tiistai 31. tammikuuta 2012

Haaste rapsahti!

Wedding Rouletten Krista  haastoi mut kertomaan itsestäni turhuuksia Erittäin Tärkeitä Asioita, mutta koska olen laiska ja vaikea ihminen, poistin välistä ne kaikkein... no ne jotkut kysymykset. Sori. Laittakaa vaikka meiliä jos nyt välttämättä haluatte tietää paitani värin any given day. :D

Niin ja sitten, koska suurinpiirtein kaikki on jo haastettu täyttämään oma, niin minäpäs haastan teidät kaikki lukemaan tämän! Jep, lukemaan kuvattoman postauksen aivan alusta loppuun saakka!
 
Mitä sinä siitä saat? No ihan järjettömän paljon täysin tyhjänpäiväistä tietoa minusta. Tietoa, joka tuskin pitää paikkaansa edes tänään, saati sitten huomenna... :D
 
  1. MITEN MENEE? – Rakas koulukaverini Linda sen ymmärsi: tää kysymys on AHDISTAVA! Pitääkö vastata aina "hyvin, kiitos" superjenkkihymyllä kuorrutettuna, vai pitääkö olla totuudenmukanen ja vuodattaa kaikki alkaen dödöongelmista ja pesemättä jääneistä hampaista ja ketutuksesta ja suklaahimoista? Mitä tähän vastataan, mitä???
  2.  MITEN JUOT KAHVISI? – HA! Mun kesällä 2004 alkanut kahvinjuontiurani päättyi noin kaks viikkoa sitten! Yup, MÄ EN ENÄÄ JUO KAHVIA! Toistaseks. Nyt mennään vihreellä teellä. Ja ne hedarit kesti sitten kolme päivää... GGGRRR! Mutta ei enää mitää. :) 
  3. MITÄ LAJIA HALUAISIT HARRASTAA, MUTTA ET VOI? – Öööh.... Stadionkeikanvetoa? Eiku, eiku, semmonen kirjakerho ois aivan mieletön! Siis semmonen, et minä ja joku 5-6 muuta luettais joku kirja, ja sitten kaikki kokoontuis kuuntelemaan ja nyökkäilemään mun mielipiteille! :D
  4. OLETKO KOSKAAN ITKENYT KATSOESSASI ELOKUVAA? JOS, NIIN MIKÄ ELOKUVA OLI KYSEESSÄ? – Jep. Ja lukiessa Hesaria. Ja kirjoja. Ja telkkaria katsoessa. Ja autolla ajaessa, kun radiosta tulee jotain mahtavaa. Tai jotain ihan karseeta ysärikammotusteknopoppia!
  5. MIKÄ ON LEMPIELOKUVASI? – Tänään se vois olla vaiks Moulin Rouge. Joo. Se käy.  
  6. MITÄ ALKOHOLIPITOISTA JUOMAA JOIT VIIMEKSI? – Sivistyneesti punaviiniä! 
  7. OLISIKO ELÄMÄSI ERILAISTA ILMAN ALKOHOLIA? – Jaa niinku miten? Vähän tarkkana nyt niiden kysymysten kanssa! Olisiko elämäni erilaista jos en koskaan joisi? Vai? Vai olenko kännissä kamalampi? Vai hä?  
  8. TIEDÄTKÖ MITEN ALKOHOLIA KUULUU KÄYTTÄÄ? – Tarviiko joku neuvoja? 
  9. OLETKO KOSKAAN LENTÄNYT ULOS BAARISTA? – Lasketaanko se, että mun deitti lentää ja mä en tietenkään yksin sinne jää? :D 
  10. OLETKO PILKUNVIILAAJA? – Pilkun, todellakin! Kielioppinatsi! (Ja nyt kaikki morsi-ammeet, HÄVETKÄÄ! :P) Muut viilaamiset onkin mulle sitten aivan herttasen yhdentekeviä!
  11. MILLAINEN OLET LIIKENTEESSÄ? – Riippuu näkökulmasta. Kyydissäolijoiden mukaan aivan järkyttävän rasittava avautuvakiljujamaailmanpoliisi, muiden autoilijoiden kannalta oikein säyseä ja sääntöjä noudattava kuski, jolla tosin on piilevä tööttäilyfetissi! (Juu, se olin minä. Sori. Mut mitäs et lähteny niistä valoista kahen sekunnin sisällä! Mä tullu sun perääs istumaan ja jonottelemaan koko päiväks, prkle! Jos sulla ei ole kaasua siinä koslassas, ni pysy kuule ihan kiltisti siellä kotiparkkipaikalla äläkä tuu tänne oikeiden autojen sekaan pilaamaan ihmisten päiviä! Nih! URPO!) 
  12. MINKÄ MERKKISTÄ AUTOA AJOIT VIIMEKSi? –Harmaata. (Ymmärsin kyllä kysymyksen)
  13. OLETKO KOLAROINUT AUTOA? – En! Ikinä!
  14. OLETKO KOSKAAN SAANUT 10 TODISTUKSEEN? JOS OLET, MISTÄ AINEISTA? – Vaikka kuulkaa mistä! :D En ikinä kuviksesta.  
  15. STRESSAATKO? – Mä veikkaisin, että maailmassa ei oo tunnetta, jota mä en olis kokenu.
  16. ÄRSYTTÄVIN TAPA HERÄTÄ? – Myöhässä! 
  17. TUNNETKO HENKILÖÄ, JOSTA OLET PITKÄÄN YRITTÄNYT PÄÄSTÄ VÄKISIN IRTI, MUTTA HÄN EI VAIN TAJUA? - Lasketaanko mun takapuoli henkilöksi? 
  18. MIKÄ OLISI TODENNÄKÖISIN SYY SIIHEN, ETTÄ OLET JÄÄNYT AUTON ALLE? - "Ei ne mun yli aja, katonny!" 
  19. VIIMEISIN ASIA, JONKA JOKU SINULLE OSTI? – Dödöä!  
  20. ERIKOISIN PAIKKA, JOSSA OLET NUKKUNUT? – Marian sairaalan ensiapupolin odotusaulan epämukavuustuolit. Älkää kysykö. 
  21. MILLAINEN RIITELIJÄ OLET? – Ihan kamala. Siis järkyttävän kamala. 
  22. MIKÄ AUTTAA SINUA SELVIYTYMÄÄN MAHDOLLISISTA SURUISTA? – Mun pitää saada vähän velloa siinä. Kyllä se sitte.  
  23. MILLAISTA INSIDEHUUMORIA SINULLA ON YSTÄVIESI KANSSA? – Intelligenttiä sivistyssanailua. 
  24. ONKO SINULLA JOITAIN OUTOJA PELKOJA? MITÄ? – Mun överimäinen suljetun tilan kammo. En voi esimerkiks nukkua makuupussissa.  
  25. MITÄ OLET HALUNNUT MUTTA ET OLE SAANUT? – Semmosia hääkenkiä, jotka tuntuis lenkkareilta, näyttäs louboutinpiikkareilta ja sopis myös päärynäjalalle! Niin, ja kohtuukokoista takapuolta. Ai miten nii, se on mulle issue??? Koita ite roudata tätä ylimäärästä kerrostaloa mukanas! 
  26. MITÄ LAITTAISIT JÄÄTELÖANNOKSEN PÄÄLLE? – Mitä EN?!?! Kermistä, hilloa, marjoja, hedelmiä, suklaata, karkkeja ja STRÖSSELIÄ!!!! (Kts. edellinen vastaus takapuolestani) 
  27. OLETKO KOSKAAN HAAVEILLUT TIETYSTÄ TALOSTA? – Monestaki! 
  28. KOSKA VIIMEKSI PUHUIT ENGLANTIA? – Tänään?
 

PAHINTA SEURAAVISSA ASIOISSA ON... ?
 
NIMESSÄNI – Haha, se ROKKAA, kuulkaas! :D Okei, etunimen j:n lausuminen ulkomailla ärsyttää.

TYÖSSÄNI – Mulla on semmonen pieni suutarinlapsikompleksi... Mutta ei siitä sen enempää.

KOTIKAUPUNGISSANI – Mun henkinen koti on kahden aikavyöhykkeen päässä nykysijainnista. Sucks.

NAAPUREISSANI – Ihania! <3 varsinki Seiska! Mutta se a-talon urpo... MÄ KOSTAN VIELÄ, you hear me!!!

KESÄSSÄ – se kun naama hikoilee. Yök.
 

Rakkaudella,

Tiistaikyynikko

maanantai 30. tammikuuta 2012

Salaisuudet jakoon!

Ainakin kaikki meidät Siluetti Span kauneusillassa istuneet morsiot on hyvin säikäytetty aloittamaan hysteeriset perusteelliset kauneudenhoitorutiineiden päivittämiset viimeistään eilen, mieluummin viime vuonna. Periaatteessahan toivo on jo menetetty, sillä rasvaimu, face/off-tyyppinen naamanvaihto Jennifer Lopezin kanssa ja vartalonvenytys mallialamitan yli on tässä kohtaa kesän 2012 morsioille mahdotonta, lähinnä aikataulullisesti.

Mutta, mutta, jotain tarttis teherä, sanoisi serkkuni ja Morsio tekee työtä käskettyä. Listaanpa siis Top Katsotaan Kuinka Monta Näitä Tulee -kauneudenhoitojuttuni seuraavan kuuden kuukauden ajalle. (Älkää te totuuden tietävät sitten nipottako siitä, että osa näistä rutiineista on  olemassa ensisijaisesti kauniina ajatuksena paperilla. Tai siis ei mitenkään ensisijassa vaan ainoastaan. Mutta nyt, pessimistit, pipo suuhun!)

