torstai 28. kesäkuuta 2012

Kaarina Suonperän vihainen virtuaalisisko avautuu

Olen jo vuosikausia lupaillut/uhkaillut, että minusta tulee isona vihainen versio Kaarina Suonperästä. Kaikkien tapakasvatussaarnoja vihaavien kannattanee tässä kohtaa siirtyä vaikkapa tutustumaan huonosti käyttäytyviin, mutta todella upeisiin naisiin!

Aloitetaan vaikkapa r.s.v.p.:stä. 

Osaan ranskaa kutakuinkin yhtä hyvin kuin osaan vaikkapa kuviokelluntaa, joten käännyn käännösasioissa oxfordilaisten puoleen. He määrittävät lyhenteen näin:

répondez s’il vous plaît; please reply (used at the end of invitations to request a response).

Jopa olemattomalla kuviokelluntaranskallani osaan jo tuosta originellista päätellä, että sitä vastausta tosiaan kaivataan, silvuplee. Nyt kaikki kanssakutsujalähetelleet: oikea käsi sydämelle ja vasen ylös jos olette saaneet edes yhdenkin kieltävän vastauksen!

Me lähetimme kutsuja 71 kappaletta. Rehpondee silvuplee 30.6. mennessä. Aikaa jäljellä kaksi päivää ja vastauksia tullut noin 60% kutsutuista. Näistä vastauksista yksi on ollut kieltävä. Yksi. YKSI!!!
Vaikeneminen on myöntymisen merkki, näin hiekkalaatikoilla opetettiin. Eli nuo nelisenkymmentä prosenttia kutsutuista, joista ei ole kuulunut pihaustakaan, ovat siis tulossa?

Joku kanssamorsio tuhisi tuekseni, että tuskinpa kukaan istuu kutsu kädessä kotonaan pohtimassa, tulisiko kyseiselle päivälle vielä jotakin parempaa tarjolle. Ihmiset tietänevät tässä vaiheessa jo tarpeeksi yksiselitteisesti pääsevätkö tulemaan vai eivät. Miksi kaikki eivät kuitenkaan vaivaudu ilmoittamaan asiasta kutsujille?

Ja miksi, voi miksi, tuo r.s.v.p. luetaan "ilmoita, jos olet tulossa"? Kenen ranska antaa lyhenteelle moisen käännöksen? Kiukku-Kaarina ei ymmärrä.

Why It's Inconsiderate Not to RSVP

An incomplete list of respondents can cause numerous problems for a host including difficulty in planning food quantities, issues relating to minimum guarantees with catering halls, uncertainty over the number of party favors and difficulties in planning appropriate seating, among other things.
So the next time you see RSVP on an invitation you receive, please call your host and respond promptly.
 Gurulähteenä about.com

Kuinka moni teistä aikoo/joutui soittelemaan määräajan päätyttyä läpi niitä kutsuttuja, jotka eivät olleet vastanneet  mitään? Onko oikein lähettää heille ote sivistyssanakirjasta? :P

Ja sitten. Se pukukoodi.

Blogisisar Belle & Sebastian koukutti minut aikanaan blogiinsa postauksellaan alipukeutumisesta (luin tekstiä bussissa ja taisin ääneenkin puuskahdella joitain "NIINPÄ!" -tyyppisiä kommentteja. Anteeksi. :D ).
Meidän kutsuihimme tuli pukukoodi: tumma puku. Sulhanen pukeutuu frakkiin, ja vaikka emme halunneet vaatia vierailtamme samaa, Belle&Sebastianin tavoin toivoimme heidän kuitenkin kunnioittavan juhlaamme pukeutumalla juhlavasti. 

Uskon pukukoodin aiheuttaneen joissakin kutsutuissa pientä puhinaa. Toisaalta taas toivoisin voivani olettaa vieraidemme ajattelevan kuten Belle & Sebastian: "Totta mooses: jos juhlitaan, niin miksi tekisin sen arkisesti? Elämässä on liian vähän syitä juhlimiseen, ja erityisesti häät ansaitsevat juhlavamman asukokonaisuuden."

