Tylliunelmat elossa!

Ensinnäkin, anteeksi! Blogini on ollut ihan hyshyshiljaa aivan liian pitkään. Mutta ei syytä huoleen, mitään vakavaa ei ole tapahtunut! :) Häät sujuivat loistavasti ja niistä on luvassa jos jonkinmoista tarinaa, kunhan pääsen taas vauhtiin. Häiden jälkeen karkasimme minihäämatkalle Roomaan ja sekin reissu oli upea! Roomassa ollessamme saimme tiedon, että kämppämme myytiin, joten palattuamme aloimmekin sitten pakata. Nyt uudessa kodissa on asusteltu kolmisen viikkoa.

Siinäpä siis Aurinkoprinsessan suurimmat seikkailut viime viikoilta... :D

Hääpäivä... Se oli upea. Ihana. Täydellinen. Ainoana miinuksena se ajan kuluminen: päivä suorastaan karkasi käsistä heti kun pääsimme kirkkoon!

Vietimme häitä edeltävän illan ja yön kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Albertin upeissa huoneissa. Bestmanin ihana avovaimo oli järkännyt meille huoneet ja morsian oli tietysti sijoitettu huoneeseen nro. 118! :D Kävimme jumppaamassa, irtokarkkiostoksilla (hihii! :D ) ja saunomassa, sekä nautimme room service dinnerin pyjamat päällä! :D

Hääpäivän aamupäivä sujui ihanan leppoisasti, aloitimme aamusalilla Kaaso L:n kanssa ja suuntasimme sitten aamiaisen kautta Helsinki Hairdressersiin kammattaviksi ja meikattaviksi. Tunnelma oli aivan katossa, meillä oli kaksi meikkaajaa, 2+1 kampaajaa ja hoideltavana sakkina yhteensä kahdeksan naista! Ja voi että, kyllä tuli Niin Upeaa Jälkeä! Itse marssin meikkiin mukanani Se Penelopekuva (se viimeinen penelope) ja vaadin, että tuollaiseksi minut on saatava. No, vaikka Timo Karvinen olikin todellinen taikuri, niin rasvaimuja ja luomenkohotuksia hän ei kuitenkaan ryhtynyt minulle tekemään... (pettymys? :P ) Olin lopputulokseen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, Timo teki aivan mahtavaa työtä!

Meikattuina ja kammattuina palasimme sitten hotellille pukeutumaan. Meillä piti olla aikaa paljon. Ja olikin. Mutta... Sutturan päällepukemisessa kesti valehtelematta kolme varttia. Ja apuna oli kolme kaasoa. Hups! Sen jälkeen piti vielä kääriä kaasot sareihinsa, ja ei ole sarikaan mikään nopein mahdollinen vaate pukea... Joten lopulta kaasoille tuli hieman kiire. Ei kuitenkaan niin kiire, etteikö muutamia kuvia olisi ehditty napsia... :D

www.vpkangas.com

Mahtava valokuvaajamme V-P Kangas on postannut blogiinsa esimakua kuvistamme. Jos haluatte nähdä lisää wannabe-Penelope-Aurinkoprinsessaa Sutturassaan, kurkatkaahan tänne.

Ja jos haluatte vaan ylipäätään nähdä upeita kuvia, suosittelen surffaamaan osoitteeseen www.vpkangas.com V-P on aivan käsittämättömän hyvä kuvaaja ja mahtava tyyppi! Suosittelen lämpimästi! :) Lisää kuvamatskua saatte myöhemmin...

Niin ja blogisiskoille haluan sanoa, että vaikka en viime aikoina ole jättänyt juuri kommenttejakaan, niin postaukset on luettu! :) (Ja samalla kiroiltu ääneen sitä, kuinka hemmetin vaikeaa on kommentoida kännykällä postauksiin... :S )

Feels good to be back! Toivottavasti joku kaipasi... :)

Kuka Sari? Mitä se teidän häissä tekee?

Tätä lauseparia on lähipiirissä toisteltu hassunhauskana sen verran usein, että se hipoo hauskuudessaan jo pikkukallevitsien tasoa.

Mutta, se pikkukalleista. Häissämme suurta osaa näyttelee tosiaan sari. Tai oikeastaan neljä...