1) Se kosteutus!
Megaihme Ceralan Plus
Atoopikkona näin talvipakkasella haluaisin lähinnä uida kortisonissa vähintään kerran viikossa. Koska en ole yleensä mikään järjetön nipottaja, tyytyisin myös rasvakylpyyn. Tuhannesta syystä se nyt ei vaan onnistu, joten alistun vain lotraamaan Ceralania iholleni päivät pitkät. Joo, se jää valkoiseksi kelmuksi iholle noin 20 sekunniksi, mutta voi pojat, se TOIMII!

No okei, ei sekään toimi. Oikeesti. Mikä hitto siinä on, että se on ihan sama rasvaanko jalat illalla, sama kalansuomusahara sieltä peiton alta pilkistää aamullakin. Rasvausmotivaatio on NIIN katossa. Saisko jostain palkattua jonku personal moisturiserin, joka potkisi minua rasvaamaan? :D Muuten olen kuulkaas kesän 2013 morsioille semmosena ruttusenkuivakkana kauhupelottelukuvana ensi kevään kauneusilloissa! Tosin, kaikki julkisuushan on positiivista... :P

2) Esi-pre-alkuvalmisteluina häille (haha! just! :D Syy laittaa nämäkin kustannuksen hääbudjettiin ja puoliksi Sulhon maksettavaksi? :P ) kävin viime huhtikuussa laseroimassa silmäni. Olen aina ollut huono silmälaseilija... Kun siis, aurinkolasien takaahan voi salaa tuijotella ties mitä ja ketä, eikä kukaan huomaan. Noh, jotenkin ihan normilaseillakin oli minuun sama vaikutus. Ja ei se vielä ollut se pahin, mutta kuvittelin, että sen lisäksi, ettei kukaan näe mihin katson, ei kukaan myöskään näe minua. Eikä kuule. Ja loppu lienee historiaa... (Vinkkiviitosena voisin lohkaista, että ei kannata olettaa olevansa näkymätön. Ei ainakaan julkisilla paikoilla, eikä missään kärkäs arvostelija -fiiliksissä. Just sayin'.) Piilaritkaan eivät oikein sopineet 24/7 -käyttöön, joten mars laaaaaaserin alle! Ja olihan se jännää! Mutta, silmiä pitää kostutella edelleenkin. Ja kuulkaas beibet, jos on muutenkin hankalaa löytää eyelineriä, joka PYSYY, niin kokeilkaas bongata sellainen, joka kestää myös kosteutusgeelihyökkäykset! Jep, ei ole montaa ei. Mutta minullapa on laatikoissani kuulkaas kymmenittäin sellaisia, jotka eivät todellakaan,kaikista waterproof-lupauksistaan huolimatta kestäneet. Olisi pitänyt varmaankin etsiä eye gel -proof -merkintää. Duhh.
Matte Collection AMC Eyeliner Gel
 Mutta sitten eksyin Inglotin liikkeeseen. Ja tuossa se nyt on! Aivan mahtava geeli, jota siis siveltimellä silmiin sotketaan. (Ja satunnaisesti myös muuallekin. Oho.) Aivan järjetöntä kamaa: kestää tuulet, tuiskut, geelit, parkumiset, uimiset ja ties mitkä syvänmerenkuviosukellukset! Eli teille muillekin potentiaalisille parkujille neuvoksi: --> Inglotiin käy!

3) Se treeni! Kauneusillan jälkeen näpyttelin hysteeristä viestiä Sulhon veljelle, joka on liikuntaneuvoja. "Oi tuleva veljeni (kuin jenkkiä!), MITÄ MÄ TEEN???" Treenaamisen suhteen innon kanssa ei ole ongelmia. Mutta kun minäpäs olenkin toimistoajat toimistotöissä ja illat istun koulussa niin revi siitä sitten treeniaikaa! Jatkokysymykseni kuului siis jotakuinkin näin: Mulla ei ole aikaa treenata koskaan, paitsi ehkä lauantaisin, ni mites saisin itteni kondikseen puolessa vuodessa? Sain vastauksen! Joka oli jopa kannustava! (Tuleva sukuni [Hui, voiks noin sanoa?] on aivan mahtavaa porukkaa! :D ) Joten nyt siis treenailen sen ainakin sen viisi kertaa viikossa. Tosin kaksi niistä on lässynlässynsauvakävelyä yön pimeydessä koulun jälkeen... Mutta treeniä sekin! Mitä mummot edellä, sitä minä...well, no, toivottavasti enneminkin ohitellen kuin perässä... :D

Se on kuulkaa Mun Haba siinä! Nih! :D


4) We're Getting Married! -blogin ChoColle: Fear not, woman! Mä hoidan sen tän maailman rahkansyöntikiintiön!!!

Hohoo, kokonainen rahkaÄMPÄRI!!! :D
Olen ollut ties millä teemadieetillä koko ikäni, ja surkeatuloksisten kaalikeittokokeilujen ja ihmepilleripettymysten myötä olen tullut siihen tulokseen, että rahka on mun paras kaveri! (Heti niiden ihmisbestisten jälkeen, that is. :D ) Voisin ja popsinkin sitä purkkikaupalla. Soveltuu mitä mainioimmin ihan joka aterialle. Joten rahkan voimalla aion myös järkätä nämä häät! Juu, onhan se vähän outoa. Mielikuvituksetonta. Tylsää? Noup, rahkoissa on kuulkaa beibet EROJA! Ja koska olen niin kovin avarakatseinen, aion laskea samaan kategoriaan myös jugurtit. Rahkaan kyllästyneille jakoon Kaaso P:n vinkki: Fagen Total -jugurtit! Whoa! :D

Nämä eivät olleet sitten minkäänsorttisessa paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä. Eivätkä välttämättä niitä tärkeimpiäkään. Mutta kuitenkin. :)

Ja nyt, arvon kanssamorsiot ja muutkin gurut, laittakaahan omat taika-aineenne jakoon! :D Erityisesti hakusessa olisi jokin maaginen kynsienpimppausaine, superkosteuttavat hoitoaineet, hyperherkän ihon kuorinnat, ja jos joku tietää, miten muuttua Jenniferiksi, niin kuuntelen!

p.s.
No on se rahkansyönti oikeesti vähän kyllä tylsää... Mutta voittaa kaalikeiton!!! :P

perjantai 27. tammikuuta 2012

Linja-autossa on myös tunnelmaa... Eli kuinka vieraita kuskataan?

English Wedding Blog
Joku kanssamorsio jupisi(?) taannoin, että on sekin, kun vieraiden kestitseminen ei riitä, niitä pitää myös kuskata! Noh, itse olin pitkään samalla pahemmalla linjalla: eikös ne p#&!%leet osaa ihan itse siirtyä paikasta A paikkaan B? Vai pitäskö ne kuitenkin hakea kotoa asti, ehkä syöttää, mahdollisesti vaatettaakin?

Aurinkoinen Prinsessa! (Flickr.com)

Mutta sitten sain sen sortin kuningataridean, että jupina loppui kuin seinään! :D (Wait for it...)

Kirkkonamme on Vanha kirkko Bulevardilla. Juhlapaikkanamme Salmi Sali Salmisaaressa. Paikkojen välissä ei kulje metrotunnelia (vielä!), eikä myöskään suoraa veneyhteyttä. Mutta...


Yup! Meille tulee hääratikka! :D

Pientä säätöä spåran kanssa tulee olemaan. Ratikat kun ovat niin mahdottoman nirsoa porukkaa, etteivät suostu kulkemaan ilman kiskoja, niin päätepysäkiksi jää nykyinen linjan 8 päättäri Salmisaaressa. Kävelymatkaa pysäkiltä Salmi Saliin on HSL:n mukaan 700 metriä, joten niiden kaikkein vanhimpien vieraiden suhteen pitänee miettiä muuta kuljetusvaihtoehtoa. Lisäksi suurimmassa vuokrattavassa ratikassa on istumapaikkoja alle 70 hengelle, joten jos suunnittelemamme noin 100 vieraan joukko on täysillä mukana, joutuu useampikin herrasmies(?) seisoskelemaan spårassa...

Kuitenkin ratikka myös ratkaisee! Lykkäämällä kaikki vieraat kirkosta spåraan, saamme näppärästi hoidettua kuvauksen sillä välin, kun vieraamme ajelevat pitkin Helsinkiä. Ratikkaan saa myös tarjoilua ja juontomikin, joten Kaasot P& L kera Bestmanin viihdyttävät juhlakansaa, ja lisäksi matkaa vauhdittanee pienimuotoinen juomatarjoilu.

Ratkaistavaksi jää vielä kaksi ongelmaa:

1) Miten saada kutsuun ahdettua tieto siitä, että omalla autollaan saapuvat vieraat kävisivät jättämässä sen neljäpyöräisensä Salmi Salin huudeille jo ennen kirkkoa, sillä spårakuljetus on "pakollinen"?
2) Morsiolle ja Sulholle pitänee keksiä myös oma kulkuväline...

Mutta siis. Erästä radiojuontajaa lainatakseni: "Eiks oo siistii?!?!" :D




keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kutsut!

Linkki
Vaan ei onneksi meidän. :D

Pakkohan siitä on puhua: Puvusta asiaa!

Koska viivyttelin blogin aloittamisessa kiiruhdin puvun hankinnassa no, tilasin puvun jo ennen blogin aloitusta, ovat lähes lakisääteiset pukupostaukset jääneet väliin. Mutta pakkohan siitä on puhua! :D

Aloitin pukujen sovittelun Kaaso J:n kanssa Helsingin Seremoniasta, lähinnä Maggie Sotteron pukujen houkuttelemana. Olin liikkeellä varmastikin jokaisen asiakaspalvelijan painajais ihanteena: en oikein tiennyt, mitä etsin. :D Kunhan se ei olisi olkaimetonta eikä pitsistä, niin olen valmis kokeilemaan. Niin, ja sen pitäisi ehdottomasti olla jotain tajunnanräjäyttävän uskomatonta, todella näyttävää ja mielellään hieman erilaista. Ihan perinteiseen satiiniunelmaan ei minun luonteeni vaan yksinkertaisesti sopisi sekaan. Vähän sama, kun kuorruttaisi valkosuklaajuustokakkua lihaliemigeelillä.