Kaikkihan ajattelevat noin, eikö? Ei. Teinityttönä tuhisin aina äidilleni juhliin lähtiessämme, että onko minun tosiaan pakko pistää se kaikkein rimpsuisin mekkoni päälleni? Oli. Ja nyt, kiitos äiti että oli. Juu, olimme useimmiten se kaikkein huomiotaherättävin perhe kulkiessamme tummissa puvuissamme ja miesväen skragoihin mätsätyissä cocktailmekoissamme niiden kukkatrikooviritelmien seassa. Hävettikö? Ei, olin ylpeä tyylikkäästä asustani!

Edelleenkin olen sitä mieltä, että on paljon todennäköisempää tuntea olonsa epämukavaksi ali- kuin ylipukeutuneena. Enkä oikeastaan pidä ylipukeutumista minään todellisena ongelmana. En tietenkään punkisi pumppitunneille pikkumustassa, mutta mieluummin sekin, kuin vaikkapa legginseissä Linnan juhlissa.

Minusta juhlava juhlapukeutuminen on siis itsestäänselvyys. Oliko pukukoodin lisääminen kutsuun siis vieraiden aliarvioimista? Joku voinee tulkita sen niinkin. Mutta jos nuo kaksi lisäsanaa kutsussamme vähentävät hääjuhliimme osallistuvien legginsien määrää edes yhdellä, se kannatti!


Suuren idolini Kaarina Suonperän etikettiajatuksia voi lukea täältä.

Ja lopuksi vielä muutama hääetikettilinkki muille keittiökaarinoille:

MTV3.fi/Helmi
Häät ja Juhlat
Häät ja Juhlat - Ole Mallivieras (Mahtava!)

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Esteitä avioliitolle

Voi pyhä... noh, me! Olemme kyllä aivan toivoton tohelopari!



Esteiden tutkintaa varten printtailin joskus helmikuussa(?) lomakkeen ja sitä täyteltiin kotona sellaisella huolella ja rakkaudella, että! Ajatuksena oli palauttaa lomake jossain Helsingin seurakuntien keväällä järjestämistä avioliittoilloista (apua, mikä sen tapahtuman nimi oli?!).

Nooh, emme päässeet yhteenkään noista illoista. Joten nappasimme todistaja-allekirjoitukset paperiin ja laitoimme sen kuoreen. Kuoreen osoitetiedot ja to do -listalle postimerkin hankinta ja kirjeen postitus.

Kirjekuori kulki automme takapenkillä kuukauden päivät. Sitten joku vinkkasi, että hommanhan voi hoitaa netissäkin.... (taisi olla joku Kittyn Modern Bride -blogin lukijoista, kiitokset hänelle! :) )



Tuumasta internetiin ja lomaketta täyttelemään. Ja vinkiksi heikkohermoisille: pysy kaukana! Lomake vaatii noin tsiljoona pankkitunnistautumista! Rasittavaa!!!

Nooh... Tuossa muutama päivä sitten ihmettelin selvityksen kestoa: täyttelimme lomakkeen jo toukokuun loppupuolella ja tilasimme todistuksen kotiosoitteeseen. Eilen tarkistelin tilannetta verkosta...


Jeps. Lomake oli täytetty ja allekirjoitettu (tuplana, kuten kuuluikin). Mutta se viimeinen lähetä-painike oli jäänyt klikkailematta.


*huokaus* Strömsö oli taas niin kaukana...


Kuvat: Google. Pinterest kaatui. Ylläri. :D

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesän kovin opus: Hääkirja!

Kun minä synnyin, valokuvat otettiin vielä tarkkaan harkiten filmille eikä vauvakirjoista ollut minkäänlaista puhetta (kyllä, synnyin joskus 1800-luvulla). Vanhojen valokuva-albumien selaaminen on mahtavaa puuhaa, joten on ollut suorastaan harmillista, ettei muistoja ole enempää. Onneksi voimme paikata tätä puutettä häiden osalta! :D

Kuten pipanuk, minäkin sain tuossa taannoin piristävän yllätyspostin, jossa meille tarjottiin Hääkirjaa testailtavaksi, ihasteltavaksi ja muistojen säilyttäjäksi. Olin riemuissani, kirja on aivan mahtava!!! :D