Olen tuntenut Kaaso J:n suurin piirtein tuttipulloikäisestä lähtien ja tämä kaasoiluasia sovittiin jo lapsuuden prinsessaleikeissä. Historia ei valitettavasti kerro mihin Kaaso J:n legendaarinen lausahdus ajoittuu (oletettavasti aikaan ennen flanellipaitoja ja maihareita), mutta se ei tee legendasta sen vähäisempää. Kaaso J nimittäin totesi jo kauan sitten, että geeniperimääni tuodaan häissäni esille sitten siten, että kaasot pukeutuvat sariin.

Sulhoista emme silloin varmasti edes haaveilleet (YÖK! Poikabakteereja!!!), mutta kaasojen asut lyötiin lukkoon. Ja kun sitten kosinnan myötä muitakin palasia alkoi olla kasassa, niin minäpä suihkaisin Intiaan ostamaan kaasoille asuja! (No okei, ei se nyt ihan suihkaisuna mennyt. Kyseistä reissua oli suunniteltu pidempään kuin junayhteyttä Helsinki-Vantaalle, ja matkustimme ihan koko perheen voimin, mutta pieni poetic licence sallittaneen näin vapailla areenoilla?)

Ennen lähtöä googlailimme kaasojemme kanssa sareja ja olimme täysin huumaantuneita kaikista niistä väreistä ja kirjailuista ja uskomattoman yksityiskohtaisista kuvioinneista.

Katsokaa nyt tätäkin! Missä tahansa muussa vaatteessa tuo väriyhdistelmä olisi todella urpo, mutta sarissa se toimii!

Minulla oli tarkat suunnitelmat väreistä: kaksi samanlaista fuksianpunaista ja kaksi samanlaista kirkkaan vihreää saria, kiitoos.

Kuka tahansa, joka on ikinä tehnyt kauppaa Intiassa tai jossain Aasian basaareissa nauraa nyt jotakuinkin yhtä makeasti kuin, äh, miksi en nyt oikein keksi mitään makeastinauramisvertausta? Joulupukki juhannusaattona? Miksi Joulupukki naurais.. joo, ei mennä tuonne. Joka tapauksessa, aika moni siellä nauraa ja trust me, KUULEN TEIDÄT!

Ensimmäiseen sarikauppaan marssiessamme minulle alkoi selvitä, ettei sarinosto todellakaan ole mitään henkkamaukkashoppailua...

Meidät istutettiin huoneeseen, jonka seinät oli suorastaan vuorattu toinen toistaan upeamman värisillä kangaspakoilla.

Piti lainata googlekuvaa, kun omat ovat jossain Hyvässä Tallessa! :D

Istuimme lattialla, kun kauppiaan apulaiset vuorotellen levittelivät eteemme toinen toistaan kauniimpia kankaita! Kielimuuria kiipeilevät serkkuni inttivät kauppiaille ja koettivat selittää haluamiani värejä ja sain eteeni jos jonkinlaista punaista ja vaaleanpunaista ja tummaa sammalenvihreää ja vaikka mitä. Mutta en fuksianpunaista. Enkä sellaista oikeanlaista kirkasta vihreää.

Kiersimme tusinan verran sarikauppoja. Kaikissa toistui sama rituaali, istuttiin alas, sareja leviteltiin ympäriinsä, nyökkäilin, kieltäydyin, ja joissain jopa lopulta sain kasaan neljä kaunista vaihtoehtoa. Kunnes alkoivat rahaneuvottelut. Nuo hintaintännät saattoivat kestää helposti tunnin verran. Tulisen juupas-eipäs -jankkaamisen lomassa kauppiaat yleensä lähettivät apureitaan hakemaan meille ruokaa ja juomaa ja inttäminen jatkui kylmä cola kädessä. Parinkin tunnin kaupanteon jälkeen saatoimme kuitenkin marssia ulos täysin vatsoin, mutta tyhjin käsin: hinnasta ei vaan päästy sopuun.

Lopulta suostuin jo vilkuilemaan rankasti "väärän värisiä" sarejakin ja kyllähän Ne Oikeat sitten vihdoin löytyivät:

Ei se nyt ihan kirkkaan vihreä ole...

...enkä kuvittele tämän tottelevan nimeä fuksia...

