Yleisön pyynnöstä: Vierasbloggaajana Mr. Aurinkoprinsessa!

Ihan MIELETÖN KIITOS TEILLE KAIKILLE!!! Ideoita vaan sataa ja kehuistanne olen aivan hämmennyshumalassa!!! Vaikka arvonta jatkuu vielä, otin ideat heti käyttöön! Ja ihka ensimmäiseksi saattekin kuulla miehestä, mieheltä! :D Ja nimenomaan siitä pukeutumisesta. :)

Kaikesta tyranneiluistani huolimatta lupasin jo alkuun, etten puutu tuohon pukeutumisasiaan lainkaan. Luotan sulhon makuun ja tyyliin niin täysin, että kultaseni saa valita ihan mitä haluaa! :) (Naiset, oikeesti, olen saanut miehen, jolle ei KOSKAAN ole tarvinnut sivulausevihjailla liian lyhyistä lahkeista tai kauhtuneista kammopaidoista! Taas yksi syy rustata kiitoskortteja anopille, methinks!) (Ja kukaan tuttu ei nyt mainitse niitä crocseja tässä yhteydessä! Hys!!!)

No okei, toi vika kommentti on niin täystolvaisu. Siitä parrasta nalkutan. Juu. NALKUTAN! :P Hei c'mon, se PISTELEE! :P

Ai mitä, enkö ole kertonut? Yup, olen menossa naimisiin Ryanin kanssa! :P

***

Ensinnäkin haluan sanoa että vierailevana kirjoittajana toimiminen tässä Aurinkoprinsessan blogissa on jo sinällään aika haastavaa. Se etten todellakaan ole mikään Eino Leino tai edes Kari Hotakainen, tekee tästä kirjoittamisesta aika tuskallista taistelua. Kun aiheena pitää vielä jollain tasolla olla kesällä koittavat häät, on tekstin tuottaminen entistä vaikeampaa: tuntuu näet hieman siltä, kuin kaikesta olisi jo kaikki tässä blogissa kirjoitettu. Ja ehkä onkin, miksi muuten olisi tällainen ehdotuskilpailu kirjoitusaiheista? :D Mutta mitäpä en tekisi vuoksesi :)

Kirjoitan siis asiasta, jota minä olen pohtinut paljon, nimittäin omasta pukeutumisestani. Toki olen myös osallistunut enemmän tai vähemmän kaikkien miljoonien ja miljoonien eri hääkomponenttien valintaan ja fiksailuun. Myönnettävä kuitenkin on (tosin tämä nyt tuskin tulee kenellekään yllätyksenä), että rakas ihana tuleva vaimoni on kantanut päävastuun häiden järjestelyistä. Olen kuitenkin henkilökohtaisessa vastuussa mm. omasta vaatetuksestani sekä karkkibuffetin karkkipussien hankinnasta, joten kyllä se vastuu painaa kuulkaas täälläkin!

Kirjoitan siis hieman taustaa oman hääasuni valinnasta. Oman vaillinaisen kokemukseni mukaan saketti on nykyään todella yleinen hääasu sulhaselle. Saketti onkin erittäin miellyttävän näköinen, ja siitähän saa kivasta säädettyä persoonallisen, omannäköisensä asukokonaisuuden eri värein ja kuvioin. Päätin kuitenkin jättää saketin pois omista laskuistani juuri siihen yleisyyteen vedoten. Bonjour-puku ei sopinut minulle liiallisen outoutensa takia. Lisäksi on mielestäni kohtuuttoman mielikuvituksetonta nimetä asu hyvää päivää-puvuksi! Mieluiten olisin ehkä pukeutunut smokkiin, mutta koska sitä saa etiketin mukaan käyttää vasta klo 18.00 jälkeen, olisi asu pitänyt jossain vaiheessa vaihtaa. Vaikkakin häämessuilla (OLIN MUKANA!) kyllä sanottiin, että "mikäli tuntee etiketin, voi sitä rikkoa".