Kirja on kierresidottu ja kannet ovat kauniit, paksut ja pehmeät. Puhtaanvalkoinen pohja, joka toistuu myös sisäsivuilla, kaikuu häätunnelmaa ja antaa kirjalle arvokkuutta. Kirja ei kuitenkaan ole mikään pönötyspaketti, vaan kirjan tekijä Terese Öman on selvästi laatinut kirjan pilke silmäkulmassa ja ronskilla huumorilla!  Vai mitäs sanotte tästä:

Tämä sivu on varattu sulhasen polttarimuistoille...
Kirja mukailee parin tarinaa aina ensitapaamisesta tyyliin sopivan satukirjamaiseen "ja elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka" -tyyppiseen "loppuun". Kirjassa on siis tilaa ihan kaikelle: Hääkirjaan saa mahtumaan muistot koko suhteesta aina niistä ensiaskeleista alkaen.

Meillä on pientä kiistaa päivämäärästä, joka tuohon tulisi kirjata... :D
Kirjassa on paljon tilaa omille merkinnöille ja muistiinpanoille, sekä omat paikkansa kihla- ja hääkuville ja vihki-ilmoitukselle jne. Lisäksi kirjan takaosaan on liitetty kaksi muovitaskusivua tärkeitä muistoja varten: taskun voi sujauttaa vaikkapa sen häämessulipun, joka jotenkin on säilynyt mukana muistona hääjärjestelyiden tositoiminnan alkamisesta! :D

Kirjasta on tosiaan iloa vielä pitkälle häiden jälkeenkin: kirjaan voi kirjata muistot myös Rautahääpäivästä! :D Tosin voipi olla, että 70 vuoden kuluttua suuntailen energioitani hieman johonkin muuhun, kuin hääpäivän juhlistamiseen, mutta toisaalta, mistäs sitä koskaan tietää... :D


Suurkiitos kustantamo Fill & Tellille kirjasta, nyt ryhdyn täyttämään kirjaa kynä sauhuten! Suosittelen kirjaa lämpimästi: jo pelkästäänTeresa Ömanin hauskat sutkautukset ja kirjan suloinen kuvitus tekevät kirjasta mahtavan opuksen. Kirjan layout puolestaan on tarkkaan harkittu, ja sen ansiosta jokaisen parin kirjasta saa tehtyä täysin omistajiensa näköisen!

Kirjaa myyvät ainakin Akateeminen Kirjakauppa ja Suomalainen Kirjakauppa. Kiitos vielä myös salaperäiselle kanssabloggaajalle, jonka ansiosta kirjan sain! <3 Taidan tietää, kuka olet.... :D 

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hääkutsut ja muu painomateriaali


Uskollisimmille lukijoilleni lienee jo tullut selväksi, että emme todellakaan ole mikään DIY-pari: jätämme askartelut suosiolla niille, jotka sen osaavat.

Missään vaiheessa emme siis edes harkinneet kutsujen tai muidenkaan paperituotteiden tekemistä itse. Häämessuille suuntasimme määrätietoisesti tarkan tavoitelistan kanssa ja yksi tavoitteista oli löytää kutsut (lisää häämessuseikkailuistamme voi lukea täältä). Papershopin ständiltä löysimmekin kivannäköiset kutsut ja pyysimme niistä tarjouksen.

Tarjouksen saamisessa kesti. Ja kesti. Ja kesti. Ja kesti. Mutta kun lopulta ymmärsimme huhuilla tarjouksen perään, saimme sen lopulta hyvin pian. Ja tarjous oli todella houkutteleva!

Tarvitsimme ja lopulta tilasimmekin seuraavanlaisen setin:

- Kutsut
- Kirjekuoret
- Menukortit
- Ohjelmakortit
- Paikkakortit
- Kiitoskortit
- Kuoret
- Kansilehtisiä tulevia juonitteluja varten

Pyysimme kilpailevia tarjouksia myös muilta liikkeiltä ja laskeskelimme kustannuksia nettikaupoista tilattaville materiaaleille. Papershopin tarjous oli noin 20% edullisempi, kuin toisiksi halvin paketti. Ja kutsut juuri ne, jotka halusimmekin.