Kasailin sovitettavaksi sekalaisen valikoiman pukuja, niitä taisi olla neljä. Oli pitsiä, satiinia, merenneitoa, prinsessaa ja taisi jonkin ennakkoluulottomuuskohtauksen myötä sekaan eksyä yksi hyvin pienieleisen kapea ja vaatimatonkin.

Oletko koskaan kokenut rakkautta ensi silmäyksellä? Käsittämätöntä ja selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta? Sellaista kodinlöytämisen fiilistä, sitä lämmintä tunnetta, että tämä on tässä, näin kuuluu olla? Se ensimmäinen puku. <3 <3 <3

Sanoin niin kaasolle kuin Seremonian asiakaspalvelijallekin, etten riisu tuota pukua ikinä! :D

Mutta pakkohan siitä oli sitten lopulta päästää irti. Seuraavaksi kokeilin muistaakseni jotain tämän tapaista:

Talese
 Tai jotain sinne päin. Ja samoin kahta muuta, kylläkin kaunista, mutta minulle ah, niin mitäänsanomatonta pukua. En muista pukuja, eikä taida muistaa Kaaso J:kään. Sen ensimmäisen jälkeen millään muulla ei vaan ollut mitään mahdollisuutta! 

Mutta. En todellakaan ole mikään maailman paras päätöstentekijä (Sulho rakastanee minua juuri arpomistaipumukseni ansiosta! :P ), niin pitihän sitä sitten käydä muuallakin!

Seremoniasta suunnistimme Stockmannille ja päälle pääsi Pronoviakselta ainakin tämä:

Fuente
Fuente oli Kaaso J:n mielestä upea ja pidin siitä itsekin, tosin pahat väärästä koosta johtuvat istuvuusongelmat häiritsivät... Mutta suurin mutta oli kummallakin se mieleen iskostunut kuva siitä Ensimmäisestä Maggiesta.

Seuraavat sovituskeikat taisin heittää Stilissimaan ja Niinattareen. Niinattaressa ei oikein ollut mitään edes puolittain säväyttävää. Olin liikkeellä toisen 2012-Morsion kanssa, ja kun sitten astuimme Stilissimaan ja meiltä kysyttiin mitä haemme, hän kertoi haluavansa jotain yksinkertaista ja klassisen tyylikästä, mutta kaverille pitäisi löytää jotain supernäyttävää. Mielellään siis puku, joka vilkkuisi, ehkä soisi ja mielellään liikkuisi itsestään. :D Ja ei, en tietenkään loukkaantunut, SELLAISTA MINÄ HAIN! :D

Stilissiman ihana punapää, Heidi, oli aivan mahtava ja tiesi heti, millaisia pukuja tarjota meille! (kts. p.p.s. tuolta alta!) Heidi toi minulle sovitettavaksi tämän Cymbelinen rockmorsianpuvun:

Euriel
Toinen suosikeistani oli tämä Jasminen puku:

Jasmine
Eihän näissä mitään yhtenäistä linjaa ole. Ovat toki morsiuspukuja kaikki, mutta siihen se jäänee... :D

Ehdin käväistä Seremoniassa uudestaan kokeilemassa Sitä Pukua Kaaso A:n kanssa. Ja se oli taas pelkkää virnuilua ja huokailua. A osoitti samoja taipumuksia minun ja Kaaso J:n kanssa: tuon puvun jälkeen kaikkia pukuja tuli verrattua siihen. Mikään ei yltänyt samaan.

Äipän kanssa kävin vielä sovittelemassa Lavemissa ja jälleen Stockmannilla. Ja tällä kohtalokkaalla reissulla löytyi ensimmäiselle puvulle Kova Kilpailija:

Alcanar

 Pronoviaksen Alcanar. Pukuun olisi pitänyt hankkia vyö, vaihtaa vetoketju nyöritykseksi ja mahdollisesti lyhentääkin. Mutta oli se UPEA. Tätä kaunotarta pohdittiin pitkään!

Sitten. Eräänä kohtalokkaana marraskuisena aamuna minulle selvisi pelottava asia: Sotteroni valmistaminen lopetettaisiin pian, joten mahdolliset tilaukset olisi tehtävä NYT! GHÄÄÄÄ!!!!


Kittyn ja niin kovin monen muun tyytyväisen morsion puheiden perusteella otin yhteyttä Leimulineen ja suhasimme vanhempieni kanssa Hyvinkäälle. Ja nyt kuulkaas morsiot, jos ette ole pukuanne vielä hankkineet tai löytäneet niin mars Hyvinkäälle! Kehä kolmosen ulkopuolelta löytyy nimittäin kohtaamistani (ainakin kymmenistä!) morsiuspukuasiantuntijoista Se Paras, Ihanin ja kaikin puolin Mahtavin, nimittäin Pirjo Leimu! Ja sanon tämän täysin riippumatta siitä, että Pirjo oli kanssani täysin samaa mieltä siitä, että olin valinnut itselleni parhaan mahdollisen puvun! :P (Yup, flattery WILL get you anywhere! Koetapa vaikka! :D )

Ja niin siinä sitten kävi, että lähes 9 kuukautta ennen häitä, kokeilemistani varmaankin viidestäkymmenestä (enkä edes liioittele!) tilaukseen lähti se ensimmäinen hääpuku, jota olen koskaan kokeillut. Enkä malta odottaa, että tapaamme jälleen! :D

Jaa mikä se oli? En kerro! :P ...vielä.

p.s.
Stilissiman jälkeen järjestimme vielä Kaasojen kanssa tyttöjen reissun Saloon ja Turkuun, mutta näistä ehkä lisää myöhemmin. :)

p.p.s
Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, googlella ja linkeillä löytynee parempia, mutta niin hienoissa formaateissa, ettei tämä entinen it-ammattilainen osaa niitä tänne väkertää! :D

p.p.p.s.
Jos et tahdo/pääse/halua Hyvinkäälle, niin aivan loistava vaihtoehto on Stilissiman Heidi! Tyttö on semmonen tehopakkaus, että! Ja silmää on! Jos Heidi (tai Pirjo) ei sinulle pukua löydä, niin unohda koko naimisiinmenojuttu. Tai ainakin se hääpuku. Oikeesti! :D

edit.

Se pukuni EI ole tämä:

Affordable Bridal Gowns

tiistai 24. tammikuuta 2012

Sytytit sydämeni sikarilla - eli miten valokuvaaja valitaan!

Morsiamen päätös ottaa valokuvaajan valinta omille harteilleen ei ehkä ollut se odotetuin tai edes fiksuin, ainakaan paperilla. Sulho on sunnuntaikuvailija ja muutenkin meistä se esteettisesti lahjakkaampi. Mutta niin vaan päätin, että kuvaaja on hankittava ja sittenhän se oli hankittava. Heti.

Kuvaajaetsinnän aloitin tietysti Googlen ja Naimisiin.infon avulla. Varteenotettavia kuvaajia löytäessäni katsoin tietysti ensimmäisenä läpi hääaiheiset kuvat. Hehkuuko morsian onnesta? Onko kuvaaja onnistunut vangitsemaan hetkiä, tunteita, tunnelmia? Ovatko kuvakulmat jännittäviä, erilaisia, oivaltavia, ehkä jopa yllättäviä?

Halusin löytää kuvaajan, joka vangitsee filmille sielun. (En vaan nyt voi puhua kovalevyistä. Sori. Joo, joo, eihän kukaan filmiä käytä, mutta kovalevylle vangitsemisesta on aiheen vaatima runollisuus nyt niin kaukana, että sellaista puhetta en nyt suostu käyttämään. Nih!) En etsinyt pelkkää kauneutta, vaan kuvia, joista tulee sellainen tunne, että kuvan kautta opit tuntemaan kuvan ihmisiä tai osaat kuvitella tapahtuman tunnetta ja tuoksua (taas ne tunteet ja tuoksut! sori!).

Sulho asteli elämääni todella yllättäen. Ja sama toistui valokuvaajan kohdalla, Se Oikea iski yllättävällä tavalla:


V-P Kangas

Haistan sikarin katkerankiehtovan tuoksun. Tunnen savun kitkerän hyväilyn. Näen, kuinka sikarin sytyttänyt herrasmies nostaa katseensa, toinen kulma kohonneena, luoden hänelle huvittuneen, ehkä hieman ilkikurisen ilmeen. Ja hän puhaltaa savun hävyttömästi, flirttaillen suoraan kohti minua.

Enempää ei tarvittu. Ei hehkuvia morsiamia, ei upeita kirkkokuvia. Ei hääpaikkoja kaikessa loistossaan, ei riemuntäyteisiä tansseja. Vain tuo mies ja tuo sikari ja tiesin, että minun on saatava tämä kuvaaja.


V-P Kangas
Tuon morsion ilme kuvastaa samankaltaista iloa ja riemua, mitä minä tunsin kun löysin meille Täydellisen Kuvaajan!

Hääilomme ikuistaa siis V-P Kangas.

V-P Kangas

V-P Kangas

The Naked Fiancé!

Huom! Otsikolla viitataan enemmän Jamieen kun siihen perinteisempään alastomuuteen. Ehkä. Vielä.