Värit menivät siis uusiksi, mutta kauniit ovat nuokin sarit! Kahta samanlaista saria ei maailmassa taida olla. Meillä kävi kuitenkin aivan uskomaton tuuri (kyllä, tuuri, mistään ammattitaidosta tai muustakaan mukaepäluonnollisesta ei voinut olla kyse, niitä sareja oli siinäkin kaupassa ainakin TSILJOONA!!! Humanistimatikalla laskettuna.) ja kaksi sareista on sisarsareja: toinen vihreistä on kuvioitu täysin identtisesti toisen lilan sarin kanssa! Kaksosia - tai oikeastaan nelosia - eivät toki ole kaasonikaan, joten sallittaneen sareissakin pieni vaihtelu! :)

Sarithan ovat oikeastaan vain noin 5 metriä kangasta, joka on kuvioitu kauniisti toisesta päästä. Miten siihen sitten pukeudutaan? Kaasojen päästessä ensimmäistä kertaa asujensa kimppuun, kului noin 2 minuuttia ja keskuudessamme oli yksi muumiokaaso. Minä pudisteli päätääni ja pohdi, että olikohan tämä nyt sittenkään se fiksuin ajatus...

Joten järjestimme sari-workshopin! Intialaisesta isästäni ei (jostain kumman syystä) ollut juuri apua sarien pukemisessa, mutta hän järkkäsi meille tapaamisen erään tuttavaperheen äidin kanssa. Ja niin me matkasimme sareinemme oppia saamaan!

Ihana sari-gurumme opetti meille sarin pukemisen salat for dummies -tyyliin. Hän puki sarin itselleen selittäen kaikki vaiheet tarkkaan ja yksityskohtaisesti. Samalla Kaasot J & L matkivat hänen jokaista liikettään ja minä kuvasin opetusvideota poissaoleville kaasoille! Ja kyllä kuulkaas tuli paljon muumioita komiampaa sakkia:

Aluspaitavalinnat olivat workshopissa vähän... vähemmän perinteisiä... :D

Sareissakin voi phousata kuin Miss Suomi -finalistit konsanaan!

Kaasot olivat innoissaan siitä, että vaikka sari periaatteessa puetaan hyvin simppelisti ja aina samalla, tavalla, tuo vapaaksi jäävä kirjailtu osa kankaasta sallii paljonkin vaihtelua! Saimme oivia vinkkejä siihen, miten sarilla voi peittää ja paljastaa juuri niin paljon, kuin haluaa! ;) Nyt pitää enää rientää hakaneulaostoksille.... :D Ja keksiä sariin sopivat aksessorit. Vaikka pikkulinnut laulelevat (tut täällä mikään laula. Sade valuu maahan ja ukkonen jyrisee. Suomen kesä <3 ), että joitain löytöjä neidit ja rouva olisivat jo tehneet... :)


p.s. pahoittelut kuvien laadusta... aina ei voi onnistua edes iPhonella... :P

Yleisön pyynnöstä: Vierasbloggaajana Mr. Aurinkoprinsessa!

Ihan MIELETÖN KIITOS TEILLE KAIKILLE!!! Ideoita vaan sataa ja kehuistanne olen aivan hämmennyshumalassa!!! Vaikka arvonta jatkuu vielä, otin ideat heti käyttöön! Ja ihka ensimmäiseksi saattekin kuulla miehestä, mieheltä! :D Ja nimenomaan siitä pukeutumisesta. :)

Kaikesta tyranneiluistani huolimatta lupasin jo alkuun, etten puutu tuohon pukeutumisasiaan lainkaan. Luotan sulhon makuun ja tyyliin niin täysin, että kultaseni saa valita ihan mitä haluaa! :) (Naiset, oikeesti, olen saanut miehen, jolle ei KOSKAAN ole tarvinnut sivulausevihjailla liian lyhyistä lahkeista tai kauhtuneista kammopaidoista! Taas yksi syy rustata kiitoskortteja anopille, methinks!) (Ja kukaan tuttu ei nyt mainitse niitä crocseja tässä yhteydessä! Hys!!!)