Käväisimme Papershopin suloisessa liikkeessä alkuvuodesta katsomassa värit ja muut yksityiskohdat paikalleen. Liike on muuten aivan uskomattoman suloinen, ja siellä on vaikka MITÄ! Mutta varoitus: liikkeessä huomaat yhtäkkiä tarvitsevasi jos jonkinmoista paperikamaa... :D

Halusimme kustomoida kutsua hieman omannäköiseksemme ja siksi värväsimmekin Kaaso A:n suunnittelemaan meille logon, joka toistuisi kaikissa painotuotteissa. Ja siitä tuli aivan upea: tyylitelt

y sydän ja &-merkki, juuri sopivan koristeellista, mutta ei liian... sokerista! Papershopin Anna auttoi muokkaamaan logon painokuntoon ja tulos sai meidät todella tyytyväisiksi!

Kiitos Kaaso A:lle tästä!
Kutsut ovat kolmeosaisia: kansilehti, kutsu ja infosivu. Sama rakenne tulee juhlapaikalle kattaukseen: kansilehti, ohjelma ja menu. Kattauspakettiin kiinnitetään vielä pieni paikkakortti.


Kutsu on viileän harmaa ja painatukset ja välilehdet ovat puhtaanvalkoisia. Teemaväreiksemme päätyivät lopulta valkoinen ja hopeanharmaa, ja kutsut ja muu painomateriaali noudattelee samaa linjaa.

Tässä kutsu, kuori ja yksi salaperäinen kansilehti...

Vaikka Papershopin kanssa asioiden hoitaminen toisinaan kesti aivan luvattoman kauan, olemme kuitenkin todella tyytytyväisiä tulokseen. Palvelu oli vaikeasti saatavilla ja välillä tuskaisen hidasta, mutta aina todella ystävällistä. Papershopin Anna teki kaikkensa, jotta kutsumme olisivat juuri sellaiset kuin halusimmekin, eikä hermostunut, vaikka sisäteksti meni uusiksi muistaakseni noin kolmesataakahdeksankymmentäseitsemän kertaa... :D

Suurkiitos kutsuista Papershopille ja Kaaso A:lle! :)

Mutta... onko normaalia jännittää ihan intopiukeana niitä ilmoittautumisia? Kutsuja lähti maailmalle jo yli viikko sitten ja ilmoittautumisia on jo tullut muutama. Iloitsen jokaisesta kuin pikkutyttö, joka tajuaa saaneensa joululahjaksi toinen toistaan upeampia Barbie-nukkeja! Oletteko te muut morsiot ja sulhot olleet yhtä täpinöissänne? :D

torstai 14. kesäkuuta 2012

Näkymätön morsian: Hääpäivä, silmälasit, piilarit ja silmien laserleikkaus!

Minähän siis en oikeasti näe. Tai siis näen, mutta... Noh, aloitetaan alus... parin vuoden takaa. :D

Sain lasit lukiossa. Takarivistä ei enää tähysteltykään taululle ihan tuosta noin vaan ja kun kaverin uusilla kakkossilmillä maailma oli PALJON kirkkaampi, marssin optikolle vaatimaan samanlaista valaistumista. Noh, herra Optikkosetä oli sitä mieltä, että neiti taitaa nyt hieman liioitella, -0.25 -reseptillä ei yleensä vaivauduta linssejä viilaamaan. "Mutta kun minä en näe!", vaadin sitkeästi. Saatoin ehkä myös heittäytyä optikkoliikkeen lattialle parkumaan. Teatraalisuus on aina kuulunut vahvuuksiini.

Sain lasini. Mutta enpä arvannut lasien sivuvaikutuksia...

Olin ennen lasien saamista tietenkin käyttänyt aurinkolaseja. Ja käyttänyt hyväkseni aurinkolaseja: mitä tummemmat linssit, sitä paremmin niiden takaa saattoi tiirailla ties mitä ja ketä! :D

Ja terkut vaan sinne Pavlovin koiralle, missä ikinä ulvotkaan: I feel you! Nimittäin, kun tämä beibe rykäsee sangat nenälle, niin kukaanhan ei näe, mitä katson. Eikös? Ja tunnen kieroutunutta sielujen sympatiaa myös sitä kuulua jänöä kohtaan: kun sinä et näe silmiäni, et näe minua. Etkä oikeastaan kuulekaan. Jälleen kerran, eikös? :D

Kovasti piti lasien kanssa tsempata ja harjoitella ja hokea itselleni, että ei, lasit nenällä EIVÄT tee minusta sen enempää näkymätöntä kuin kuulumatontakaan. En voi vapaasti tuijotella kanssaihmisteni ulkoisia hyveitä tulematta huomatuksi, enkä varsinkaan voi ääneen ihmetellä naapurin nooran värienyhdistelykyvyttömyyttä nooran sitä kuulematta, ihan vaan siksi,että minulla on silmälasit päässä!