Päätin kuitenkin pyrkiä noudattamaan etikettiä edes jollain tasolla. Finaaliin suuressa puku-äänestyksessä pääsivät siis tumma puku ja frakki. Tumma puku ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto, sillä tyylikkäästä hyvälaatuisesta puvusta saa liivein ja solmukkein tehtyä oikein juhlavan asun. Jotenkin se kuitenkin soi takaraivossa, että kyseessä olisi vain tumma puku.

Frakilla siis mennään. Vaikka frakki lienee näistä asuista se kaikkein perinteisin, on se kuitenkin nykyaikana klassisuudellaan jäänyt ehkä muodikkaamman saketin varjoon. Ja koska haluan pukeutua hieman eri tavoin kuin muut, päädyin frakkiin. Ainoa harmi frakissa on tosissaan se, ettei sitä voi personoida millään tavalla. En ole vielä edes kokeillut frakkia, joten voi toki olla että mieli muuttuu vielä täysin. Haaste tässä on sekin, että bestmanin ja vanhempien pitänee myös pukeutua frakkiin, joten kovin viimetinkaan ei viitsisi päätöstä jättää. Olen kyllä sanonut kaikille, että minulle ei oikeasti ole merkitystä missä vaatteissa juhliin tulee, kunhan nyt jotain vaatteita on päällä. Tai no okei, kunhan on puku päällä. :)

Frakki otetaan tähän tilaisuuteen vuokralle, sillä en nähnyt järkeväksi sijoittaa rahaa omaan frakkiin. Mistä tulikin mieleeni (tiedän että tämä nostattaa myrskyn), että miksei morsiuspukuja voisi vuokrata? Pukua kuitenkin käytetään oletettavasti harvakseltaan, joten varmasti olisi kustannustehokkaampaa vuokrata puku ja tehdä vaikka siihen sitten tarvittavat omat säädöt. Omakohtaisesti frakin ostoa puoltavat tietenkin kaikki tulevat linnanjuhlakutsut, mutta koska aion bodata ja laihduttaa samanaikaisesti koko kesän, voisi oikeiden mittojen löytäminen olla haastavaa. Omaa morsiuspukua ei voi muuten käyttää edes linnanjuhlissa...

Ja vielä sananen muista ulkoisista valmisteluista: Ennen häitä aion käydä parturissa (aika varattu jo) ja ajaa parran huolellisesti.

***

Vähän vielä Ryania. Ryania kun ei koskaan voi olla liikaa. Nih. :D

Edit:

ENÄÄ 3 KUUKAUTTA!!!! KHÄÄÄ!!!! :O :O :O Sen kunniaksi vähän vielä Ryania! :P

Frakkisulhot pääkaupunkiseudulla huomiooooo!!!

Tapiolan Juhlapuku tarjoaa Grouponin kautta vielä reilun vuorokauden ajan huisin edullista vuokrafrakkia!

Frakki Tapiolan Juhlapuvun tapaan

 Settiin kuuluvat musta, edestä avoin hännystakki ja mustat housut, valkeat liivit ja valkea frakkipaita sekä valkea rusetti ja tietysti lakerikengät. Lahjakortti on voimassa 31.12.2012 saakka!


Niin ja se hinta? 60€! Normaalisti 129€, tosin loppuvuoden 2012 vuokrauksista saa ihan ilman mitään salaseurajäsenyyksiä -15%.

Ei mulla muuta. Vielä. Tai nyt just. :D

The Naked Fiancé!

Huom! Otsikolla viitataan enemmän Jamieen kun siihen perinteisempään alastomuuteen. Ehkä. Vielä.


Kitty ja Mr N. saivat ratkaistua miehen pukeutumisen mutta meillä asia on yhä sillä kattellaan-asteella. Ja vaikka olenkin alusta asti luvannut, verenpaineen nousematta, etten puutu Sulhon pukeutumiseen, niin myönnettäköön, että olis ihan kiva, että sillä jotain olis päällä... Menee vähän huomio Morsion Sutturalta (oli PAKKO pihistää tämä termi, megakiitos Kittyn Kaasolle! :D Tällä siis Maggie Sotteron mekkoja tarkoitetaan! ), jos alttarilla seisoo alaston mies... Hmph.