No okei, toi vika kommentti on niin täystolvaisu. Siitä parrasta nalkutan. Juu. NALKUTAN! :P Hei c'mon, se PISTELEE! :P

Ai mitä, enkö ole kertonut? Yup, olen menossa naimisiin Ryanin kanssa! :P

***

Ensinnäkin haluan sanoa että vierailevana kirjoittajana toimiminen tässä Aurinkoprinsessan blogissa on jo sinällään aika haastavaa. Se etten todellakaan ole mikään Eino Leino tai edes Kari Hotakainen, tekee tästä kirjoittamisesta aika tuskallista taistelua. Kun aiheena pitää vielä jollain tasolla olla kesällä koittavat häät, on tekstin tuottaminen entistä vaikeampaa: tuntuu näet hieman siltä, kuin kaikesta olisi jo kaikki tässä blogissa kirjoitettu. Ja ehkä onkin, miksi muuten olisi tällainen ehdotuskilpailu kirjoitusaiheista? :D Mutta mitäpä en tekisi vuoksesi :)

Kirjoitan siis asiasta, jota minä olen pohtinut paljon, nimittäin omasta pukeutumisestani. Toki olen myös osallistunut enemmän tai vähemmän kaikkien miljoonien ja miljoonien eri hääkomponenttien valintaan ja fiksailuun. Myönnettävä kuitenkin on (tosin tämä nyt tuskin tulee kenellekään yllätyksenä), että rakas ihana tuleva vaimoni on kantanut päävastuun häiden järjestelyistä. Olen kuitenkin henkilökohtaisessa vastuussa mm. omasta vaatetuksestani sekä karkkibuffetin karkkipussien hankinnasta, joten kyllä se vastuu painaa kuulkaas täälläkin!

Kirjoitan siis hieman taustaa oman hääasuni valinnasta. Oman vaillinaisen kokemukseni mukaan saketti on nykyään todella yleinen hääasu sulhaselle. Saketti onkin erittäin miellyttävän näköinen, ja siitähän saa kivasta säädettyä persoonallisen, omannäköisensä asukokonaisuuden eri värein ja kuvioin. Päätin kuitenkin jättää saketin pois omista laskuistani juuri siihen yleisyyteen vedoten. Bonjour-puku ei sopinut minulle liiallisen outoutensa takia. Lisäksi on mielestäni kohtuuttoman mielikuvituksetonta nimetä asu hyvää päivää-puvuksi! Mieluiten olisin ehkä pukeutunut smokkiin, mutta koska sitä saa etiketin mukaan käyttää vasta klo 18.00 jälkeen, olisi asu pitänyt jossain vaiheessa vaihtaa. Vaikkakin häämessuilla (OLIN MUKANA!) kyllä sanottiin, että "mikäli tuntee etiketin, voi sitä rikkoa".

Päätin kuitenkin pyrkiä noudattamaan etikettiä edes jollain tasolla. Finaaliin suuressa puku-äänestyksessä pääsivät siis tumma puku ja frakki. Tumma puku ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto, sillä tyylikkäästä hyvälaatuisesta puvusta saa liivein ja solmukkein tehtyä oikein juhlavan asun. Jotenkin se kuitenkin soi takaraivossa, että kyseessä olisi vain tumma puku.

Frakilla siis mennään. Vaikka frakki lienee näistä asuista se kaikkein perinteisin, on se kuitenkin nykyaikana klassisuudellaan jäänyt ehkä muodikkaamman saketin varjoon. Ja koska haluan pukeutua hieman eri tavoin kuin muut, päädyin frakkiin. Ainoa harmi frakissa on tosissaan se, ettei sitä voi personoida millään tavalla. En ole vielä edes kokeillut frakkia, joten voi toki olla että mieli muuttuu vielä täysin. Haaste tässä on sekin, että bestmanin ja vanhempien pitänee myös pukeutua frakkiin, joten kovin viimetinkaan ei viitsisi päätöstä jättää. Olen kyllä sanonut kaikille, että minulle ei oikeasti ole merkitystä missä vaatteissa juhliin tulee, kunhan nyt jotain vaatteita on päällä. Tai no okei, kunhan on puku päällä. :)

Frakki otetaan tähän tilaisuuteen vuokralle, sillä en nähnyt järkeväksi sijoittaa rahaa omaan frakkiin. Mistä tulikin mieleeni (tiedän että tämä nostattaa myrskyn), että miksei morsiuspukuja voisi vuokrata? Pukua kuitenkin käytetään oletettavasti harvakseltaan, joten varmasti olisi kustannustehokkaampaa vuokrata puku ja tehdä vaikka siihen sitten tarvittavat omat säädöt. Omakohtaisesti frakin ostoa puoltavat tietenkin kaikki tulevat linnanjuhlakutsut, mutta koska aion bodata ja laihduttaa samanaikaisesti koko kesän, voisi oikeiden mittojen löytäminen olla haastavaa. Omaa morsiuspukua ei voi muuten käyttää edes linnanjuhlissa...