Noh, parin vuoden tiukan itsehillintätreenin jälkeen löysin pelastuksen piilareista! Ja sen jälkeen käytin laseja lähinnä pimeässä ja sukeltaessa. Ylläripylläri, ei mennyt kauaakaan, kun silloinen optikkoni ryhtyi heristelemään etusormeaan ja kieltäytyi laatimasta minulle uutta piilarireseptiä ilman silmälääkärin siunausta. Silmälääkäri ei ollenkaan ymmärtänyt itsehillintäongelmaani, eikä vetoamistani hänen estetiikantajuunsa: "Katso tätä naamaa! Ei, tähän EIVÄT SOVI LASIT! Eivät!!!" Silmälääkärin vastauksessa kaikui Rhettin kuuluisia viimeisiä sanoja...

Jouduin vuoden piilaripannaan ja koska lasit aiheuttivat liikaa hankaluuksia, päätin sitten elää lepakkona. Ja ihan kiitettävästi se sujuikin, miinusta oli tuolloin noin 1.5 molemmissa silmissä. (Pahoittelut vielä kaikille tutuille, jotka ohititte minut yli 3 metrin päästä vilkutellen, ei, en ollut ylipistynyt enkä vihainen, en vaan yksinkertaisesti nähnyt teitä!)

Kun sain vihdoin taas piilarit käyttööni, minulle tehtiin selväksi, että 4 tuntia päivässä on maksimi. Ja sekin sellaisilla superhypermegamoisture-linsseillä, joita normaalisilmäiset käyttävät yhtäjaksoisesti 30 päivää - yötä päivää. Tottelemattomuudesta saattaisi pahimmillaan seurata vakavia silmävaurioita ja ikuinen piilarikielto, näin minua uhkailtiin.

Ja sitten ryhdyin googlailemaan laserleikkauksia. Ahmin tietoa joka tuutista ja pohdin, pohdin ja pohdin. Lasien kanssa eläminen ei vaan ollut minun juttuni ja minä taas selvästikään en ollut piilareiden juttu. Joten toisiko laser ikuisen onnen ja autuuden? :D

Viime keväänä rohkaisin sitten mieleni: minähän teen sen! Miinusta oli edellenkin vain se 1.5 ja 1.75, joten toki sain kuulla "kröh-turhamainen-höm!" -yskäisyjä koillisesta ja kaakosta. Ja juu, ehkä olenkin. :D

Huhtikuussa 2011 silmät leikattiin Kampin Terveystalossa. Ja en ole kuulkaas parempaa juttua elämässäni tainnut koskaan kokea!!! Minä NÄEN!!! Ihan joka päivä ja koko ajan ja kauas ja lähelle ja sivulle ja vaikka mihin! :D

Koska silmäni ovat aina olleet kuivat, Oftagel on ystäväni yhä, yli vuosi leikkauksen jälkeen. Mutta kuivuus ei enää ole leikkausarpien ympärillä, vaan muissa osissa silmiä, joten kuivuus ei johdu leikkauksesta. Oftagelriippuvuuteni takia en voi hankkia ripsienpidennystä, mutta kiitos kaunis geeneilleni, nämä luomuräpsyttimenikin ovat ihan ookoo, varsinkin Diorilla vahvistettuina. :D

Tulipas tästä kunnon romaani. :D Lyhyesti ja tiivistettynä: minua ei olisi voinut päästää alttareille laseissa (olisin saattanut pohtia ääneen mitäs tapahtuisi, jos en nyt tahtoisikaan tai muuta yhtä mahtavaa), enkä olisi siihen suostunutkaan: lasit eivät mielestäni minulle sovi. Ja piilareita taas en olisi voinut koko päivää käyttää. En toki väitä leikkauttaneeni silmiäni vain häitä varten, mutta olen erityisen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse hääpäivänä pohtia näkövälineeni valintaa! :D

Jos joku haluaa kuulla enemmän itse leikkauksesta tai muuten vaan kysellä aiheesta tai sen vierestä, niin meiliä tulemaan vaan! :)
 

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Nyt se on kirkossa kuulutettu!

