkä lievä negatiivisuus ja kyynisyys johtui juuri siitä. Ehkä. :D Mutta uskoimme ainakin olevamme liikkeellä avoimin mielin. Ja jos joku puvuista olisi todella säväyttänyt, niin siinähän sitten olisi vietetty unettomia öitä pohtien että mitäs sitten tehtäis. Mutta niin ei (onneksi!) käynyt. Sovittelukierros vahvisti tunnetta siitä, että olemme todellakin valinneet Ne Oikeat Puvut! :)

Tällaisen puvun kohdatessa kiittelimme Pronoviasta ja Sotteroa ihan pelkästä olemassaolosta!

Kannattaako siis enää lähteä sovittelemaan, kun oma puku on jo löytynyt? Hommassa on riskinsä, varsinkin, jos pukuvalinta epäilyttää hivenenkään.

Mutta siis. ONHAN SE HAUSKAA!!!! :D Ja koska sitä sitten hääpukuja sovittelisi, jollei omia häitä puuhatessa? :D

On ne vaan ihania ihan pelkästään ajatuksena, vaikkeivät päällä säväyttäisikään! :D <3

Lopuksi suuntasimme vielä Stockmannin 7. kerrokseen ihailemaan sormuksia. Ja vaikka Belle ei vielä päätöstään paljastakaan, äänestän silti upean mustatimanttisen beiben puolesta!!! Se oli aivan MIELETÖN! :D

edit:

Kosittiin. Tahdomme. juhlii 1-vuotissynttäreitään arvonnalla! Tutustu siis Bellen upeaan blogiin ja mahtavaan kirjoitustyyliin, vonkaa suosikkiaihettasi käsittelyyn ja voita! :D

Niin ja kaikista kuvista kiitokset Bellelle! (Paitsi toki se Chjokon oma kuva!)

Pakkohan siitä on puhua: Puvusta asiaa!

Koska viivyttelin blogin aloittamisessa kiiruhdin puvun hankinnassa no, tilasin puvun jo ennen blogin aloitusta, ovat lähes lakisääteiset pukupostaukset jääneet väliin. Mutta pakkohan siitä on puhua! :D

Aloitin pukujen sovittelun Kaaso J:n kanssa Helsingin Seremoniasta, lähinnä Maggie Sotteron pukujen houkuttelemana. Olin liikkeellä varmastikin jokaisen asiakaspalvelijan painajais ihanteena: en oikein tiennyt, mitä etsin. :D Kunhan se ei olisi olkaimetonta eikä pitsistä, niin olen valmis kokeilemaan. Niin, ja sen pitäisi ehdottomasti olla jotain tajunnanräjäyttävän uskomatonta, todella näyttävää ja mielellään hieman erilaista. Ihan perinteiseen satiiniunelmaan ei minun luonteeni vaan yksinkertaisesti sopisi sekaan. Vähän sama, kun kuorruttaisi valkosuklaajuustokakkua lihaliemigeelillä.

Kasailin sovitettavaksi sekalaisen valikoiman pukuja, niitä taisi olla neljä. Oli pitsiä, satiinia, merenneitoa, prinsessaa ja taisi jonkin ennakkoluulottomuuskohtauksen myötä sekaan eksyä yksi hyvin pienieleisen kapea ja vaatimatonkin.

Oletko koskaan kokenut rakkautta ensi silmäyksellä? Käsittämätöntä ja selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta? Sellaista kodinlöytämisen fiilistä, sitä lämmintä tunnetta, että tämä on tässä, näin kuuluu olla? Se ensimmäinen puku. <3 <3 <3

Sanoin niin kaasolle kuin Seremonian asiakaspalvelijallekin, etten riisu tuota pukua ikinä! :D

Mutta pakkohan siitä oli sitten lopulta päästää irti. Seuraavaksi kokeilin muistaakseni jotain tämän tapaista:

Talese

 Tai jotain sinne päin. Ja samoin kahta muuta, kylläkin kaunista, mutta minulle ah, niin mitäänsanomatonta pukua. En muista pukuja, eikä taida muistaa Kaaso J:kään. Sen ensimmäisen jälkeen millään muulla ei vaan ollut mitään mahdollisuutta! 

Mutta. En todellakaan ole mikään maailman paras päätöstentekijä (Sulho rakastanee minua juuri arpomistaipumukseni ansiosta! :P ), niin pitihän sitä sitten käydä muuallakin!

Seremoniasta suunnistimme Stockmannille ja päälle pääsi Pronoviakselta ainakin tämä:

Fuente

Fuente oli Kaaso J:n mielestä upea ja pidin siitä itsekin, tosin pahat väärästä koosta johtuvat istuvuusongelmat häiritsivät... Mutta suurin mutta oli kummallakin se mieleen iskostunut kuva siitä Ensimmäisestä Maggiesta.

