TUNNUSTAN!

 

Modern Bride -blogin Kitty, Villi Varpunen ja LeLe kaikki lahjoittivat minulle hienonhienon PALKINNON! :D Mutta vaativat vastalahjaksi tunnustuksia:

 

Tehtävänä on:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä sama award 3 blogille/bloggaajalle (HA! Tiputin pois 12. :P )

Mitähän sitä sitten kehtaisi tunnustaa...?

1.) Olen ihan mahdottoman tulinen ihminen. Siis mahdottoman. Kun puhutaan niistä tummista ja tulisista, niin otapa se siihen assosioimasi tulisuus, nosta se noin potenssiin tuhat ja kerro vielä kolmellasadallakahdellakymmenelläseitsemällä. Kun lisäät lopputulokseen luvun 62 871,98, olet lähellä oikeaa. Humanistihörhönä en osaa tarkempaa matemaattista kaavaa tulisuuteni toteamiseen antaa.

 Mutta siis tuo tulisuus näkyy ihan tasan kaikessa. Kierrosmittarini pärähtää nollasta sataan sekuntien sadasosissa niin hyvässä kuin pahassakin. Innostun asioista valon nopeudella. Jos joku erehtyy läsnäollessani lausumaan sanat "pitäisköhän järkätä..." niin hetkissä olen jo tekstannut kutsuja, soitellut kyselyitä, ideoinut teemaa, päättänyt mitä kakkuja leivon tapahtumaan jne jne jne. Ja kun rakastun niin siinä jää roomeokin rannalle juulialleen jupisemaan. Valitettavasti sama pätee sitten myös vihastumiseenkin. Myrskyvaroituksia ei kukaan ehdi antaa ennenkuin tämä tornado on repinyt juurineen jo yhden sademetsän verran matskua. Mutta rauhoitunkin useimmiten samassa tahdissa. :) Minulle olisi täysin mahdotonta olla tuntematta mitään. Se ei vaan onnistu.

Ja juu, kanssani on varmasti välillä vaikeaa elää. Mutta myös jännittävää! :D

2.)  Kärsin ihan mahdottomasta suljetun paikan kammosta!

Toki myös ahtaat paikat pelottavat, mutta kuvaavampi on tuo suljetun paikan kammo. En pysty nukkumaan makuupussissa, kun se ahdistaa. Jos Sulho erehtyy rullaamaan yöllä edes jalkansa peittoni päälle ja se rajoittaa liikkumistani, minut valtaa pienoinen paniikkikohtaus. Oikeastaan kaikki liikkumista rajoittavat jutut ahdistavat. Olen toisinaan tosissani miettinyt, että mitä jos se järjetön avaruuden kaipuu iskee joskus lentokoneessa ja minun on vaan pakko päästä pihalle?! Mitäs sitten tehdään? Ja osaanko hillitä itseni? Kuuluuko järjen ääni läpi pakokauhun?

Niin ja juu. Joskus ihan siinä kotimakkarissakin ahdistaa, jos se ovi on kiinni. Needless to say, nukun AINA sillä puolella, joka on lähempänä ovea!

3.) Jakelen ihmisille, esineille ja jopa asioille lempinimiä sitä tahtia, etten aina pysy itsekään mukana! Koita siinä sitten löytää kaverin nimi puhelimesta, kun kyseisellä ystävällä on noin kahdeksan lempinimeä, joista yksikään ei ole lähelläkään sitä kasteessa annettua! Mutta kun niitä nimiä vaan tulee, en minä sille mitään voi! :D Rakkaat lapset ja niin edelleen! Ja rakkaista lapsista puheenollen, minusta tuli vajaa viikko sitten pikkuisen Marakatin täti! :D Nih!

Tämä ei ole veljeni tytär. :P

4.) Rakastan sanoja. Lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, sanaleikit ja kaikki muu sanoihin liittyvä vaan rokkaa! Olen se ihminen, joka kulkee suojatien yli nenä kiinni kirjassa. Ja joka pohtii sitä, että onpas jännää, että Bradillä oli Jennifer Aniston eli J.A. ja nykyään se heilastelee Angelina Jolien kanssa. Juu, varmasti on jotain maagista tuossakin! :D Minusta piti tulla isona kolumnisti jo kauan ennen kuin Carrie teki siitä joka tytön unelma-ammatin! Onneksi jo nyt kolmekymppisenä lähdin sitten opiskelemaan journalismia! :D

5.)  Olen yleisesti ottaen todella suurpiirteinen! Siis todella! Mutta ne asiat, joista nipotan, niin niistä nipotankin sitten ihan turhissakin tilanteissa! :D

Kielioppinipotus. Se ei ole minulle harrastus. Se on elämäntapa. Niin kovasti tekisi mieli boikotoida jokaista ruokakauppaa, joka myy paperipussi leipiä tai luumu tomaatteja ja muita huikeita tuotteita. Mutta jäisin kyllä ruoatta, jos sille linjalle lähtisin. Haluaisin myöäs jättää huomiotta kaiken kielioppivirheitä sisältävän postin. Onko pakko maksaa, jos joku laskuttaa vaikkapa kutsu korteista?

Valitettavasti tämä ei ihan kuvaa meidän suhteemme alkumetrejä. Mutta, Sulho on nykyään välillä lähes yhtä paha kuin minä! :D Vaikutusaikaa vasta hieman yli kolme vuotta! :D

Ja ne avonaiset kaapinovet. WC-paperirullat väärin päin. Ja ne ihmiset, jotka eivät osaa avata suutaan saadakseen tilaa tai jonkun väistymään tieltään! GRRRRR!!!!