Ja vielä sananen muista ulkoisista valmisteluista: Ennen häitä aion käydä parturissa (aika varattu jo) ja ajaa parran huolellisesti.

***

Vähän vielä Ryania. Ryania kun ei koskaan voi olla liikaa. Nih. :D

Edit:

ENÄÄ 3 KUUKAUTTA!!!! KHÄÄÄ!!!! :O :O :O Sen kunniaksi vähän vielä Ryania! :P

Ryhtiliike

Kun ensi kerran näin Kaaso P:n, ajattelin jotakuinkin näin:

"WHOA!!! Tuo Upea Nainen kulkee pilvien päällä!!!"

Tuo sanoinkuvaamattoman kaunis nainen tosiaan leijaili meidän tavallisten tallaajien yläpuolella. (Ja lauloi kuin enkeli. Ja osoittautui vielä aivan maailman mahtavimmaksi ja upeimmaksi ja ihanimmaksi ihmiseksi, jonka kanssa on jaettu oikeastaan kaikki siitä ensitapaamisesta eteenpäin. Mutta siitä lisää myöhemmin... :) )

Ja sitten kun vihdoin ymmärsin, että P:kin oli kuitenkin ihan vaan ihminen (joskin aivan mieletön sellainen!), niin myös tuon leijailun salaisuus paljastui: P on aivan uskomattoman ryhdikäs!

Olin ensikohtaamisemme aikaan 16-vuotias. Juu, äiti, olit sanonut noin satamiljoonaa kertaa (päivässä), että "kävele tyttö pystyssä", "älä ole aina tuommosessa kasassa, näytät ihan typerältä" ja "RYHTIÄ, TYTTÖ!!!", mutta uskoinko? Tottelinko? Teinkö kuten käskettiin?

En todellakaan. :D

Kerikään ei ole kuunnellut äitinsä neuvoja!

Mutta tuo upea, ihana kaaso P muutti kaiken. Ei hänen rinnallaan yksinkertaisesti vaan voi seistä lysyssä. Ryhti suoristuu ja koko olemus ojentuu aivan vaistomaisesti!

Kun vuosia myöhemmin olin hakemassa maisterinpapereitani, äitini kommentoi tilaisuuden jälkeen, että kylläpä näytti upealta, kun olet niin ryhdikäs! :D Jep, kelatkaa, olin siis tosiaan oppinut jotain ja vielä onnistunut tuomaan opin käytäntöön!

Mitä itse ajattelin tuossa tilaisuudessa? "VOI APUA!!! Miksi, siis MIKSI te rakkaat kanssasiskoni pukeudutte OLKAIMETTOMIIN, kauniisiin, juhlaviin pukuihin ja sitten kannatte niitä kuin päällänne olisi jätesäkki ja roudaisitte perässänne parinkymmenen kilon perunsäkkiä???"

Miley, Miley, Miley... MISSÄ NE HARTIAT ON???

 Teki mieli mennä jokaisen onnettoman lysylauran selän taakse, ottaa hartioista kiinni ja nostaa polvi selkää vasten ja kiskasta (noin ryhtiä korjattiin karatessa! Nih!). En kehdannut!

Huonosti kannettuna upeinkin puku menettää loistonsa. Ja upealla ryhdillä taas saa sen jätesäkinkin näyttämään hyvältä.

Jos jokaisessa hääkuvassa poseeraisi lysyryhtinen morsio hartiat edessä ja selkä kyyryssä, niin Sulhon pitäisi vaatia avioliiton mitätöintiä!

Eli selkä suoraksi, rinta pystyyn ja leuka ylös ja menoks! :D

Kirsten-täti näyttää vähä mallia niih. Siis OIKEESTI!!! Ja tuo nainen on mitä, alle 30v. Jep!

Loppuun vielä vähän lainausta tyylikonsulteilta:

Would you like to look 10 years younger instantly?

Would you like to look 10 pounds lighter instantly?

Then check out your posture! Here's a very telling experiment. Get a tape measure and stand like you usually do--no cheating for the experiment! Even slouch a little if you want, and then measure your waist around your belly button. Then, stand up tall, as though a string were pulling the top of your head to the ceiling, and --here's the key--roll your shoulder blades forward, up, around and back down, as though you were able to tuck them into your back pockets. Then remeasure. You should see as much as an inch or more reduction! And an inch off of your waist can make you look 10 pounds lighter or more!