Kuvittelin häämessujen pukeutumisluennon tai edes messumallinukkien herättelevän Sulhossa jotain huikeita vaatetusfiiliksiä. Olin väärässä. Taas. Mutta tästä aiheesta on kuitenkin käyty jo keskusteluja. Jos nyt noin kolmen lauseen vaihtoa voi keskusteluksi kutsua. Varsinkin kun niistä noin 2,5 tulee minun suustani... :D


Leimulinen Pirjo suositteli Sutturani seuraksi frakkia. Sulho ei aluksi ihan lämmennyt ajatukselle, mutta nyt näyttäisi siltä, että Frakki saattaisi hyvinkin olla se todennäköisin vaihtoehto:

Frakki

Frakki sopisi Sulholle kuin strösselit pehmiksen päälle, mutta etikettitietoinen Morsion isä on kauhuissaan! Sulhoa parisenkymmentä senttiä lyhyempi isäni pelkää näyttävänsä frakissa pingviiniltä. Mutta eihän isillä ole syytä huoleen, onhanse kivakin, kun molemmilla alttarille kulkijalla on omat laahukset! :D

Saketistakin on puhuttu:

Saketti

Saketti olisi sekin klassisen tyylikäs vaihtoehto, vaikkakaan ei helpottaisi isin fiiliksiä! Mutta Sulhoa ilmeisesti mietityttää saketin yleisyys sulhopukuna, Sulho taitaa haluta jotain erilaista...

Morsio ja BM ovat viehättyneet Broadwalk Empire -sarjasta tuttuihin hattuihin ja gangsterityyliin:

Broadwalk Empire

Mutta milläs saisimme Sulhon innostumaan moisista? :/

Kolmioisaiseen tummaan pukuun pätee vanha kunnon sanonta: If it's good enough for James...

Bond. James Bond.

 Eikä se nyt ihan pahalta näytä muillakaan... ;)

Neil Ovenell

Joten kultaseni, mikä vaan käy. Kuhan valkkaat!!! Muistaakseni jompikumpi saattoi sanoa toiselle tässä jokin aika sitten, että tehdään se päätös ja pysytään siinä ja unohdetaan arpominen... Mutta nyt en ihan taida muistaa kummin päin se meni... :P


p.s.
Rakastan sua kuitenki, puvulla tai ilman. :D

p.p.s.
Get this, kanssamorsiot ja muut ihanat lukijani, eilen Satuhäitä katsoessamme Sulho huomautteli siitä, että morsion norsunluunvalkoinen mekko kläshäsi pahasti sulhon puhtaanvalkoisen puvun kanssa! :D
Nii-ih! Eiks oo PARAS! <3 Ja Sulho myös sisustaa! Meidän kodissamme ei näy naisen kädenjälki. Thank God for that! :P

Morsiohaaste! (Kulta mä rakastan sua eniten! :D )

Minä ja mun suuri suuni. Tai vikkelät sormeni. picatan ja Varpusen yllyttämänä intouduin luomaan morsiohaasteen. Eli tässä tulee, ja kaikki kanssamorsiot on sitten mukana, eikös??? :D

Joka tyttö joutunee tunnustamaan (tai ikuisesti salaamaan?) sen, että silloin teiniaikoina kuunteli niitä Take Thatin ikivihreitä ja haaveili omasta Prinssi Uljaasta valkeine ratsuineen. Kaikkia niitä teininä ah-niin-tärkeinä-pidettyjä yksityiskohtia tuskin kukaan enää muistaa, mutta onhan sitä joitain mielikuvia jäänyt niille kaikkein pölyisimmille muistin takahyllyille. Ja nyt jos koskaan ei ole on aika paljastaa miten väärässä se teiniminä olikaan! :D