Kitty ja Mr N. saivat ratkaistua miehen pukeutumisen mutta meillä asia on yhä sillä kattellaan-asteella. Ja vaikka olenkin alusta asti luvannut, verenpaineen nousematta, etten puutu Sulhon pukeutumiseen, niin myönnettäköön, että olis ihan kiva, että sillä jotain olis päällä... Menee vähän huomio Morsion Sutturalta (oli PAKKO pihistää tämä termi, megakiitos Kittyn Kaasolle! :D Tällä siis Maggie Sotteron mekkoja tarkoitetaan! ), jos alttarilla seisoo alaston mies... Hmph.

Kuvittelin häämessujen pukeutumisluennon tai edes messumallinukkien herättelevän Sulhossa jotain huikeita vaatetusfiiliksiä. Olin väärässä. Taas. Mutta tästä aiheesta on kuitenkin käyty jo keskusteluja. Jos nyt noin kolmen lauseen vaihtoa voi keskusteluksi kutsua. Varsinkin kun niistä noin 2,5 tulee minun suustani... :D


Leimulinen Pirjo suositteli Sutturani seuraksi frakkia. Sulho ei aluksi ihan lämmennyt ajatukselle, mutta nyt näyttäisi siltä, että Frakki saattaisi hyvinkin olla se todennäköisin vaihtoehto:

Frakki
Frakki sopisi Sulholle kuin strösselit pehmiksen päälle, mutta etikettitietoinen Morsion isä on kauhuissaan! Sulhoa parisenkymmentä senttiä lyhyempi isäni pelkää näyttävänsä frakissa pingviiniltä. Mutta eihän isillä ole syytä huoleen, onhanse kivakin, kun molemmilla alttarille kulkijalla on omat laahukset! :D

Saketistakin on puhuttu:

Saketti

Saketti olisi sekin klassisen tyylikäs vaihtoehto, vaikkakaan ei helpottaisi isin fiiliksiä! Mutta Sulhoa ilmeisesti mietityttää saketin yleisyys sulhopukuna, Sulho taitaa haluta jotain erilaista...

Morsio ja BM ovat viehättyneet Broadwalk Empire -sarjasta tuttuihin hattuihin ja gangsterityyliin:

Broadwalk Empire
Mutta milläs saisimme Sulhon innostumaan moisista? :/

Kolmioisaiseen tummaan pukuun pätee vanha kunnon sanonta: If it's good enough for James...

Bond. James Bond.
 Eikä se nyt ihan pahalta näytä muillakaan... ;)

Neil Ovenell
Joten kultaseni, mikä vaan käy. Kuhan valkkaat!!! Muistaakseni jompikumpi saattoi sanoa toiselle tässä jokin aika sitten, että tehdään se päätös ja pysytään siinä ja unohdetaan arpominen... Mutta nyt en ihan taida muistaa kummin päin se meni... :P


p.s.
Rakastan sua kuitenki, puvulla tai ilman. :D

p.p.s.
Get this, kanssamorsiot ja muut ihanat lukijani, eilen Satuhäitä katsoessamme Sulho huomautteli siitä, että morsion norsunluunvalkoinen mekko kläshäsi pahasti sulhon puhtaanvalkoisen puvun kanssa! :D
Nii-ih! Eiks oo PARAS! <3 Ja Sulho myös sisustaa! Meidän kodissamme ei näy naisen kädenjälki. Thank God for that! :P






perjantai 20. tammikuuta 2012

I am always satisfied with the best!

Hyvää ystävääni Oscar Wildea lainaten, "I have the simplest tastes. I am always satisfied with the best". Joten kun virtuaaliystäväni Varpunen heitti haasteensa, niin haastavintahan oli pysyä vain viidessä kohdassa! :D Asiaa tuntemattomille:

 "Kerro ilman materiasyyllisyyttä, mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa." 

Mitään järjettömän raflaavaa en osannut haluta, vaikka mielessä käväisikin se oma kuuraketti. Mutta jos Mazdaa on välillä haastavaa parkkeerata, niin mihin minä sen kuuraketin kanssa olisin joutunut?!? Mutta asiaan, here goes:

1) Unelmakoti, tai oikeastaan useampi! 

My dream house <3






torstai 19. tammikuuta 2012

Just sayin'

Chjoko

CHJOKON SUOSITTU SUKLAABRUNSSI

Chjokossa Liisankadulla joka lauantai vaihtuva kattaus suklaataitureiden loihtimia herkkuja 12€!
Vitriinistä valittavana mm. leivoksia, kakkuja, praliineja, croissantteja, vaahtokarkkeja, macaronsseja, kaakaota, petit foureja.
Kaupungin herkullisin brunssi katettuna joka lauantai klo 11-14. Brunssille ei oteta pöytävarauksia. Isommista ryhmistä suositellaan ennakkoon ilmoitusta.
Chjoko Liisankatu 9 00170 Helsinki. P. 0400 199 868



Rock My Wedding

Huikea brittiläinen hääblogi. Myös hääpukukirppis!

Varoitus! Ainakin tälle morsiolle tuo inspiraatioähky aiheutti sivuoireina käsittämättömiä himoja ryhtyä mormonimieheksi... Vois järkkää useempiakin häitä ilman mitään tunnelmaalässäyttäviä erohässäköitä! :D

p.s.
Aurinkoprinsessa on ryhtynyt kiittelemään bussikuskeja kyydeistä (vaihtelevasti) ja autoja suojateiden eteen pysähtymisestä (Kaaso J:n ja Sulhon ansiota!). Osaa sitten rouvashenkilönä käyttäytyä. :D

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Morsiot nettideiteillä!

Siluetti Span Morsianten kauneusilta oli paitsi loistava tietopaketti-ilta, myös mahtava tilaisuus päästä tapaamaan blogialiasten takana piileviä kanssamorsioita!

Koska tämä Morsio on viimeksi deittaillut useampi vuosi sitten, ei varmasti mikään ihmekään, että mennessä jännitti! Kamala fiilis hississä, kun koetin epätoivoisesti saada pipotukkaa asettumaan ja kädet tärisivät ja apua! nenäkin kiiltää ja joo ei oo tukka hyvin, eikä näy edes kello! Pakit tulee! :O Pitikö mennä kertomaan, että miltä minä näytän, nyt en ainakaan voi piiloutua ja apua apua apua!

Täydellisiä Morsioita?
Olin täysin varma siitä, että yläkerrassa minut johdatettaisiin huoneeseen, joka on täynnä Täydellisiä Naisia designervaatteineen, föönikampauksineen ja sokaisevan kimaltavine timanttisormuksineen. Pohdin kuumeisesti, miten piilottaa omat lohkeilevat ja liuskottuvat kynteni, sotkuisen tukkani ja ihanan lämpimän untuvatäkkitakkini joka kaikessa käytännöllisyydessään on kaukana tyylikkäästä,

"Ne heittää mut pihalle! Ihan varmasti! Kattoo vaan pitkään, että mitä toikin kuvittelee, ei tommoset pääse naimisiin!" Yup. Jätin itsetunnon mennessä sinne alakertaan.

Vastassa oli kuitenkin, tittidii, aivan tavallisia ihmisiä! Upeita, ihania naisia, jotka kaikki hehkuivat morsio-onnea! :D Ja ilmassa vireili selvästi ihana yhteishenki!

Bongasin Modern Bride -bloggaaja Kittyn heti, ja lyöttäydyin seuraan. Ja jos olette lukeneet Kittyn blogia ja ajatelleet, että onpas siinä fiksu, aikaansaava, tyylikäs ja upea morsio, niin nyt sitte.  Korottakaa nuo arviot noin potenssiin sata ja lisätkää mukaan järjetön määrä sydämellisyyttä ja iloisuutta, niin alatte olla lähellä! Aivan MAHTAVA tyyppi! :D Tosin, meidän pitänee pyytää anteeksi kanssasiskoiltamme sitä jatkuvaa supinaa ja kikattelua. Mutta trust me, jos itse olisit ollut siinä, olisit tehnyt samoin. Nih! :D Ja Kittyn seura oli niin mahtavaa ja iloista, että se oma itsetuntonikin tuli hissillä perässä ja hyppäsi mukaan iltaan! :D

Morsioille esiteltiin ensin Siluetti Span palveluita ja kerrottiinpa meille myös Sairaala Siluetin tarjonnasta. Alemmuuskompleksipotentiaali oli taas huipussaan, kun morsioita muistuteltiin auringon vaaroista, roikkuvasta ihosta, epäsymmetrisistä huulista ja niin edelleen. Täydellinen Morsian rakennuttaisi itsensä uudestaan ennen häitä... Kuitenkin (onneksi) myös meitä vähemmän leikkelynhimoisia muistettiin kauneudenhoitorutiineista  ja muista tärkeistä asioista. Kosteuta, kosteuta kosteuta! oli se tuttu mantra, jota tässäkin illassa hoettiin!

Hammam
Spa-kierroksella parihammam-huone sai useammat morsiot huokailemaan ihastuksesta! Ihanassa kahden hengen huoneessa voi nauttia spa-hoidoista, kylvystä ja upeasta suihkusta ja toki myös toisistaan! Tällainen sopisi mainiosti vaikkapa häiden jälkeiseen rentoutumiseen!