As for your age, I read about a study that was done with two same-aged women, both 5'4", both dressed in black leotards with heads camouflaged. One woman weighed 105 pounds and stood in a very slouched position. The other woman, weighing 125 pounds, stood with straight, correct posture. All reviewers chose the 125-pound woman as the younger and lighter woman!

Yes, once again, your mother was right--just stand up straight!

p.s.
Ei, en minäkään ole niin Suurenmoinen Ihminen, että aina kulkisin ryhdikkäänä. Eli jos törmäät minuun ja lysyilen, SORI! Nyt ei vaan oo semmonen päivä. Et voi vaatia rahojasi takaisin.Tai blogilukemiseen kulunutta aikaasi. Nih. Sori (äiti). :P

p.p.s.
Jos ryhdin suoristaminen tuntuu hankalalta, niin tee kuten minä: ympäröi itsesi pitkillä ihmisillä! :D Tällaisen hukkapätkän on pakko yrittää sellaisessa seurassa! Ja korkkarit ovat myös oiva apu, nostattavat ryhtiä ihan itsestään. Koska eihän korkkareilla voi kävellä ryhdittömästi. Ellei halua näyttää kanalta. Tai pissikseltä. Tai kanapissikseltä. :P

Frakkisulhot pääkaupunkiseudulla huomiooooo!!!

Tapiolan Juhlapuku tarjoaa Grouponin kautta vielä reilun vuorokauden ajan huisin edullista vuokrafrakkia!

Frakki Tapiolan Juhlapuvun tapaan

 Settiin kuuluvat musta, edestä avoin hännystakki ja mustat housut, valkeat liivit ja valkea frakkipaita sekä valkea rusetti ja tietysti lakerikengät. Lahjakortti on voimassa 31.12.2012 saakka!


Niin ja se hinta? 60€! Normaalisti 129€, tosin loppuvuoden 2012 vuokrauksista saa ihan ilman mitään salaseurajäsenyyksiä -15%.

Ei mulla muuta. Vielä. Tai nyt just. :D

Pakkohan siitä on puhua: Puvusta asiaa!

Koska viivyttelin blogin aloittamisessa kiiruhdin puvun hankinnassa no, tilasin puvun jo ennen blogin aloitusta, ovat lähes lakisääteiset pukupostaukset jääneet väliin. Mutta pakkohan siitä on puhua! :D

Aloitin pukujen sovittelun Kaaso J:n kanssa Helsingin Seremoniasta, lähinnä Maggie Sotteron pukujen houkuttelemana. Olin liikkeellä varmastikin jokaisen asiakaspalvelijan painajais ihanteena: en oikein tiennyt, mitä etsin. :D Kunhan se ei olisi olkaimetonta eikä pitsistä, niin olen valmis kokeilemaan. Niin, ja sen pitäisi ehdottomasti olla jotain tajunnanräjäyttävän uskomatonta, todella näyttävää ja mielellään hieman erilaista. Ihan perinteiseen satiiniunelmaan ei minun luonteeni vaan yksinkertaisesti sopisi sekaan. Vähän sama, kun kuorruttaisi valkosuklaajuustokakkua lihaliemigeelillä.

Kasailin sovitettavaksi sekalaisen valikoiman pukuja, niitä taisi olla neljä. Oli pitsiä, satiinia, merenneitoa, prinsessaa ja taisi jonkin ennakkoluulottomuuskohtauksen myötä sekaan eksyä yksi hyvin pienieleisen kapea ja vaatimatonkin.

Oletko koskaan kokenut rakkautta ensi silmäyksellä? Käsittämätöntä ja selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta? Sellaista kodinlöytämisen fiilistä, sitä lämmintä tunnetta, että tämä on tässä, näin kuuluu olla? Se ensimmäinen puku. <3 <3 <3

Sanoin niin kaasolle kuin Seremonian asiakaspalvelijallekin, etten riisu tuota pukua ikinä! :D

Mutta pakkohan siitä oli sitten lopulta päästää irti. Seuraavaksi kokeilin muistaakseni jotain tämän tapaista:

Talese

 Tai jotain sinne päin. Ja samoin kahta muuta, kylläkin kaunista, mutta minulle ah, niin mitäänsanomatonta pukua. En muista pukuja, eikä taida muistaa Kaaso J:kään. Sen ensimmäisen jälkeen millään muulla ei vaan ollut mitään mahdollisuutta! 

