Aurinkoprinsessa on nyt ihan otettu! :D

Tattoo Bride -blogin Marika palkitsi minut ihanalla I <3 Your Blog -palkinnolla ja  Kosittiin. Tahdomme. -blogin Belle&Sebastian toi hymyä aamuun kiitoksellaan!

Kiitos TEILLE, IhaNaiset!!! :)

Palkinto pistetään toki kiertoon ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi awardin sinulle.  

2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Vielä kerran, iso iso kiitos Marikalle ja Belle&Sebastianille!!!


Vai että viisi??? Noh, humanistihörhönähän voin AINA vedota surkeaan matikkapäähäni, joten kuulkas nyt, minä kiitän IHAN JOKAISTA HÄÄBLOGGAAJAA! Juup! Teiltä kaikilta olen saanut ideoita, inspiraatioita, ajatuksia ja erityisesti voimia!!!



Belle&Sebastian puhui Maanantaiangsti-tekstissään hääkyllästymisestä ja olenhan minäkin siitä samasta kärsinyt. Varsinkin niiden kutsujen kohdalla - kutsujen, joita ei siis vielä fyysisesti ole. Mutta se määrä tukkaa, joka on ensin harmaantunut ja sitten revitty päästä ihan vaan noiden onnettomien paperiläpysköiden takia.... Sillä voitaisiin kuulkaas lavastaa useampikin kampaamo vaikka minkälaisia Hollywoodkohtauksia varten! (Mistä nämä ajatuskulut taas tulevat???)

Mutta noina hetkinä kun olen sitten vihdoin taas uskaltautunut ottamaan varovaisen askeleen lukemalla hääblogitekstin sieltä ja toisen täältä, niin kas kummaa! Siinä sitä sitten taas ollaan Eurokankaassa sulhon kanssa vertailemassa erisävyisten hopeisten organzojen sopivuutta ihonväreihimme! :D

Aivan valtava kiitos siis teille kaikille, kanssabloggaajani!

Ja koska Oscarpuheeni ei olisi Oscarpuhe, ellei siitä tulisi ylipitkä, niin kaiken hääblogimaailmoja syleilevän kiitollisuuteni lisäksi on vielä erityismainittava muutama morsian!

Modern Bride -blogin Kitty, the Ultimate Bride! Kihlauksemme jälkeen jäin muutamaksi kuukaudeksi yksin suunnittelemaan häitä, ja mitä ikinä googlasinkaan, tieni vei AINA lopulta Kittyn blogiin! :D Kiitos siitä järjettömästä tietomäärästä, jota olen saanut ja saan yhä!  :)

Jotain Sinistä -blogin picata, ihaNainen, jonka ideasta kaikki morsiotapaamiset saivat alkunsa! picatan kanssa on juonittu kuulkaas vaikka ja mitä! :D

BLACK.bling.WHITE. -blogin  Tanjalle myös kiitos siitä, että jaat tietoasi, taitoasi ja ihania inspiraatiokuvia ja -ideoita! Ja muustakin... siitä lisää sitten joskus, eikös? :)

Ja vielä kerran, Kosittiin.Tahdomme -blogin Belle&Sebastian. Kiitokset myös kaikesta infosta ja ideoista, mutta erityiskiitos virtuaaliterapiasta! Niin ja suklaaseurasta! :D Mutta vielä enemmän siitä virtuaaliterapiasta. Kiitos ja anteeksi! Olet mahtava! :D

Ja kaikille teille ihanille, jotka olen saanut tavata livenä - KIITOS! Olette aivan mahtavaa porukkaa ja kiitos tuesta ja ideoista ja ihan vaan olemassaolostanne! :D

Jos en koskaan saa Oscaria/Grammya/Nobelia, se johtuu sitten vaan siitä, että ne ovat pirut saaneet selville, etten osaa pitää lyhyitä kiitospuheita. Hmph.

:D

Suurpiirteinen nipottaja

Tuossa edellisessä tunnustuspostauksessa tuli esille se ihastuttava luonteeni ristiriitaisuus suurpiirteisyyden ja nipotuksen osalta. Ja se on kuulkaas aiheuttanut tässä häähulluttelussa jos jonkinlaisia keskusteluja!

"Oletkos jo hankkinut niitä tarjouspyyntöjä kutsuista?"
"No en ole. Eiksne voi laittaa vaikka Feissarissa? Tekstarilla? Eihän se nyt siitä kutsun ulkonäöstä ole kiinni tuleeko ne ihmiset vai ei???"

"Mitä olitte ajatelleet vieraslahjoiksi?"
"Siis täh? Saahan ne ruokaa ja juomaa ja kyytiäkin vielä!"

Niin ja nämä keskustelut siis käydään lähinnä pääni sisällä.  