Seuraavat sovituskeikat taisin heittää Stilissimaan ja Niinattareen. Niinattaressa ei oikein ollut mitään edes puolittain säväyttävää. Olin liikkeellä toisen 2012-Morsion kanssa, ja kun sitten astuimme Stilissimaan ja meiltä kysyttiin mitä haemme, hän kertoi haluavansa jotain yksinkertaista ja klassisen tyylikästä, mutta kaverille pitäisi löytää jotain supernäyttävää. Mielellään siis puku, joka vilkkuisi, ehkä soisi ja mielellään liikkuisi itsestään. :D Ja ei, en tietenkään loukkaantunut, SELLAISTA MINÄ HAIN! :D

Stilissiman ihana punapää, Heidi, oli aivan mahtava ja tiesi heti, millaisia pukuja tarjota meille! (kts. p.p.s. tuolta alta!) Heidi toi minulle sovitettavaksi tämän Cymbelinen rockmorsianpuvun:

Euriel

Toinen suosikeistani oli tämä Jasminen puku:

Jasmine

Eihän näissä mitään yhtenäistä linjaa ole. Ovat toki morsiuspukuja kaikki, mutta siihen se jäänee... :D

Ehdin käväistä Seremoniassa uudestaan kokeilemassa Sitä Pukua Kaaso A:n kanssa. Ja se oli taas pelkkää virnuilua ja huokailua. A osoitti samoja taipumuksia minun ja Kaaso J:n kanssa: tuon puvun jälkeen kaikkia pukuja tuli verrattua siihen. Mikään ei yltänyt samaan.

Äipän kanssa kävin vielä sovittelemassa Lavemissa ja jälleen Stockmannilla. Ja tällä kohtalokkaalla reissulla löytyi ensimmäiselle puvulle Kova Kilpailija:

Alcanar

 Pronoviaksen Alcanar. Pukuun olisi pitänyt hankkia vyö, vaihtaa vetoketju nyöritykseksi ja mahdollisesti lyhentääkin. Mutta oli se UPEA. Tätä kaunotarta pohdittiin pitkään!

Sitten. Eräänä kohtalokkaana marraskuisena aamuna minulle selvisi pelottava asia: Sotteroni valmistaminen lopetettaisiin pian, joten mahdolliset tilaukset olisi tehtävä NYT! GHÄÄÄÄ!!!!


Kittyn ja niin kovin monen muun tyytyväisen morsion puheiden perusteella otin yhteyttä Leimulineen ja suhasimme vanhempieni kanssa Hyvinkäälle. Ja nyt kuulkaas morsiot, jos ette ole pukuanne vielä hankkineet tai löytäneet niin mars Hyvinkäälle! Kehä kolmosen ulkopuolelta löytyy nimittäin kohtaamistani (ainakin kymmenistä!) morsiuspukuasiantuntijoista Se Paras, Ihanin ja kaikin puolin Mahtavin, nimittäin Pirjo Leimu! Ja sanon tämän täysin riippumatta siitä, että Pirjo oli kanssani täysin samaa mieltä siitä, että olin valinnut itselleni parhaan mahdollisen puvun! :P (Yup, flattery WILL get you anywhere! Koetapa vaikka! :D )

Ja niin siinä sitten kävi, että lähes 9 kuukautta ennen häitä, kokeilemistani varmaankin viidestäkymmenestä (enkä edes liioittele!) tilaukseen lähti se ensimmäinen hääpuku, jota olen koskaan kokeillut. Enkä malta odottaa, että tapaamme jälleen! :D

Jaa mikä se oli? En kerro! :P ...vielä.

p.s.
Stilissiman jälkeen järjestimme vielä Kaasojen kanssa tyttöjen reissun Saloon ja Turkuun, mutta näistä ehkä lisää myöhemmin. :)

p.p.s
Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, googlella ja linkeillä löytynee parempia, mutta niin hienoissa formaateissa, ettei tämä entinen it-ammattilainen osaa niitä tänne väkertää! :D

p.p.p.s.
Jos et tahdo/pääse/halua Hyvinkäälle, niin aivan loistava vaihtoehto on Stilissiman Heidi! Tyttö on semmonen tehopakkaus, että! Ja silmää on! Jos Heidi (tai Pirjo) ei sinulle pukua löydä, niin unohda koko naimisiinmenojuttu. Tai ainakin se hääpuku. Oikeesti! :D

edit.

Se pukuni EI ole tämä:

Affordable Bridal Gowns