Mutta. En todellakaan ole mikään maailman paras päätöstentekijä (Sulho rakastanee minua juuri arpomistaipumukseni ansiosta! :P ), niin pitihän sitä sitten käydä muuallakin!

Seremoniasta suunnistimme Stockmannille ja päälle pääsi Pronoviakselta ainakin tämä:

Fuente

Fuente oli Kaaso J:n mielestä upea ja pidin siitä itsekin, tosin pahat väärästä koosta johtuvat istuvuusongelmat häiritsivät... Mutta suurin mutta oli kummallakin se mieleen iskostunut kuva siitä Ensimmäisestä Maggiesta.

Seuraavat sovituskeikat taisin heittää Stilissimaan ja Niinattareen. Niinattaressa ei oikein ollut mitään edes puolittain säväyttävää. Olin liikkeellä toisen 2012-Morsion kanssa, ja kun sitten astuimme Stilissimaan ja meiltä kysyttiin mitä haemme, hän kertoi haluavansa jotain yksinkertaista ja klassisen tyylikästä, mutta kaverille pitäisi löytää jotain supernäyttävää. Mielellään siis puku, joka vilkkuisi, ehkä soisi ja mielellään liikkuisi itsestään. :D Ja ei, en tietenkään loukkaantunut, SELLAISTA MINÄ HAIN! :D

Stilissiman ihana punapää, Heidi, oli aivan mahtava ja tiesi heti, millaisia pukuja tarjota meille! (kts. p.p.s. tuolta alta!) Heidi toi minulle sovitettavaksi tämän Cymbelinen rockmorsianpuvun:

Euriel

Toinen suosikeistani oli tämä Jasminen puku:

Jasmine

Eihän näissä mitään yhtenäistä linjaa ole. Ovat toki morsiuspukuja kaikki, mutta siihen se jäänee... :D

Ehdin käväistä Seremoniassa uudestaan kokeilemassa Sitä Pukua Kaaso A:n kanssa. Ja se oli taas pelkkää virnuilua ja huokailua. A osoitti samoja taipumuksia minun ja Kaaso J:n kanssa: tuon puvun jälkeen kaikkia pukuja tuli verrattua siihen. Mikään ei yltänyt samaan.

Äipän kanssa kävin vielä sovittelemassa Lavemissa ja jälleen Stockmannilla. Ja tällä kohtalokkaalla reissulla löytyi ensimmäiselle puvulle Kova Kilpailija:

Alcanar

 Pronoviaksen Alcanar. Pukuun olisi pitänyt hankkia vyö, vaihtaa vetoketju nyöritykseksi ja mahdollisesti lyhentääkin. Mutta oli se UPEA. Tätä kaunotarta pohdittiin pitkään!

Sitten. Eräänä kohtalokkaana marraskuisena aamuna minulle selvisi pelottava asia: Sotteroni valmistaminen lopetettaisiin pian, joten mahdolliset tilaukset olisi tehtävä NYT! GHÄÄÄÄ!!!!


Kittyn ja niin kovin monen muun tyytyväisen morsion puheiden perusteella otin yhteyttä Leimulineen ja suhasimme vanhempieni kanssa Hyvinkäälle. Ja nyt kuulkaas morsiot, jos ette ole pukuanne vielä hankkineet tai löytäneet niin mars Hyvinkäälle! Kehä kolmosen ulkopuolelta löytyy nimittäin kohtaamistani (ainakin kymmenistä!) morsiuspukuasiantuntijoista Se Paras, Ihanin ja kaikin puolin Mahtavin, nimittäin Pirjo Leimu! Ja sanon tämän täysin riippumatta siitä, että Pirjo oli kanssani täysin samaa mieltä siitä, että olin valinnut itselleni parhaan mahdollisen puvun! :P (Yup, flattery WILL get you anywhere! Koetapa vaikka! :D )

Ja niin siinä sitten kävi, että lähes 9 kuukautta ennen häitä, kokeilemistani varmaankin viidestäkymmenestä (enkä edes liioittele!) tilaukseen lähti se ensimmäinen hääpuku, jota olen koskaan kokeillut. Enkä malta odottaa, että tapaamme jälleen! :D

Jaa mikä se oli? En kerro! :P ...vielä.