Mutta sitten. Otetaan nyt vaikkapa se morsiuspuku. Juu, se kolmesataa euroa halvempi oli tosi kaunis. Mutta kun se vyötärö oli kaksi senttiä liian ylhäällä. En olisi tahtonut.

Tai se kirkko-osuus. Kanttori paukuttaa prinsessaruususta kahdella vasurilla En todellakaan tahdo. Tai kirkosta poistuessamme rakas juhlakansa sulkee vastavihityn parin ympyrän sisälle ja laulaa lurittaa jonkun "ihanan" onnittelulaulun. Rouva nappaa yläkerran lakimiesnaapuriserkkua kädestä kiinni ja karkaa tämän kanssa selvittelemään mitätöintimahdollisuuksia.

Olen siis suurpiirteinen nipottaja. Joissain asioissa homman pitää olla todellakin just, eikä melkein, tai siinä ei se kuuluisa armiaskaan enää auta. Mutta enimmäkseen kelpaa mikä vaan. (Ja kultapupuseni ole nyt hiljaa. Tässä ei ole kyse ruoasta. Tai musiikista. Tai kirjoista. Eikö se vanhan kämppäni sisustus vakuuttanut jo tästä? Jos ei, niin muistuttaisin myös, että tavatessamme asuin pyöräkellarissa! :P )

Hääjärjestelyissä vastaan onkin tullut kummallisia tilanteita. Millä ihmeellä perustelen muille sen, että olen valmis sijoittamaan tuhansia euroja hyvään ruokaan ja juomaan, mutta pöytien koristelu ja kattaus olisi minulle ollut aivan herttaisen yhdentekevää? Äitini tyttärenä ymmärsin kuitenkin, että pitäähän sen pöydän olla nätti... Ja onneksi on SuperSulho!

Askartelemaan minua ei saa suurin surminkaan. Ja (tämä on melkein noloa) jos se olisi ollut tasan ja vain ja ainoastaan minusta kiinni, kutsut olisivat hyvinkin saattaneet olla muotoa "joku kiva fontti ja aaneloselle vaan".

No okei, onhan tämä aika karsea! :D

Hats off kaikille kanssapareille, jotka askartelevat kutsut, koristeet, pimpompompomit, hääkarkit ja muut kiitoslahjat, väkertävät powerpointteja hääväelle näytettäväksi ja kasaavat lapsuudenkuvia juhlapaikkaan ihasteltavaksi. Ihailen aikaansaavuuttanne, idearikkauttanne ja visuaalista lahjakkuuttanne! Minulla sitä ei vaan ole. Siksi meidän häissämme ei tulla näkemään vaikkapa itseaskarreltuja kynttilähärpäkkeitä.

 Minä saisin näistä aineksista aikaiseksi luultavasti tulipalon ja tukan, joka olisi täynnä teippejä, naruja ja muuta nättiä.

Kieltäydyn myös tuntemasta huonoa morsiusomatuntoa siitä, etten jaksa innostua ihan kaikista pikkuasioista, jotka joillekin ovat ihan ehdottomia hääntekijöitä. Jos itse kadumme tekemättä jättämisiämme, olkoon niin. Mutta jos vieraamme juhlat menevät pieleen, kun pöydissä ei olekaan SEKÄ kukka-, ETTÄ kynttiläasetelmaa, niin, noh, olemme varmasti epäonnistuneet myös vieraslistan laadinnassa. :P

Ja aion myös uskotella itselleni, etten ole ainoa poikkeus. :D Play along here, sisters!

TUNNUSTAN!

 

Modern Bride -blogin Kitty, Villi Varpunen ja LeLe kaikki lahjoittivat minulle hienonhienon PALKINNON! :D Mutta vaativat vastalahjaksi tunnustuksia:

 

Tehtävänä on:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä sama award 3 blogille/bloggaajalle (HA! Tiputin pois 12. :P )

Mitähän sitä sitten kehtaisi tunnustaa...?

1.) Olen ihan mahdottoman tulinen ihminen. Siis mahdottoman. Kun puhutaan niistä tummista ja tulisista, niin otapa se siihen assosioimasi tulisuus, nosta se noin potenssiin tuhat ja kerro vielä kolmellasadallakahdellakymmenelläseitsemällä. Kun lisäät lopputulokseen luvun 62 871,98, olet lähellä oikeaa. Humanistihörhönä en osaa tarkempaa matemaattista kaavaa tulisuuteni toteamiseen antaa.