Illassa puheenvuoron saivat myös viime kesän morsian ja personal trainer. Kummallakin oli arvokkaita vinkkejä morsioille aina hääkakkukoristeista salitreenien toistomääriin. Morsioiden kysymystulvaan lähes hukkuneelle personal trainerille olisi varmasti käyttöä muissakin morsiotilaisuuksissa... :D (Itse näpyttelin saman tien viestiä eräälle kuntogurulle! Ja sain jo viikon vinkit! HA! Kyllä nyt lähtee haba kasvuun! :D )

Vähemmän sopuisat morsiot
Virallisen osuuden jälkeen suuntasimme Kittyn ja Jotain Sinistä -blogin picatan ja Wedding Rouletten Kristan kanssa morsioverkostoitumaan! :D Jälleen kerran totuus osoittautui internettiä ihmeellisemmäksi, nämäkin naiset olivat livenä vielä nettialiaksiaan upeampia! Kummankaan kanssa en ole virtuaalimaailmaa väkevimmissä yhteyksissä ollut, mutta tuntui, että kyllähän me jo tunnetaan! Ihania ihmisiä, joiden seurassa tunnelma oli iloinen ja lämmin ja joista jäi leveä virne huulille! :) Lyhyt, mutta antoisa kahvi-tee-valkoviini -hetkemme jätti tilaa jatkolle ja sanonpa vaan, että watch this space! ;) 

Ihana ilta siis! Hyviä vinkkejä, herkullisia Kakkugallerian kakkuja, suloista sampanjaa ja ennen kaikkea upeita, ihania ihmisiä! :D

p. s.
Rasvasin rintakehäni! :P

p.p.s.
Monet illan asiantuntijoista painottivat sitä, että jos aikoo tehdä jotain uutta, niin sitä on kokeiltava hyvissä ajoin! MITÄÄN ei saa olla tekemässä ensimmäistä kertaa hääpäivänä. Kittyn kanssa pohdimme, että pitääkö tässä sitten solmia yksi koeliitto? :D Jep, ton tasosta se kikattelu oli. :P

tiistai 17. tammikuuta 2012

Ideat vaan rönsyilee!



Phuuh! Ihan uhkaa(?) iskeä positiivisuusähky! :D Pientä, no okei, ihan karseeta stressiä oli jo ilmassa, mutta häämessut ja Kaasojen ja Bestmanin kanssa pidetty palaveri-ilta paransivat fiiliksiä ihan tuhannesti!

Laitoin Ninkaan sähköpostia tuon tukkakoristerakkauden myötä ja liitin mukaan myös kuvan hääpuvustani. Lopputulos? Minulla on ainakin kolme erilaista upeaa koristetta, joista valita! :D Suosittelen siis lämpimästi ottamaan yhteyttä Ninaan, jos hiuskoristeasiat ovat vielä ratkaisematta! Sillä aikaa minä ryhdyn kasvattamaan niitä lisäpäitä noita upeita koristeita varten!

Ninkan ihastuttava sulkakoriste!
Lisäksi kanssamorsioiden innoittamana Brandosta uudelleen läpi kahlatessani löysin Menburin hopeiset kaunottaret, jotka saapuivatkin juuri.

  
Menbur: Goetz
Vaikka kengät ovatkin aivan huisin korkeat, niin ne eivät tuntuneet mitenkään mahdottomalta. Mutta se kokojuttu... Varvasosa oli hyvä. Ei oikeastaan voisi olla pienempi. Kantapäässä oli kuitenkin puolisen senttiä tyhjää tilaa. Nämä ovat vielä fiksattavissa, mutta kun kenkä tuntui ikään kuin levähtäneen siitä... umm... vyötärön kohdalta? Jalkani kapein kohta oli paljon kapeampi, kuin kengät siitä kohtaa. Eli se IÄNIKUINEN päärynäjalkaongelma. Varpunen, protestimarssiin? 

Kengät ovat sisältä nahkaa, eli ne muokkautuneisivat vähän. Mutta tuskinpa kaventuvat? Pitänee siis tilata se kokoa pienempi, ja jos siinä homma toimii niin ne ovat ehkä tässä. Jos ei, niin 2-vaihtoehto on... ja nyt, muistakaa, että olen tyttö ja minun kuuluu muuttaa mieltäni! 

Love Me Do Brides
  Yup. Rainbow Clubia. Allora. Näissä hankaluutena ihan vaan muutamia pikkuseikkoja... En ole vielä saanut sovitettua mahdollisesti oikeaa kokoa. Kenkiä ei voi valkaista puhtaanvalkoiseksi, joten pitäisi keksiä väri. Enkä näe näiden kanssa niin loistavaa yhteistä, häiden jälkeistä tulevaisuutta, kun taas Menburien kanssa voisin hyvinkin ratsastaa auringonlaskuun. Esimerkiksi. Oh well...

Sitten. Sulhon kanssa pohdimme pöytien koristelua. Suunnitelma A:han on, että menemme kuokkimaan Kittyn häihin, jotka vietetään samassa paikassa kun meidänkin, ja pihistämme illan tullen kaikki koristeet. Should this fail... niin tarvinnemme myös sen plan B:n. Koetimme kovasti selitellä toisillemme, mistä pidämme, mutta ei se ymmärtäminen nyt taaskaan harvinaista kyllä, oikein luonnistunut. Onneksi on Google. Ja sen avulla bongasimmekin tällaisen idean:


Perfect Wedding Zone

Tähän tykästyimme kumpikin. Tosin, onko missään pienehköjä kellukynttilöitä, jotka palaisivat pitkään?

Ja päivän piristyksen tarjosi Ikea! FENOMEN kelluva kynttilä. Tuotekuvauksen lisätietoja-osio: "Ominaisuudet: Kelluu vedessä."! Aika mahtava ominaisuus kelluvalle kynttilälle! :D

Anteeks. Olen ehkä hieman väsynyt. Tai liian innoissani?! :D



maanantai 16. tammikuuta 2012

Messumaniaa!

Häämessuille saimme mukaamme Kaaso J:n sekä Bestmanin, joten lähdimme valloittamaan ständejä neljän hengen voimin!

Jono ovella oli hurja! Poj Miehet lähtivät etsimään parkkipaikkaa kun me Kaason kanssa pungimme jonottamaan. Levoton tunnelma oli saanut alkunsa jo matkalla, kun Kaaso kertoi oman poikaystävänsä ihmetelleen, että mitähän neiti on menossa messuilta hakemaan, johon Kaaso oli vastannut tyyynenrauhallisesti etsivänsä sulhasta. :D

Sisään pääsimme ja olin heti suorastaan riemuissani: täällähän on vaikka MITÄ! :D Hajaannuimme alkuun ja sovimme tapaamisen miesten pukeutumisluennolle. Muutamassa minuutissa ei vielä paljon ehtinyt saada aikaiseksi, kävin vain ihailemassa Kaaso P:n morsiuskimpun kuvaa Hää- ja juhlasuunnittelu Orchidean ständillä! Oli se vieläkin upea! :)

Sitten luennolle. Ja se olikin MAHTAVA kokemus! Nöyrin anteeksipyyntöni niille, joita minun ja Kaason kuiskiminen ja kikattaminen häiritsi! Mutta kun Turon edustaja esittelee kahta mallipoikaa kehottaen kysymään, jos on kysyttävää ja toinen meistä kuiskaa "Koska noi riisuu?", niin minkäs teet?! :D (Kuin teiniä!).

Kaiken kaikkiaan luento oli sekä informatiivinen, että äärimmäisen viihdyttävä! Tunnelma oli aivan katossa, toivottavasti muutkin pääsivät nauttimaan näistä upeista luennoista! :D Sulho ja Bestman saivat ideoita pukeutumiseen, mutta sokerina tässä kakussa oli kyllä se, että Turon edustaja kertoi haaveilevansa siitä, että vielä jonain päivänä hänkin olisi Sulhona alttarilla - TSEK! Kaasolle mies! :D Haha, eipä osannut kotiin jäänyt mies odottaa tällaista käännettä! :P

Seuraavaksi suuntasimme kutsuja etsimään ja alun tuskailun jälkeen (näitä on NIIN PALJON, nää on kaikki ihan jees!) päädyimme pyytämään Papershopilta tarjouksen kutsuista, ohjelmista, paikkakorteista ja kiitoskorteista! Jotain tämän tapaista:

Papershop
Tuo oikean alakulman harmaanhohtoinen on lähimpänä sitä, mihin tykästyimme. Papershopin ständillä käväisseet saattavat tunnistaa!

Seuraavana kahlasimme läpi osastoja yhdessä ideoita ja inspiraatioita etsien. Eräällä ständillä sitten bongasin Sen. Nimittäin tukkakoristeeni! Ninkan edustajalla oli se päässään. Ihmisjoukko hänen ympärillään oli valtaisa, mutta kun Minun. Oli. Saatava. SE!!! Kaivoin valmiiksi teroitetut kyynärpäät esille ja heitin tapakasvatukseni nurkkaan ja PUNGIN! Nyt anteeksi, te ainakin kuusi kanssamorsiota, jotka tönin pois tieltäni. Tarkoitus oli PYHÄ!

Ninkan blogi: Häät. Juhlat. Juhlakampaukset
Siinä se oli. Onneksi mustana, muuten olisin todennäköisesti pihistänyt sen heti tuon edustajan päästä! :D Samaisen ihanuuden saa kuulemma myös puhtaanvalkoisena (WOOHOO!!! :D ) ja kampana, klipsinä, tai tosiaan pantana. MAHTAVAA!!!! :D

Seuraavaksi etsimme valokuvaajamme V-P Kankaan käsiimme. Buukkasin hääpaikan, kirkon ja kuvaajan ilman miestä, joten nyt oli kiva päästä näyttämään V-P:lle, että tälläkin Morsiolla ON mies! :D (Siis mies oli toki olemassa jo silloinkin. Ja kihlat vaihdettu! Etäsuhdetestimme viime vuoden alussa vaan jätti minut hämmentämään hääyhteistyökumppaneita, kun marssin paikalle Kaason kanssa puhuen "meidän häistä". Osa palveluntarjoajista jätettiin tarkoituksella siihen luuloon, että olis ollu tyttökivaa tulossa! :P ) Tapasin V-P:n noin vuosi sitten, joten fiilis oli aika mahtava, kun hän minut yhä muisti ja tunnisti! :D (Nih, mä osaan tehdä vaikutuksen! Hyvän vai huonon...? :P ) Juttelimme siinä hetken ja edelleen olen sitä mieltä, että ihanan kuvaajan saamme häihimme!