p.s.
Stilissiman jälkeen järjestimme vielä Kaasojen kanssa tyttöjen reissun Saloon ja Turkuun, mutta näistä ehkä lisää myöhemmin. :)

p.p.s
Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, googlella ja linkeillä löytynee parempia, mutta niin hienoissa formaateissa, ettei tämä entinen it-ammattilainen osaa niitä tänne väkertää! :D

p.p.p.s.
Jos et tahdo/pääse/halua Hyvinkäälle, niin aivan loistava vaihtoehto on Stilissiman Heidi! Tyttö on semmonen tehopakkaus, että! Ja silmää on! Jos Heidi (tai Pirjo) ei sinulle pukua löydä, niin unohda koko naimisiinmenojuttu. Tai ainakin se hääpuku. Oikeesti! :D

edit.

Se pukuni EI ole tämä:

Affordable Bridal Gowns

The Naked Fiancé!

Huom! Otsikolla viitataan enemmän Jamieen kun siihen perinteisempään alastomuuteen. Ehkä. Vielä.


Kitty ja Mr N. saivat ratkaistua miehen pukeutumisen mutta meillä asia on yhä sillä kattellaan-asteella. Ja vaikka olenkin alusta asti luvannut, verenpaineen nousematta, etten puutu Sulhon pukeutumiseen, niin myönnettäköön, että olis ihan kiva, että sillä jotain olis päällä... Menee vähän huomio Morsion Sutturalta (oli PAKKO pihistää tämä termi, megakiitos Kittyn Kaasolle! :D Tällä siis Maggie Sotteron mekkoja tarkoitetaan! ), jos alttarilla seisoo alaston mies... Hmph.

Kuvittelin häämessujen pukeutumisluennon tai edes messumallinukkien herättelevän Sulhossa jotain huikeita vaatetusfiiliksiä. Olin väärässä. Taas. Mutta tästä aiheesta on kuitenkin käyty jo keskusteluja. Jos nyt noin kolmen lauseen vaihtoa voi keskusteluksi kutsua. Varsinkin kun niistä noin 2,5 tulee minun suustani... :D


Leimulinen Pirjo suositteli Sutturani seuraksi frakkia. Sulho ei aluksi ihan lämmennyt ajatukselle, mutta nyt näyttäisi siltä, että Frakki saattaisi hyvinkin olla se todennäköisin vaihtoehto:

Frakki

Frakki sopisi Sulholle kuin strösselit pehmiksen päälle, mutta etikettitietoinen Morsion isä on kauhuissaan! Sulhoa parisenkymmentä senttiä lyhyempi isäni pelkää näyttävänsä frakissa pingviiniltä. Mutta eihän isillä ole syytä huoleen, onhanse kivakin, kun molemmilla alttarille kulkijalla on omat laahukset! :D

Saketistakin on puhuttu:

Saketti

Saketti olisi sekin klassisen tyylikäs vaihtoehto, vaikkakaan ei helpottaisi isin fiiliksiä! Mutta Sulhoa ilmeisesti mietityttää saketin yleisyys sulhopukuna, Sulho taitaa haluta jotain erilaista...

Morsio ja BM ovat viehättyneet Broadwalk Empire -sarjasta tuttuihin hattuihin ja gangsterityyliin:

Broadwalk Empire

Mutta milläs saisimme Sulhon innostumaan moisista? :/

Kolmioisaiseen tummaan pukuun pätee vanha kunnon sanonta: If it's good enough for James...

Bond. James Bond.

 Eikä se nyt ihan pahalta näytä muillakaan... ;)

Neil Ovenell

Joten kultaseni, mikä vaan käy. Kuhan valkkaat!!! Muistaakseni jompikumpi saattoi sanoa toiselle tässä jokin aika sitten, että tehdään se päätös ja pysytään siinä ja unohdetaan arpominen... Mutta nyt en ihan taida muistaa kummin päin se meni... :P


p.s.
Rakastan sua kuitenki, puvulla tai ilman. :D

p.p.s.
Get this, kanssamorsiot ja muut ihanat lukijani, eilen Satuhäitä katsoessamme Sulho huomautteli siitä, että morsion norsunluunvalkoinen mekko kläshäsi pahasti sulhon puhtaanvalkoisen puvun kanssa! :D
Nii-ih! Eiks oo PARAS! <3 Ja Sulho myös sisustaa! Meidän kodissamme ei näy naisen kädenjälki. Thank God for that! :P