 Mutta siis tuo tulisuus näkyy ihan tasan kaikessa. Kierrosmittarini pärähtää nollasta sataan sekuntien sadasosissa niin hyvässä kuin pahassakin. Innostun asioista valon nopeudella. Jos joku erehtyy läsnäollessani lausumaan sanat "pitäisköhän järkätä..." niin hetkissä olen jo tekstannut kutsuja, soitellut kyselyitä, ideoinut teemaa, päättänyt mitä kakkuja leivon tapahtumaan jne jne jne. Ja kun rakastun niin siinä jää roomeokin rannalle juulialleen jupisemaan. Valitettavasti sama pätee sitten myös vihastumiseenkin. Myrskyvaroituksia ei kukaan ehdi antaa ennenkuin tämä tornado on repinyt juurineen jo yhden sademetsän verran matskua. Mutta rauhoitunkin useimmiten samassa tahdissa. :) Minulle olisi täysin mahdotonta olla tuntematta mitään. Se ei vaan onnistu.

Ja juu, kanssani on varmasti välillä vaikeaa elää. Mutta myös jännittävää! :D

2.)  Kärsin ihan mahdottomasta suljetun paikan kammosta!

Toki myös ahtaat paikat pelottavat, mutta kuvaavampi on tuo suljetun paikan kammo. En pysty nukkumaan makuupussissa, kun se ahdistaa. Jos Sulho erehtyy rullaamaan yöllä edes jalkansa peittoni päälle ja se rajoittaa liikkumistani, minut valtaa pienoinen paniikkikohtaus. Oikeastaan kaikki liikkumista rajoittavat jutut ahdistavat. Olen toisinaan tosissani miettinyt, että mitä jos se järjetön avaruuden kaipuu iskee joskus lentokoneessa ja minun on vaan pakko päästä pihalle?! Mitäs sitten tehdään? Ja osaanko hillitä itseni? Kuuluuko järjen ääni läpi pakokauhun?

Niin ja juu. Joskus ihan siinä kotimakkarissakin ahdistaa, jos se ovi on kiinni. Needless to say, nukun AINA sillä puolella, joka on lähempänä ovea!

3.) Jakelen ihmisille, esineille ja jopa asioille lempinimiä sitä tahtia, etten aina pysy itsekään mukana! Koita siinä sitten löytää kaverin nimi puhelimesta, kun kyseisellä ystävällä on noin kahdeksan lempinimeä, joista yksikään ei ole lähelläkään sitä kasteessa annettua! Mutta kun niitä nimiä vaan tulee, en minä sille mitään voi! :D Rakkaat lapset ja niin edelleen! Ja rakkaista lapsista puheenollen, minusta tuli vajaa viikko sitten pikkuisen Marakatin täti! :D Nih!

Tämä ei ole veljeni tytär. :P

4.) Rakastan sanoja. Lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, sanaleikit ja kaikki muu sanoihin liittyvä vaan rokkaa! Olen se ihminen, joka kulkee suojatien yli nenä kiinni kirjassa. Ja joka pohtii sitä, että onpas jännää, että Bradillä oli Jennifer Aniston eli J.A. ja nykyään se heilastelee Angelina Jolien kanssa. Juu, varmasti on jotain maagista tuossakin! :D Minusta piti tulla isona kolumnisti jo kauan ennen kuin Carrie teki siitä joka tytön unelma-ammatin! Onneksi jo nyt kolmekymppisenä lähdin sitten opiskelemaan journalismia! :D

5.)  Olen yleisesti ottaen todella suurpiirteinen! Siis todella! Mutta ne asiat, joista nipotan, niin niistä nipotankin sitten ihan turhissakin tilanteissa! :D

Kielioppinipotus. Se ei ole minulle harrastus. Se on elämäntapa. Niin kovasti tekisi mieli boikotoida jokaista ruokakauppaa, joka myy paperipussi leipiä tai luumu tomaatteja ja muita huikeita tuotteita. Mutta jäisin kyllä ruoatta, jos sille linjalle lähtisin. Haluaisin myöäs jättää huomiotta kaiken kielioppivirheitä sisältävän postin. Onko pakko maksaa, jos joku laskuttaa vaikkapa kutsu korteista?

Valitettavasti tämä ei ihan kuvaa meidän suhteemme alkumetrejä. Mutta, Sulho on nykyään välillä lähes yhtä paha kuin minä! :D Vaikutusaikaa vasta hieman yli kolme vuotta! :D

Ja ne avonaiset kaapinovet. WC-paperirullat väärin päin. Ja ne ihmiset, jotka eivät osaa avata suutaan saadakseen tilaa tai jonkun väistymään tieltään! GRRRRR!!!!

6.) En osaa sanoa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi. En vaan osaa. No okei, tämä onnistui. Melkein. Piti sitten kuitenkin lähteä jaarittelemaan ja arpomaan onnistumisprosenttia.

7.) Valloitan vielä maailman. Joskus. Jotenkin. Minusta tulee vielä Maailman Kuningastar! :D

Näitä ihania palkintoja on jo viljelty ympäriinsä... Mutta lisää seuraa:

ChoCo

Krista

 Sulhanen 2012

Sunday

(Oho, humanisti ei osannut laskea kolmeen. :D )