Nyt se on sitten kirkossa kuulutettu: Me mennään naimisiin! :D

Kuulutukset luettiin Vanhassa kirkossa sunnuntaina 10.6.2012.

Noita rappusia laskeudumme sitten avioparina!
Kirkko on upea. Totesin sen taas, kun saavuin paikalle hieman Sulhoa aiemmin tuota tilaa ihastelemaan.

Tuota käytävää saan lipua hitaasti Sutturassani!
Itse jumalanpalvelus oli sekin kaunis tilaisuus, ja jotenkin suorastaan yllättävän rento ja kotoisa.

(Okei, saatoin kuiskata Sulholle, että onneksi me saamme seistä läpi koko show, sen verran epämukavat nuo Vanhan kirkon penkit ovat, etten siellä ihan joka viikko jaksaisi puoltatoista tuntia istua. Tosin Sulho bongasi uloslähtiessämme takarivillä tarjolla olleet istuinpehmusteet! Ja vinkkiviitonen kaikille Vanhassa kirkossa vihittäville: kertokaa ihmisille niistä! Ne penkit ovat TODELLA karun kovat!)



Kun pappi lausui nimemme ja rukoili siunausta avioliitollemme, kyyneleet nousivat silmiin. Kun pappi rukoili meille yksimielisyyttä, taisimme kumpikin hieman virnistää. (Olemme melkoisen nahistelevaa sorttia. Kumpikin tulisieluisia tunteidenilmaisijoita kun olemme, niin meillä joskus...ummh... tunnetaan aika räiskyvästi. Mutta useimmiten meillä toki räiskyy rakkaus! :D <3 )

Ja kyllä, siinä hetkessä se iski. Tämä on nyt totta. Olemme menossa naimisiin. Meistä tulee aviopari. Me lupaamme tahtovamme rakastaa toisiamme ikuisesti. Se tuntui mahassa. Perhosina. :)

 

Kuulutuksia piti tietysti juhlistaa jotenkin! Pihistin Jotain Vaaleanpunaista -blogin Heidin idean ja varasin aikapäiviä sitten meille pöydän Kämpin Brasserien Sunnuntaibrunssista. Ja kiitos Heidi mahti-ideasta: oli se vaan sellaista herkkua, että! Nappasimme brunssille myös tulevan anoppini kainaloon ja kuittasimme samalla aiemmin juhlistamatta jääneen äitienpäivän ja anopin synttärit.

Puhelimeni oli päättänyt (syystä?) sensuroida kuvan jälkkäripöydästä, joten saatte tyytyä tuijottelemaan täyteen ahdettua lautastani! :P
Alkuruokapöydän salaatit olivat aivan järjettömän ihania ja erityisesti ihastuin suussa suorastaan sulavaan härkäcarpaccioon! Leipävalikoima oli pienoinen pettymys, olin odottanut jotain naapurin Fasun hiljaiseksi jättävää tajunnanräjäytyskarppikauhua, mutta aika perinteisellä linjalla mentiin. Hyvä vaan, jäi tilaa jälkkäreille! :D

Pääruoat olivat nekin herkullisia, tosin jäimme anopin kanssa kaipaamaan jotain vihanneslisuketta: ruohosipulimunakkaan ruohosipulit eivät ihan täyttäneet tuota vaatimusta. Mutta ehkä me olemme hieman nirsoja. :P


Pientä miinusta myös siitä, ettei brunssiin kuulunut sen enempää kahvia kuin teetäkään. En siis olisi vaatinut mitään haudutettua taivasta tai café au pan mocha con latteccinoa (ai siis huomaako tästä, etten oikein ole koskaan juonut erikoiskahveja tai puhunut kieliä englantia enempä? :D ), vaan ihan sitä peruskamaa. Mutta ehkäpä Kämp on sitä mieltä, etteivät lillutettavat liptonit ja peruspannusumpit sovellu heidän imagoonsa ja erikoisempien kofeiinipiristeiden tarjoaminen taas olisi nostanut brunssin hintaa jonkin haamurajan yli. Mene ja tiedä. Tosin kyllä nuo herkut jättivät minut niin onnellisentyytyväisen ähkyiseksi, että lienee hyvä vaan, etten sullonut itseeni sen enempää täytettä. :D