Sitten karkasimme Kaason kanssa morsiomuotinäytökseen. Punkesimme aivan lavan etuosaan, ihan siihen juontajapaikan viereen. Puvut olivat kauniita, joskin valitettavan moni aivan liian iso mallilleen! Varpusella on mahtavia näytöskuvia, kurkkikaa sieltä! :) Itse rakastuin Varpusen kanssa samoihin blingikenkiin ja näytöksen kukkiin. Erityisesti se hyvin hyvin tavanomainen pyöreä ruusukimppu oli minun makuuni. Ne upeat valuvat luonnokset.. Noh, Sulho totesi niistä, että ihan kun olisi yritetty liikaa. Olen jossain määrin samaa mieltä, mutta toisaalta, missä sitä sitten yrittäisi, jos ei morsiuskimpussa? :D Kuitenkin, kun nyt on sovittu, että Sulho Kaaso J:n avustamana päättää ja hankkii kukat, niin eipä tarvitse hankkia valiumia hääevääksi, vaan voin luottaa siihen että saan myös oman, heitä peesaavan makuni mukaisia kukkia! :D

Niin ja kun tosiaan olimme aivan siinä juotajamikin luona niin jotain kummaa tapahtui. Kesken näytöksen huomasin, että Leena Sarvi katsoi minua pitkään. Ja hymyili. Ja sitten hän supatteli minulle siitä ohi mikin, että löytyykö suosikkeja, mistä pidät ja niin edelleen. LEENA SARVI! Jutteli MINULLE! :D Ihana Leena! :D (Ja nyt sitte! Kanssamorsiot ette pilaa tätä mun I'm SPECIAL! -hetkeäni kertomalla, että paremman kuulijakunnan puutteessa Leena lätisee vaikka lampputolpalle! EIEIEIEI, en halua kuulla! Tungen sormet korviin ja alan lallattaa!)

Se viimeinen löytö oli vähän yllättävä. Sulhon kanssa vuorotellen huokailimme toisillemme, että pitäisi katsoa sormuksia, mutta mitään emme saaneet aikaiseksi. Sitten kuitenkin siinä Stockmannin Lindroosin tiskin huudeilla hetken arvottuamme päätimme rohkeasti punkea sekaan. Luihunnäköinen (SULHON SANAT!!!) mies tiskillä vältteli meitä kuin paiseista ruttoa, mutta eräs tiskin neideistä riensi pian avuksi. Ja ensimmäinen sormus, jota hän ehdotti, oli SE! Kuvaa en valitettavasti vielä löytänyt, mutta se oli SE! Sormus istui täydellisesti siron kihlani seuraan ja toispuoleisten timanttien ansiosta yhdistelmä oli erikoinen, moderni ja ehdottomasti minun näköiseni! (Olen siis toispuoleinen?! :D ) Kuvaa en valitettavasti löytänyt, mutta kunhan saamme sen tilattua, niin vilautan! :D Pientä soveltamista sormus vaatii: jostain kumman syystä se näytti tuplasti paremmalta kihlan ala- kuin yläpuolella. Pitää siis hääpäivänä muistaa kääntää sormukset heti kirkon jälkeen! :)

Löytöjä tuli siis tehtyä! :) Ja fiilis oli mahtava! Minusta taisi tulla ainakin häämessuihminen! :D

Messujen jälkeen saimme vieraiksi Kaasot A ja L ja messukokoonpanon ja lisävahvistusten kera kävimme juurta jaksain läpi tulevia tehtäviä, hääpäivän ohjelmaa ja tehtävänjakoa. Tästä illasta tuli itselleni ainakin aivan järjettömän hyvä fiilis! Sen lisäksi, että meillä on ihana Bestman ja neljä upeaa kaasoa, myös Bestmanin avopuoliso ja Kaaso A:n puoliso, rakas pikkuveljeni, lupasivat auttaa hääpäivänä. Okei, näiden kahden avustamistyyli lupaili jotain katastrofaalista, mutta hei, apu on apua! Ja ainakin jäisi vieraille mieleen se meidän häiden pöytiinohjaus! :D

Häästressi on siis muuttumassa innostukseksi! Wohoo! :D

Huh, tulipa maratonpostaus! Kiitos ja anteeksi kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Messuzilla?

The Frazzled Bride

En ole koskaan oikein ollut messuihminen (messuihminen - mikä???). Olen huono kiertelemään ihmisjoukoissa ja menetän malttini helposti tungoksessa. Lisäksi vihaan niitä ihmisiä, jotka väkisin punkevat ohitse tönien ja pudottaen laukun olaltani tms. Väistän toki, jos takaa punkeva vaan vaivautuu avaamaan suunsa ja sitä pyytämään. Ajatustenlukutaitoni on kovin heikko. (Tästä samaisesta aiheesta voisin kertoa myös erään bussitarinan... Mutta jääköön se vaikka postauksen loppuun, jos tila sallii. :D)

Häämessuille suuntaan kuitenkin avoimin mielin kera mission. Kutsut, Sulhon pukeutuminen, kukat ja koristelu ovat niitä päällimmäisiä asioita, joiden osalta toivon kokevani valaistumisen messuilla. (Sekoitankohan nyt uskonnolliset messut ja kaupalliset messut? :D )
Olen myös uhkaillut viettäväni messuilla aikaa tasan niin pitkään, että ratkaisuja, apuja ja ideoita tosiaan löytyy! Kuten jo aiemmin ennustelin, minä olen siis todennäköisesti se, joka roudataan väkisin pihalle Wanhasta Satamasta kiljuen.

Jotta onnistuisin omassa operaatiossani Mission: Bleeding better be possible!, tarvitsen sotasuunnitelman. Tässä käännynkin kovasti Kaaso P:tä muistuttavan organisoinnin ja aikaansaamisen kuningattaren Monican puoleen. Martha Stewart, eat your heart out!



Pyydän jo etukäteen anteeksi pillejämme, ja erityisen pahoillani olen siitä, että minun oli suorastaan pakko taklata sinut, kanssamorsio-polo, joka erehdyit tielleni. Muistathan kuitenkin, että tarkoitus oli hyvä pyhä. Ja minä tyytymättömänä olen varmasti suurempi uhka maailmanrauhalle, maailmantaloudelle, ympäristölle, luonnolle ja uusiutumattomille polttoaineille - vain muutamia esimerkkejä maninitakseni -  kuin Sinä, rakas kanssasisareni.

Se bussitarina. Äiti on sanonut, että tytöllä pitää olla periaatteita. Noh, minä en periaatteessa nouse bussissa käytäväpaikaltani, ellei ikkunapaikalla istuva pois halutessaan sano jotain. Kuitenkin, noin 90% ainakin pääkaupunkiseudun bussillaliikkujista turvautuu puhumisen sijaan mieluummin seuraavanlaiseen toimintaan:

1) Mikäli mahdollista, paina pysäytyskelloa ojentamalla kätesi mahdollisimman näyttävästi vieressäistuvasi edestä. Jos lähin painike on takanasi, muista ojentaessasi kättäsi varmistaa, että työnnät käytäväpaikalla istuvan kanssamatkustajasi päätä hieman eteenpäin.
2) (Talvella:) Laita hanskat näkyvästi ja suurieleisesti käteen. Parasta olisi, jos saisit käden työnnettyä käytäväpaikalla istuvan kasvojen eteen, jotta tämä varmasti huomaa sinun aloittaneen ylösnousuvalmistelut. Tämä toimii siis eräänlaisena lentokoneiden turvavyövalon sytyttämisen vastineena.
3) Jos laukkusi vetoketju on auki, sulje se, jälleen mahdollisimman suurieleisesti. Sen jälkeen hyppyytä laukkua sylissäsi ja taputtele sitä hieman. Näin annat selviä merkkejä tulevasta lähdöstäsi.
4) Jos kanssamatkustajasi ei tässä kohtaa ymmärrä nousta, nouse sinä. Tee pientä reisilihaksia kuormittavaa ylös-alas -liikettä penkissäsi.Tämä saa lähes takuuvarmasti jopa ulkomaalaisen, musiikkia napeista kuuntelevan vieressäistujan nousemaan pois tieltäsi!
5) If all else fails: KIIPEÄ YLI! C'moon, jos se vieressäistuva sokea, kuuro ja kotikasvatusta paitsi jäänyt IDIOOTTI ei VIELÄKÄÄN ole ymmärtänyt, että SINÄ haluat nyt ULOS, niin se on sitten sen ongelma! Nih!

Noh. Usein luovutan viimeistään, kun ikkunapaikkailija pääsee kohtaan 4. Mutta viime kesänä... Aamukahvi taisi olla hieman kitkerää ja Hesarissa vain huonoja uutisia, sillä mahduin juuri ja juuri bussiin otsavehkeeni kanssa. Istuin erään täysin normaalilta vaikuttavan naisen viereen. Jossain Mannerheimintien alkumetreillä hän aloitti kohdasta 1. Kun Ruskeasuolle tultaessa en vieläkään "ollut ymmärtänyt" nostaa sitä takapuoltani penkistä, rouva(?) päätti sitten kiivetä ylitseni. Jep. Ensin syliin ja sitten yli. Ja tämä siis aivan tavallisena kesäaamuna. Arkiaamuna.

Mieltäylentävä kokemus.