6.) En osaa sanoa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi. En vaan osaa. No okei, tämä onnistui. Melkein. Piti sitten kuitenkin lähteä jaarittelemaan ja arpomaan onnistumisprosenttia.

7.) Valloitan vielä maailman. Joskus. Jotenkin. Minusta tulee vielä Maailman Kuningastar! :D

Näitä ihania palkintoja on jo viljelty ympäriinsä... Mutta lisää seuraa:

ChoCo

Krista

 Sulhanen 2012

Sunday

(Oho, humanisti ei osannut laskea kolmeen. :D )

Morsiohaaste! (Kulta mä rakastan sua eniten! :D )

Minä ja mun suuri suuni. Tai vikkelät sormeni. picatan ja Varpusen yllyttämänä intouduin luomaan morsiohaasteen. Eli tässä tulee, ja kaikki kanssamorsiot on sitten mukana, eikös??? :D

Joka tyttö joutunee tunnustamaan (tai ikuisesti salaamaan?) sen, että silloin teiniaikoina kuunteli niitä Take Thatin ikivihreitä ja haaveili omasta Prinssi Uljaasta valkeine ratsuineen. Kaikkia niitä teininä ah-niin-tärkeinä-pidettyjä yksityiskohtia tuskin kukaan enää muistaa, mutta onhan sitä joitain mielikuvia jäänyt niille kaikkein pölyisimmille muistin takahyllyille. Ja nyt jos koskaan ei ole on aika paljastaa miten väärässä se teiniminä olikaan! :D

Eli here goes. 90-luvulla kuvittelin, että tuleva aviomieheni on:

Pitkä, tumma ja komea. Runoilijasielu, muusikko. Kitaristi, jolla on upeankäheä bassoääni. Mies, joka rakastaa kirjoja laidasta laitaan. Nauttii elokuvista, niistä vähemmän kaupallisistakin. Ei missään nimessä suomalainen. Minua vanhempi. Käyttää kaulahuiveja (Jep. Tää oli mulle TOSI tärkee juttu. Ymmärrättehän!). Rakastaa matkustelua. Seurallinen, sosiaalinen, kohtelias. Hauska, saa minut nauramaan ja ymmärtää minun huumoriani. Mies, jonka kanssa voi tehdä lumienkeleitä ja piparkakkutaloja. Joka saa minut tuntemaan oloni pieneksi, siroksi ja kauniiksi. Joka osaa rauhoittaa minut, mutta ei myöskään pelkää sanoa vastaan. Tulisielu, kuten minäkin. Mies, joka rakastaa yllätyksiä ja erityisesti niiden järjestämistä. Parantumaton romantikko, mutta vain minulle.

Ja miten kävi? :D

Sulhoni on pitkä ja komea. Vaalempaa saa hakea. :D  Runoilut ja musisoinnit hän jättää muille. Hänkin nauttii elokuvista juu, mutta makumme ei aina ihan kohtaa. Voin keskustella kirjoista, kunhan rakastan omaa ääntäni. :P Suomalaissulhoni on minua nuorempi. Kaulahuivit eivät enää näyttele juuri minkäänlaista roolia haaveissani. :D Voisimme matkustella elääksemme, niin rakasta on reissaaminen molemmille. Sulhoni on seurallinen, sosiaalinen ja aivan uskomattoman kohtelias (tästä ISO kiitos tuleville appivanhemmilleni, kaikki kolme veljestä ovat aivan maailman huippuja kohteliaisuudessa!). Osaamme kumpikin (useimmiten :P ) nauraa niin itsellemme kuin toisillemmekin, yhdessä. Lumienkeleitä, piparkakkutaloja, sushirullia ja joulukoristeita, kaikkea tätä on säädetty yhdessä. Ja hän saa minut tuntemaan oloni kauniiksi, vaikkakin auttamattoman lyhyeksi yli 20 sentin pituuseromme vuoksi, mutta sitähän halusinkin! :D

Kahden tulisielun yhteiselo on toisinaan haastavaa. Mutta, kuten tuossa ylläkin lukee, When love is not madness, it is not love. Ja tällaista tunteiden paloa en tiennyt olevan olemassakaan, mitä nyt korkeintaan valkokankaalla. Juliet, eat your heart out! :P Ja ylläreitä rakastavasta romantikosta puheen ollen; muistinhan kertoa siitä, kuinka noin vuosi sitten sulhoni kaappasi minut kesken työpäivän Pariisiin? Pitkä viikonloppumme koostui kaiken muun upean lisäksi rättisitikkakiertoajelusta, illasta Moulin Rougessa ja kosinnasta Eiffeltornin naapurissa. <3


Teiniminä oli siis väärässä monessa suhteessa. Ei tullut tummaa ulkomaalaista muusikkorunoilijaa ja yhteiset kulttuurikierrokset rajoittuvat leffoihin ja standuppiin. Mutta tuli pitkä, komea, hauska, kohtelias ja rakastettava tulisieluromantikko. Jotain siis tiesin jo teininä. Vaan tätä onnea en osannut kuvitellakaan!

Quotes Arcade

Tosin. Pikkuripaus sitä teiniminää elää vielä. Katsokaa ja kuolatkaa. :P

p.s.
Juu, tiedän, ei minustakaan ole iloa minkäänlaisissa urheilukeskusteluissa, olen huonoa lätkämatsiseuraa, enkä suostu juomaan olutta. Ja Jim Carrey osaa varmasti asiansa, mutta ei vaan kolahda minuun. :P