Niin ja vielä sananen Kämpin macaroneista? Macaroneseista? No niistä kuitenkin. Taivaallisia. Ja olen todella nirso macaronesmaistelija. Nih. :D

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Yks, kaks, kol ja foxia kiellon päälle!

Tulipahan taas todistettua, että otsikoinnissani on yhtä paljon logiikkaa kuin horoskooppimerkkidieeteissä. (Onko sellaisia? Pakko olla! No tottakai on! Tsekatkaa vaikka täältä.)

Vietimme viime viikonloppuna Sulhon kanssa yhteensä neljä tuntia tanssin pyörteissä. Osallistuimme Studio High Heelsin häävalssikurssille, ja olipa hyvä, että osallistuimme!



Kurssin veti ihana Susa Matson, joka on aivan käsittämättömän mahtava opettaja! Ja Susan hersyvän huumorin ja ilosen kuplivan persoonallisuuden ansiosta tanssinopettelu olikin erityisen hauskaa!

Susa oli aivan mahtava! :D
Tanssiminen aloitettiin ihan tositoimin: morsiot ja sulhot iskettiin riviin ja sitten treenattiin eteen, kaks, kol, taakse, kaks, kol, eteen, kaks, kol, taakse, kaks kol. Ja sitten vaan pariin käsiksi ja treenaamaan!

Vaihtoaskel oli alkuun hankala, mutta Susan tarkka silmä bongasi nämä taistelevat tanssimetsot ja riensi avuksi. Ja kuulkaas naiset, se homma on nyt tosissaan niin, että kun Mies Vie (tai noh, okei, tässä tapauksessa Susa! :D ), niin ei siinä naiselle jää paljon vikisemistä kummempaa tekemistä! Väitän, ettei tarvitse tietää edes rytmeistä tuon taivaallista, siinä voi vain antautua tanssin hurmaan ja nauttia! Susa kiidätti tätä morsiota pitkin salin lattiaa niin, että väittäisin, etteivät jalkani maata koskeneetkaan!

High Heelsin upeassa salissa kelpasikin tulla kiidätetyksi!
 Susan neuvo Sulholle: "Käy päälle kuin yleinen syyttäjä!" Ja toden totta, kun Sulho ymmärsi ohjata Morsiota vasemmalla kädellään, vaihtoaskelkin alkoi sujua kuin... noh, tanssi? :D

Oikea käännös osoittautui suorastaan bravuuriksemme, ja kun sitten sunnuntaina saimme kokeilla vauhdikasta valssipyöritystä, niin pääsimme oiken valssaamisen makuun! Sulhossa on kuulkaas partaveitsipotentiaalia! (okei, ei puhuta siitä vasemmasta käännöksestä. Mutku! Se johtuu siitä, että Sulho UNOHTAA sen vasemman käden ohjauksen ja minä en sitten tiedä mennäänkö tässä eestaas vai vasuriin vai häh! Ja minut tuntevat tietävät, mitä silloin tapahtuu: hymy jähmettyy kasvoille ja sormet napsuttavat tahtia! :P )

Partaveitsenkin on venyteltävä välillä! :D
Valssin lisäksi pääsimme treenailemaan myös foxia ja - Susan sanoin - Sulho taitaa olla foximiehiä! :D Ooh, Foxy baby! ;) Ja juu, siinä lajissa lähes alusta asti Sulho tosiaan vei ja minä vikisin!

Foximies hymisee tyytyväisyyttään! 
Susa antoi koko ajan vinkkejä ja tarkkaili silmä kovana ja neuvoi heti, jos näki parin epäröivän. Ja sitten. Jo ensimmäisen päivän aikana Susa pudotti todellisen pommin. Juuri kun se valssi vihdoin alkoi tosissaan sujua, Susa tokaisi, että "noniin, ja nyt sitten herrat pysyvät paikallan ja daamit astuvat yhden herrapykälän eteenpäin! Ja sitten taas mennään!"