Tämän palkinnon aion saada!
p.s.
Aurinkoprinsessa on toki normaalisti hyvinkin sosiaalinen ja kanssaihmisiään rakastava. Ja Aurinkoinen. Kunhan Sinä muistat käyttäytyä. :D

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

The right time to panic would be about now. Or yesterday.

picatan kanssa olemme viime... aikoina vuorotellen panikoineet enemmän tai vielä enemmän. Eilen olin Stockalla aivan muissa asioissa, kun päätin pistäytyä seiskan tylliosastolle ottamaan ensikosketusta hääkenkiin.



The Bridal Blog


Mitään järjetöntä valikoimaa ei ollut tarjolla. Yhdetkään kengistä eivät edes kuiskineen nimeäni, eikä ilmassa ollut minkäänlaista kemiaa. Sitkeänä tyttönä päätin kuitenkin antaa muutamille kengille tilaisuuden.

Vetäisin jalkaani ensimmäisenä peep-toe platformit. Koko oli 40, eli normaalia sievää 41-kanoottia hieman pienempi. Kantapäällä oli tilaa järkätä bileet ja kutsua muitakin kantapäitä mukaan kun taas varpaat punkivat joukolla siitä valtavasta kärkirei'ästä pihalle. Not my kinda look.

Seuraavana kokeilin maltillisemmilla koroilla varustettuja peruspopoja. Jälleen kerran kantapäällä olisi ollut biletilat, mutta varvaspolot rusentuivat päällekkäin. Ja nämä olivat kokoa kanootti. NEEEEEEEXT!

Sitten kokeilin todella matalia, kärjestä hieman leveämpiä satiinikenkiä. Sama ongelma kuin edellisissä, vaikka koko oli nyt 39.5. GRRRRR!

Viimeisenä kokeilemani kengät onnistuivat painamaan varpaita hieman aiempia erilaisella, mutta yhä kivuliaalla tavalla. Kantapäällä oli kivaa.



Elodie

Okei, vartaloni on mallia päärynä. Ja kun sanon päärynä, en todellakaan tarkoita mitään "saattaa sen vyötärön nyt hyvässä valossa erottaa kun tarkkaan katsoo" -mallia. We're talkin' PEAR here! Eli takapuolta ja reittä noin kolmen keskivertonaisen verran, kun taas vyötärönympärys on sitä yhden naisen perusmallia. Eikä mikään mekko tahdo istua. Siksi nyöritettävä hääpuku oli ihan ehdottomasti se ainoa vaihtoehto.

Mutta että jalkani toistavat kropan mallia noin täydellisesti? Nauhakengät häihin?

Kaikki popot olivat Rainbow Clubin mallistosta. En siis talsi alttarille sateenkaarissa, se on varmaa!

Paniikissa lähdin juoksemaan läpi Stockan normikenkäosaston, Aleksin 13:n, Zion, Rizzon, Halosen, ties mitä muuta. (Saatoin kiljua juostessani. Jos pilasin iltasi, anteeksi!) Ja mitä löysin? Arvaatte varmasti. MUSTAA!!! PALJON mustaa! (Niin ja upeat, superhalvat nahkaiset ylipolvensaappaat. Eikö ne pidäkin ostaa kun hääkenkiä ei löydy? Pitäähän? :D)

Mistä siis OIKEASTI saa SOVITETTAVIA ja Morsiolle sopivia kenkiä? Tavallaan tuo perinteisten hääkenkien (tai ainakin niiden Rainbow Clubin popojen) sopimattomuus ei nyt ole ihan niin kamala asia. En välttämättä halua satiinikenkiä. Ja Stockan ystävällinen, ihana myyjä kertoi myös, että vaikka ne toki voidaan valkaista kirkkaanvalkoisiksi, saattavat erityisesti mahdolliset laskos- ja saumakohdat jäädä epätasaisiksi. Jei. Not. Onko kukaan testannut valkoiseksi värjäämistä? Onko värjättävissä kengissä vähemmän murhanhimoisia malleja? Onko missään värikkäämpiä kenkiä tarjolla? :S

Paniikki.

p.s.

Googlatkaa sanat "Bride panicking" kuvahaulla. Minä sain tulokseksi myös kenkiä. Lukeeko google ajatuksia?

p.p.s.

Kuuliko kukaan sitä The Voicen ekaa(?) livekosintaa radiossa? Sitä, joka meni suurinpiirtein näin:

Nainen (N): [lakonisella äänellä, täysin vailla mitään innostusta tai nousevia intonaatioita] Moooooi. Hei tulisiksä mun mieheks?
Mies (M): [sama äänensävy] Joo.
N: Okeeeei. No kiva.

Voi rakkaus! :D

tiistai 10. tammikuuta 2012

Kutsuvat kutsut, missä luuraatte?

7 kuukautta ja 1 päivä. Enää ei ehtisi edes lasta saada aikaseksi ennen häitä. Mutta miljoona pienempää asiaa on vaan ehdittävä! (Vaikkakin taas toissayönä haaveilimme ohikiitävän kolmentoista sekunnin ajan siitä, että olisimme sittenkin käväisseet maistraatissa ja hääbudjetti jaettaisiin tasan eri matkanjärjestäjien ja hotellinpitäjien kesken. Kunnes Sulho otti peilin käteen ja muistutti minua siitä, että olen minä. Hmph.)

Ja se pahin juttu (tänään se tuntuu pahimmalta, kysy uudestaan huomenna) on ehdottomasti se painettu materiaali. Belle & Sebastianin mandariinikiina aiheuttaa edelleen järkyttävän tarpeen hypätä ensimmäiseen vastaantulevaan seutubussiin ja suhata äipän luokse halittavaksi ja paijattavaksi ja kuulemaan, että "kyllä äiti auttaa, ei hätää!". Valitettavasti äipyn mandariinikiina taitaa vaan olla yhtä ruosteessa kuin omanikin...

Katselimme viikonloppuna muutamia brittiläisiä kutsukuvastoja Sulhon kanssa. Minulla oli (ihme kyllä!) muutamia suosikkeja ja selviä inhokkeja. Mikäli tulkitsin rivien välit oikein, Sulho puolestaan koetti diplomaattisesti esittää, että periaatteessa (lue: aina) mikä tahansa käy. Sain kuitenkin puserrettua (pakotettua?) sen verran mielipidettä, että haluaisimme kutsujemme olevan tyylikkäitä, ehkä hauskoja. Mutta ei mitään kotitekoista tai mitäänsanomatonta.

Pocket of Love


Yksinkertaisen tyylikkäät kutsukortit viehättävät pienieleisyydellään...
Ribbons
Mutta jostain syystä tunnen vetoa Isoja Rusetteja kohtaan! (Freud, ideoita?)
Claddagh
ÄITI ÄLÄ LUE TÄTÄ! Jos hankkisin toisen tatuoinnin, olisi se todennäköisesti Irlantirakkauteni myötä jokin tyylitelty Claddagh-kuvio, joten siksi nämä kutsut... kutsuvat! :D

Kate Gabriel
Tällainen... umm... graafinen(?) sanomalehtityylikin miellyttää minua (jos joku osaa kategorisoida tämän paremmin, apuja otetaan vastaan! Tämän tytön kootut termit kun sisältävät mm. legendaarisen "kahden miehen sedän", jolla siis kahden mukin pahvista mukitelinettä havainnollistettiin. Ymmärtäjät olivat harvassa.).

Vonkailen Kaaso L:ltä jotain huikeaa logoa häihimme, jonka voisi sitten punkea kaikkeen painomatskuun jne. Mutta entäs jos sen saan? Miten saan sen painotuotteisiin ilman sitä kuulua mandariinikiinan taitoa? Tietääkö kukaan näpsäkkää suunnittelu- ja painotaloa, jonne voisi viedä jotain matskua ja loput hoituisivat kuin itsestään? :D

Entäs sitten se sisältö? Tuleva anoppi ja vanhempani houkuteltiin ruokatarjoilun varjolla meille hääkeskusteluihin viikonloppuna. Kävimme läpi myös kutsutekstejä ja totesimme, että sen lisäksi, että kutsut olisi hyvä saada kahdella, mahdollisesti jopa kolmella kielellä, infoa pitää punkea muutenkin mukaan aivan tuhannesti. Mitä siis tehdä, jos ei aio julkaista kutsuromaania (tulossa myös elokuvatettaereihin keväällä 2013!)?

Lähetämmekö kutsut ja erillisen fine print -ohjelapun? Entä miten kutsujat kutsuun? Morsio jos pääsee kutsusisältöjä kirjoittamaan, niin tuo romaani ei liene kaukana todellisuudesta... Minulla kun on tapana kirjoittaa liikaa...rönsyillä teksteissäni... ilmaista itseäni kovin monisanaisesti.

Ja sitten vielä, mitä kaikkea paperituotetta sitä tarvitseekaan?

- Kutsut
- Lisäohjeet?
- Kirjekuoret
- Ohjelmat
- Menut
- Kirkko-ohjelmat
- Paikkakortit
- Kiitoskortit
- Kirjekuoret

Mitä unohdin?

*huokaus*

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Nimikriisi, sittenkin!

Wondering Fair  
picatan nimipohdiskelu pisti minutkin taas ajattelemaan tuota nimi-identiteetti-asiaa. Oma sukunimeni on sitä sorttia, että vaikka sitä kuinka tavaat ja koitat mennä kirjain kirjaimelta, niin lopputuloksen oikeellisuus on parhaimmillaankin jotain 70 %:n luokkaa. Kuvittele tavaavasi puhelimessa sanaa garderoobi noin tuhat kertaa ja lopulta ääni langan toisessa päässä tuhahtaa: "Jaa, siis GERBIILI!!! Mikset HETI sanonut?!?". Niin. Miksiköhän en?

