Nimikriisi, sittenkin!

Wondering Fair

 

 

picatan nimipohdiskelu pisti minutkin taas ajattelemaan tuota nimi-identiteetti-asiaa. Oma sukunimeni on sitä sorttia, että vaikka sitä kuinka tavaat ja koitat mennä kirjain kirjaimelta, niin lopputuloksen oikeellisuus on parhaimmillaankin jotain 70 %:n luokkaa. Kuvittele tavaavasi puhelimessa sanaa garderoobi noin tuhat kertaa ja lopulta ääni langan toisessa päässä tuhahtaa: "Jaa, siis GERBIILI!!! Mikset HETI sanonut?!?". Niin. Miksiköhän en?

Joka tapauksessa, sisukas noin kolmekymmentä vuotta kestänyt kirjainten latelu on johtanut päätökseen siitä, että nimestäni en luovu. Nih! Sitä on tavattu tähänkin asti, miksi lopettaa hyvään vauhtiin päästyä??? :D

Etunimeni on melko tavanomainen, jonka voisi hyvin yhdistää -nen -päätteisiinkin. Taika on sukunimessä. Äitini eteläpohojalaaset geenit ovat ilmeisesti sen verran vahvat, että isäni tummuus ei minussa näy samalla tavalla kuin pikkuveljessäni ja saattaisipa joku monikulttuurisuuteen tottuneempi erehtyä luulemaan minua ihan tavalliseksi suomalaiseksi! Mutta tuo nimi, siitä ei voi erehtyä. Se leimaa, on se leima sitten hyvä tai huono. Pienenä tyttönä erilaisuus oli hämmentävää, mutta nykyään minulle on tärkeää, että nimeni kertoo tarinaa juuristani, tekee minusta erilaisen.

Ehkä outoa tekstiä tytöltä, joka pienenä väisteli päällesylkijöitä ja peräänhuutelijoita (silloin 80-luvun alussa mikä tahansa eloveenatyttöä tummempi oli muita kummempi. Ja siis pelkästään ikävällä tavalla.). Mutta kai se on niin, että kun suomalaista sisua blendataan tummien ja tulisten kummajaisgeenien kanssa, niin lopputuloksena on vääräsävyisyydestään ylpeä ja sisukas nimensätavaaja! :D

Mutta sitten. Paras kaverini, kaaso P ponkaisi naimisiin lokakuussa. Ja muutti nimensä. Ja sen lisäksi, että kummastelen FB:ssä, että mikä ihmeen P Bond (agenttimainen nimimuutos! :P), niin pohdin itsekin että pitäskös sitä sittenkin....?

Sulhon nimi ei ole -nen -päätteinen, eikä muutenkaan mitään peruskauraa sekään. Globalisoitunut morsio saattaisi todeta, että Sulhon nimellä maailmasta löytyy vain kourallinen kansalaisia, kun taas morsion Suomessa niin harvinaisen (meitä taitaa olla alle 30? Kaikki samaa sukua!) nimen kantajia on maailmalla jotakuinkin Kiinan väestön verran. Erikoisuusaspektilla ei siis pelata kuin täällä pohjolassa. Mutta silti... Että minusta tulisi ihminen, jonka nimen muut ymmärtävät ja osaavat kirjoittaa ihan ensilausumalta (ainakin useimmiten)? Njäh. Liian helppoa. :P

Heikkoina (lue: humaltuneina?) hetkinä olen erehtynyt pohtimaan myös yhdistelmänimeä. Vaikka olenkin niitä kovimpaan ääneen yhdistelmänimet suohon kironneita tuomitsijoita. Mutta naisena minulla on oikeus muuttaa mieltäni. Ja nimeäni.

Mutta... Entäs kun siihen garderoobigerbiiliin yhdistää vähemmän peruskauraisen, ruotsalaisvaikutteisen nimen? Nimentavausaika saattaisi nelinkertaistua, sillä jotenkin veikkaan, että kun se ensimmäinen on niin mahdoton, niin siitä toisestakin tulisi yhtäkkiä vähintäänkin vaikea. Saisinko enää koskaan postia oikealla nimellä?

Toisaalta. Siihenkin olen tottunut. Viime viikolla odottelin lääkärille pääsyä, ja kun lääkäri tuli käytävään, hän vilkuili joka suuntaan, oli hetken hiljaa ja sopersi sitten että olikohan paikalla sitten... [pitkä hiljaisuus]. Ja tiesin, että minuahan hän siinä "huuteli". :D Ja olen täysin tottunut tuollaiseen. Jos se nyt vähän nousisi kolmanteen potenssiin, niin pahimmillaankin ne tauot vain pitenisivät ja vaivautuneet ilmeet menisivät entistä vaikeammiksi. Nauttisinko tästä ihmisten kiusaamisesta? Ehkä vähän. :P

picata ei ole yksin Barhaat Pileet -ongelmansa kanssa. Minusta tulisi yhdistelmänimellä [kirkkaasti lausuttu etunimi] [piiiiiiiiiiiiiiiitkä tauko][epämääräistä erilaisten s-, sh-, st-, c-, z- ja muiden jännien suhinaäänteiden sössötystä]. Ei ole helppoa.

Mutta ei ollut helppoa Romeolla ja Juliallakaan:

Romeo & Juliet

   O Romeo, Romeo! wherefore art thou Romeo?
   Deny thy father and refuse thy name;
   [...]
   What's in a name? that which we call a rose
   By any other name would smell as sweet;
   So Romeo would, were he not Romeo call'd,
   Retain that dear perfection which he owes
   Without that title






P.S.

Ehdotin Sulholle myös, että yhdistäisimme sukunimistämme aivan uuden nimen. Niistä saisikin ihan komean, irkkukaikuisen nimen, jota ei (nykyjumalan eli Googlen mukaan) ole vielä kenelläkään! XD Sulho ei lämmennyt. Vielä. :P

P.P.S.

Kuten picata ja Krista totesivat, ONNEKSI on vielä aikaa. Stressata. Tätä. Kin.

Cartoonstock.com