Sulho oli kauhuissaan, ja ilmeistä päätellen, niin oli moni muukin. Pitääkö meidän tosissaan tanssia tuntemattoman kanssa?!? 


Jep. Piti. Mutta sepäs vasta olikin aivan mainio idea!

Oman Sulhon kanssa tanssiessa oli välillä vaikeaa ymmärtää, kumpi tässä nyt sekoilee ja miksi homma ei suju. Usean lainamiehen kanssa tanssiessa oli kuitenkin helpompi huomata ne omat heikkoudet: pääsihän siinä peilaamaan omaa "tekniikkaansa" erilaisiin suorituksiin. Suosittelen siis ehdottomasti nappaamaan tuntemattomasta kaduntallaajasta kiinni ja houkuttelemaan hänet valssin pyörteisiin. Tai sitten en. :D



Studio High Heelsin tilat ovat todella upeat!

Kurssille sai tuoda mukaan myös oman valssin tanssittavaksi. Me taisimme olla ainoa pari, joka rohkeni ojentaa oman levyn Susalle. Ilmeisesti tämä rohkeus kannatti - ainakin yhteisen hyvän nimissä: kaksi kanssavalssaavista pareistamme tuli pyytämään biisin tiedot, sillä hekin halusivat saman rallin omaksi valssikseen. Mikä se mysteeribiisi sitten on... noh, en kerro. Lälläslää! :P Jos joku kuitenkin potee vahvaa metsäkukka-allergiaa ja kaipaa vähemmän perinteistä tahditusta, niin meiliä minulle ja paljastan biisimme!


Studiolle voisi jäädä hengailemaan pidemmäksikin aikaa, niin upeat ovat puitteet!
Viikonlopun tiiviskurssi oli ohi aivan liian äkkiä! Susan kehotuksesta aiomme jatkaa ahkeraa valssaamista (aiommeha, kultaseni?)! Tosin lienee tunnustettava, että tässä vaiheessä kotivalssaamisemme on puoliksi tehty - eli TODELLA hyvin suunniteltu, mutta siihen se jää... :D

Susa suositteli myös Studio High Heelsin paritanssituntia: tunneille voi mennä koska vaan, sillä jokainen tunti alkaa alkeista. Tunti pidetään Studiolla maanantaisin klo 19:00. HUOM! Studio on kiinni koko heinäkuun! Kesäkuussa ehtii vielä tunneille, mutta viimeinen kesätunti pidetään 25.6.! Sen jälkeen Studion parketeille pääsee vasta 6.8. alkaen!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hääsolistimme Tarttuu Mikkiin tänään!

Nyt sitten popparit kulhoon ja soffalle, sillä meidän häissä musisoiva upea, ihana, mahtava, superlahjakas ja uskomattoman viihdyttävä Antti Koivula Tarttuu Mikkiin tänään YLEn TV2:lla klo 21 -->

Antti tyylikkäine viiksineen ensimmäisenä vasemmalla!

"Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat? Heti ensimmäisten nuottien soidessa ollaan kesämeiningeissä. Kesään kuuluvat niin rantakoivut kuin trooppinen kuumuus ja reggaerytmikin. Nämä upeat laulajat esittävät suurella tunteella ja vielä suuremmalla äänellä kappaleen kuin kappaleen, viis siitä onko melodia tai sanat tuttuja. Samilla pettää pokka, kun yksi kilpailija haluaa kahmia kaikki mahdolliset sävellajit laulaakseen. Ja sitähän saa mitä tilaa, aikamoinen falsettikaruselli hetkittäin pyöriikin! Duettofinaalitulkinnasta Sami lupaa toiselle joukkueelle satamiljoonaa pistettä, vaan miten ne ihan oikeat pisteet jakautuvat?"


Kun sitten menetätte korvienne sydämet Antille, niin lisäannoksia voi shoppailla Antin My First Bandin sivuilta! 

On se Antti ollut komeana kuvauksissa! :D


Mahtavaa tunnelmaa ja meneviä covereita Antin tulkitsemana! Kuulostaa ihan meidän häiltä! :D JEEEEEEEE!!!!