Joka tapauksessa, sisukas noin kolmekymmentä vuotta kestänyt kirjainten latelu on johtanut päätökseen siitä, että nimestäni en luovu. Nih! Sitä on tavattu tähänkin asti, miksi lopettaa hyvään vauhtiin päästyä??? :D

Etunimeni on melko tavanomainen, jonka voisi hyvin yhdistää -nen -päätteisiinkin. Taika on sukunimessä. Äitini eteläpohojalaaset geenit ovat ilmeisesti sen verran vahvat, että isäni tummuus ei minussa näy samalla tavalla kuin pikkuveljessäni ja saattaisipa joku monikulttuurisuuteen tottuneempi erehtyä luulemaan minua ihan tavalliseksi suomalaiseksi! Mutta tuo nimi, siitä ei voi erehtyä. Se leimaa, on se leima sitten hyvä tai huono. Pienenä tyttönä erilaisuus oli hämmentävää, mutta nykyään minulle on tärkeää, että nimeni kertoo tarinaa juuristani, tekee minusta erilaisen.

Ehkä outoa tekstiä tytöltä, joka pienenä väisteli päällesylkijöitä ja peräänhuutelijoita (silloin 80-luvun alussa mikä tahansa eloveenatyttöä tummempi oli muita kummempi. Ja siis pelkästään ikävällä tavalla.). Mutta kai se on niin, että kun suomalaista sisua blendataan tummien ja tulisten kummajaisgeenien kanssa, niin lopputuloksena on vääräsävyisyydestään ylpeä ja sisukas nimensätavaaja! :D

Mutta sitten. Paras kaverini, kaaso P ponkaisi naimisiin lokakuussa. Ja muutti nimensä. Ja sen lisäksi, että kummastelen FB:ssä, että mikä ihmeen P Bond (agenttimainen nimimuutos! :P), niin pohdin itsekin että pitäskös sitä sittenkin....?

Sulhon nimi ei ole -nen -päätteinen, eikä muutenkaan mitään peruskauraa sekään. Globalisoitunut morsio saattaisi todeta, että Sulhon nimellä maailmasta löytyy vain kourallinen kansalaisia, kun taas morsion Suomessa niin harvinaisen (meitä taitaa olla alle 30? Kaikki samaa sukua!) nimen kantajia on maailmalla jotakuinkin Kiinan väestön verran. Erikoisuusaspektilla ei siis pelata kuin täällä pohjolassa. Mutta silti... Että minusta tulisi ihminen, jonka nimen muut ymmärtävät ja osaavat kirjoittaa ihan ensilausumalta (ainakin useimmiten)? Njäh. Liian helppoa. :P

Heikkoina (lue: humaltuneina?) hetkinä olen erehtynyt pohtimaan myös yhdistelmänimeä. Vaikka olenkin niitä kovimpaan ääneen yhdistelmänimet suohon kironneita tuomitsijoita. Mutta naisena minulla on oikeus muuttaa mieltäni. Ja nimeäni.

Mutta... Entäs kun siihen garderoobigerbiiliin yhdistää vähemmän peruskauraisen, ruotsalaisvaikutteisen nimen? Nimentavausaika saattaisi nelinkertaistua, sillä jotenkin veikkaan, että kun se ensimmäinen on niin mahdoton, niin siitä toisestakin tulisi yhtäkkiä vähintäänkin vaikea. Saisinko enää koskaan postia oikealla nimellä?

Toisaalta. Siihenkin olen tottunut. Viime viikolla odottelin lääkärille pääsyä, ja kun lääkäri tuli käytävään, hän vilkuili joka suuntaan, oli hetken hiljaa ja sopersi sitten että olikohan paikalla sitten... [pitkä hiljaisuus]. Ja tiesin, että minuahan hän siinä "huuteli". :D Ja olen täysin tottunut tuollaiseen. Jos se nyt vähän nousisi kolmanteen potenssiin, niin pahimmillaankin ne tauot vain pitenisivät ja vaivautuneet ilmeet menisivät entistä vaikeammiksi. Nauttisinko tästä ihmisten kiusaamisesta? Ehkä vähän. :P

picata ei ole yksin Barhaat Pileet -ongelmansa kanssa. Minusta tulisi yhdistelmänimellä [kirkkaasti lausuttu etunimi] [piiiiiiiiiiiiiiiitkä tauko][epämääräistä erilaisten s-, sh-, st-, c-, z- ja muiden jännien suhinaäänteiden sössötystä]. Ei ole helppoa.

Mutta ei ollut helppoa Romeolla ja Juliallakaan:


Romeo & Juliet
   O Romeo, Romeo! wherefore art thou Romeo?
   Deny thy father and refuse thy name;
   [...]
   What's in a name? that which we call a rose
   By any other name would smell as sweet;
   So Romeo would, were he not Romeo call'd,
   Retain that dear perfection which he owes
   Without that title






P.S.

Ehdotin Sulholle myös, että yhdistäisimme sukunimistämme aivan uuden nimen. Niistä saisikin ihan komean, irkkukaikuisen nimen, jota ei (nykyjumalan eli Googlen mukaan) ole vielä kenelläkään! XD Sulho ei lämmennyt. Vielä. :P

P.P.S.

Kuten picata ja Krista totesivat, ONNEKSI on vielä aikaa. Stressata. Tätä. Kin.


Cartoonstock.com 

Sano ite se kukkasin!

Minulla ei siis vieläkään ole minkäänsortin tyylisilmää. Siitä(kin) syystä olen aivan mahdottoman onnellinen siitä, että kaasoni ovat vaatesuunnittelija-tylliguru (J), taideaskarteluhyperosaaja (L), kaappitaitelija (A, et kuitenkaan suostuis itse itseäsi taiteilijaksi kutsumaan!) ja all-round-tyyli-idoli(ni) (P)!

Kuitenkin kanssamorsioiden blogeja kuolatessani käy ilmeisen selväksi, että jokaisella itseäänkunnioittavalla morsiolla on takataskussaan tiukat kriteerilistat vähintäänkin
- omalle tyylille (puku, hiukset, asusteet, meikki)
- kutsuille & muulle painomateriaalille
- koristelulle
- valokuvaukselle
- sulhon puvulle (vain rohkeimmat myöntävät? :P )
- ja niille kukkasille!

Oman tyylin kanssa vielä pärjään. Mutta painotuotteet? ChoCon kutsupähkäily ja hänen Belle &amp; Sebastianilta  saamansa paino-ohjeet... noh lukiessa tuli sellainen fiilis, että minut on sidottu jalustalle, joka valuu kohti lihamyllyä ja olen saanut toki masiinan pysäytysohjeet, mutta kielenä on mandariinikiinaa ja jos en ymmärrä lukemaani, se on so long, suckers. (Ai miten niin vilkas mielikuvitus?!)

Koristelun suhteen taas... Bongasin eräänä päivänä aikaa kuluttaessani mielestäni söpöja pieniä kynttiläkipposia. Koetin kuvailla niitä Sulholle: "Ne oli semmosia pilttipurkintapasia, mutta sitte siinä yläreunassa oli semmonen nartsa ja sitte hiekkaa pohjalla, kahta eriväristä, ne oli tosi söpöjä!" Sain sellaisen yleensä pikkulapsille varatun katseen, joka viestitti lähinnä, että onpas söpöä, kun yrität. Mutta älä. Sulho kun on meillä se, joka sisustaa. Minulla ei ennen häntä ole koskaan ollut yhden yhtä taulua seinällä ja verhojen virkaa ovat saattaneet toimittaa vaikkapa ne vähemmän käytetyt lakanat. Silloin, kun verhoja vaivauduin johonkin laittamaan.

Entäs sitten ne kukkaset? Äidilläni oli hieno idea: "Miksi sinä sen puskan sinne alttarille roudaat, eikös tässä olisi oiva tilaisuus pistää Sulho antamaan sinulle kukkia?" Nerokkaana 2010-luvun morsiona vein ideaa yhä pidemmälle ja ilmoitin Sulholle, että hän saa kunnian myös valita kimpun. Ja muut kukat. Yksi hengenahdistuksenaiheuttaja vähemmän siis! :D

Muttamutta. Enpä voi kieltää, etteivätkö kanssamorsioiden postaamat kukkainspiraatiokuvat olisi herättäneet minussa (ne teistä, jotka nyt odottavat sanoja "inspiraatioita" / "ideoita" / "ajatuksia", BWAHAHAHAHAHAHAHHHAAAAAAA!!!! Not gonna happen! :P ) ihastusta. Joten, hatarin askelin uskaltaudun läväyttämään eteenne muutaman mielestäni-ei-niin-mitättömän kukkakuvan. Varsinaista mielipidettähän minulla ei ole. Paitsi että tiedän kyllä (toisinaan) mitä en halua. Ehkä. Tai siis mitä en ainakaan tänään halua. Tai siis nyt. Paitsi jos joku puhuu minut ympäri. Tai joku muu sanoo että ota tuo, se on hieno. Okei sitte.



Wedding Ideas
Vähän erilainen kimppu, mutta soma. Kai? :D

Nosegay
Liikaa vihreää?

DIS Boards
Periaatteessa kai ehkä haluaisin valkoisen kimpun ja tuo suloisen vaaleanpunainen ei mitenkään istu mihinkään jo päätettyihin väreihin (eli kaasojen pukuihin :D ) mutta on se silti soma. Nih.

Pink Frosting
Tämä pionikimppu viehättää yskinkertaisuudessaan. Ehkä? :D


Avenue C Bridal

Kaasojen pukujen väritystä toki voisi harkita tuovansa esille kimpussa. Ehkä?

En minä näistä mitään tiedä! Selvää on oikeastaan ainoastaan se, että en halua valuvaa kimppua, enkä mitään tiukkaa palloa. Mutta muuten taidan jättää tämän täysin Sulhon (ja avustavien kaasojen?) huoleksi. Joo. :D