Eli here goes. 90-luvulla kuvittelin, että tuleva aviomieheni on:

Pitkä, tumma ja komea. Runoilijasielu, muusikko. Kitaristi, jolla on upeankäheä bassoääni. Mies, joka rakastaa kirjoja laidasta laitaan. Nauttii elokuvista, niistä vähemmän kaupallisistakin. Ei missään nimessä suomalainen. Minua vanhempi. Käyttää kaulahuiveja (Jep. Tää oli mulle TOSI tärkee juttu. Ymmärrättehän!). Rakastaa matkustelua. Seurallinen, sosiaalinen, kohtelias. Hauska, saa minut nauramaan ja ymmärtää minun huumoriani. Mies, jonka kanssa voi tehdä lumienkeleitä ja piparkakkutaloja. Joka saa minut tuntemaan oloni pieneksi, siroksi ja kauniiksi. Joka osaa rauhoittaa minut, mutta ei myöskään pelkää sanoa vastaan. Tulisielu, kuten minäkin. Mies, joka rakastaa yllätyksiä ja erityisesti niiden järjestämistä. Parantumaton romantikko, mutta vain minulle.

Ja miten kävi? :D

Sulhoni on pitkä ja komea. Vaalempaa saa hakea. :D  Runoilut ja musisoinnit hän jättää muille. Hänkin nauttii elokuvista juu, mutta makumme ei aina ihan kohtaa. Voin keskustella kirjoista, kunhan rakastan omaa ääntäni. :P Suomalaissulhoni on minua nuorempi. Kaulahuivit eivät enää näyttele juuri minkäänlaista roolia haaveissani. :D Voisimme matkustella elääksemme, niin rakasta on reissaaminen molemmille. Sulhoni on seurallinen, sosiaalinen ja aivan uskomattoman kohtelias (tästä ISO kiitos tuleville appivanhemmilleni, kaikki kolme veljestä ovat aivan maailman huippuja kohteliaisuudessa!). Osaamme kumpikin (useimmiten :P ) nauraa niin itsellemme kuin toisillemmekin, yhdessä. Lumienkeleitä, piparkakkutaloja, sushirullia ja joulukoristeita, kaikkea tätä on säädetty yhdessä. Ja hän saa minut tuntemaan oloni kauniiksi, vaikkakin auttamattoman lyhyeksi yli 20 sentin pituuseromme vuoksi, mutta sitähän halusinkin! :D

Kahden tulisielun yhteiselo on toisinaan haastavaa. Mutta, kuten tuossa ylläkin lukee, When love is not madness, it is not love. Ja tällaista tunteiden paloa en tiennyt olevan olemassakaan, mitä nyt korkeintaan valkokankaalla. Juliet, eat your heart out! :P Ja ylläreitä rakastavasta romantikosta puheen ollen; muistinhan kertoa siitä, kuinka noin vuosi sitten sulhoni kaappasi minut kesken työpäivän Pariisiin? Pitkä viikonloppumme koostui kaiken muun upean lisäksi rättisitikkakiertoajelusta, illasta Moulin Rougessa ja kosinnasta Eiffeltornin naapurissa. <3


Teiniminä oli siis väärässä monessa suhteessa. Ei tullut tummaa ulkomaalaista muusikkorunoilijaa ja yhteiset kulttuurikierrokset rajoittuvat leffoihin ja standuppiin. Mutta tuli pitkä, komea, hauska, kohtelias ja rakastettava tulisieluromantikko. Jotain siis tiesin jo teininä. Vaan tätä onnea en osannut kuvitellakaan!

Quotes Arcade

Tosin. Pikkuripaus sitä teiniminää elää vielä. Katsokaa ja kuolatkaa. :P

p.s.
Juu, tiedän, ei minustakaan ole iloa minkäänlaisissa urheilukeskusteluissa, olen huonoa lätkämatsiseuraa, enkä suostu juomaan olutta. Ja Jim Carrey osaa varmasti asiansa, mutta ei vaan kolahda minuun. :P