BLACK.bling.WHITE. -blogin Tanja ehdotti Pihistä&Panosta -postausta ja ensin ajattelin että jesh! Tässäpä kiva aihe! Kunnes pohdin asiaa vähän enemmän...
Oikeastaan tässä meidän hääsuunnittelussamme olemme panostaneet kaikkeen, mikä nyt on vaan tullut mieleen. :D Missä siis pihistimme? No, lyhyesti sanottuna: asioissa, jotka eivät pälkähtäneet pieniin päihimme! Jätimme siis hankkimatta... ööh... no vaikkapa...umm... save the date -kortit! Ja hääkakkukoristeet. Ja buffakukat. Kai.
Aikaa, vaivaa, rahaa ja irtirevittyä, kauan sitten harmaantunutta tukkaahan saisi kaikkia uppoamaan hääsuunnitteluun Aivan Järjettömän Paljon.
Mutta koska noita kaikkia meillä on vain rajallinen määrä (no, okei, ehkei vaivannäköä voi olla vain rajallista määrää? Vai voiko? :S ), niin keskityimme (meille) olennaiseen.
Ehkä se ensimmäinen ja samalla vaikein pihistyskohde oli vierasmäärä. Halusimme kutsua vain ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja joiden kanssa olemme tekemisissä. Kuulostaa simppeliltä ja selkeältä? Not. Vieraslistaa tehtiin ja päivitettiin ja karsittiin ja kasvatettiin ja revittiin ja rakastettiin niin kovasti ja usein, ettei mikään muu exceli ole koskaan moista huomiota minulta saanut. Onko lopputulos selvä? Noh, kai se tavallaan on... Kutsut ovat tulleet ja menneet ja vastauspyyntötakarajakin humpsahti ohi, mutta edelleenkään emme oikein tiedä, keitä kaikkia tulemme Salmi-salissa tapaamaan TASAN KUUKAUDEN KULUTTUA!
Koska askartelu ja DIY-hommat eivät tosiaankaan ole meidän teekupposemme, jätimme suosiolla kaiken moisen väliin. Kaikki painotuotteet tilattiin Papershopilta, tosin skippasimme kirkko-ohjelman, sillä emme pitäneet sitä mitenkään välttämättömänä. Pihistystä? Todellakin! :D
Minun pukuni kohdalla olisimme varmasti voineet päästä halvemmallakin: pukuja saa alennusmyynneistä ja käytettyjäkin löytyy ihan kiitettävästi erityisesti Naikkareiden kirppikseltä. Osaan kuitenkin unissanikin ladella vähintään neljä loistavaa tekosyytä sille, miksi minun oli vain aivan pakko ostaa oma puku: halusin jotain erilaista, en missään nimessä olisi voinut pukeutua satiini- tai taftipukuun, olen kummallisen mallinen ja (tämä oli ehkä suosikkini, toimi useimmiten!) tällaisena ristiverisenä kaikki off-white -sävyt eivät vaan millään toimi ja varmaankin yli 80% Suomessa myydyistä puvuista on jotain muuta kuin puhtaanvalkoisia (Heidi, help me out here? :D ). Eli ei se nyt sitten vaan mitenkään olisi onnistunut se käytetyn osto, vaan uusi oli saatava! :P
Sulhon puku sen sijaan vuokrattiin, joten sitä voitaneen pitää pihistyksenä? :D
Koristeita ja muuta pikkusälää olen koettanut bongailla Naikkarikirppikseltä. Kenkiä taas olen ostanut kahdet. Alushame minulla oli, mutta se sai tunkiotuomion pukusovituksessa, joten hankin toisen Naikkarikirppikseltä. :D
Kaikkiaan rahaa palaa häihin aivan liikaa. Ja enemmänkin saisi helposti menemään! Välillä tuntuu siltä, että potentiaalisia pihistyskohteita on todella vähän. Tai sitten meillä on vaan kamalan kallis maku. Ja olemme parantumattomia laiskureita, emmekä vaivaudu tekemään mitään itse! :P
Missä te muut olette keksineet pihistää?
Oij! Lampaat uhkasivat unohtua!!!
Joskus 10- tai 11-vuotiaana päätin, että koulun englanninkirjat ovat vaan aivan liian tylsiä. En saanut mitään kicksejä siitä, että Tina ja Tony menivät Tescoon ostamaan jätskiä. Joten tartuin sitten kotona satunnaisesti valitsemaani romaaniin. Käteen osui The Thornbirds. Päätin heti alkuun unohtaa sanakirjan ja vaan lukea: ymmärtäisin sen, mitä ymmärtäisin ja loppu jäisi sitten sanahelinänä jonnekin alitajuntaan. Puolessa välissä kirjaa minun oli taivuttava: muutaman mystisen sanan merkitys häiritsi niin pahasti. Sanakirjakulta kertoi sitten kaikkien näiden sanojen liittyvän tavalla tai toisella lampaiden keritsimiseen. Jouduin tarkistelemaan sanojen merkitystä myös maalaisserkuiltani, kun edes ne suomenkieliset eivät tahtoneet aueta... Romaanin kahlattuani pääsin(?) sitten toteamaan, että minulla on poikkeuksellisen laaja lampaidenkerintäsanavarasto in English. :D Oppia ikä kaikki jne...
Enkä muuten muista kirjan juonesta yhtään mitään. :D
Aikaa, vaivaa, rahaa ja irtirevittyä, kauan sitten harmaantunutta tukkaahan saisi kaikkia uppoamaan hääsuunnitteluun Aivan Järjettömän Paljon.
 |
| Häihin uponneet rahat olisi toki voinut käyttää toisinkin - vaikka kylpemiseen! |
Ehkä se ensimmäinen ja samalla vaikein pihistyskohde oli vierasmäärä. Halusimme kutsua vain ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja joiden kanssa olemme tekemisissä. Kuulostaa simppeliltä ja selkeältä? Not. Vieraslistaa tehtiin ja päivitettiin ja karsittiin ja kasvatettiin ja revittiin ja rakastettiin niin kovasti ja usein, ettei mikään muu exceli ole koskaan moista huomiota minulta saanut. Onko lopputulos selvä? Noh, kai se tavallaan on... Kutsut ovat tulleet ja menneet ja vastauspyyntötakarajakin humpsahti ohi, mutta edelleenkään emme oikein tiedä, keitä kaikkia tulemme Salmi-salissa tapaamaan TASAN KUUKAUDEN KULUTTUA!
Koska askartelu ja DIY-hommat eivät tosiaankaan ole meidän teekupposemme, jätimme suosiolla kaiken moisen väliin. Kaikki painotuotteet tilattiin Papershopilta, tosin skippasimme kirkko-ohjelman, sillä emme pitäneet sitä mitenkään välttämättömänä. Pihistystä? Todellakin! :D
Minun pukuni kohdalla olisimme varmasti voineet päästä halvemmallakin: pukuja saa alennusmyynneistä ja käytettyjäkin löytyy ihan kiitettävästi erityisesti Naikkareiden kirppikseltä. Osaan kuitenkin unissanikin ladella vähintään neljä loistavaa tekosyytä sille, miksi minun oli vain aivan pakko ostaa oma puku: halusin jotain erilaista, en missään nimessä olisi voinut pukeutua satiini- tai taftipukuun, olen kummallisen mallinen ja (tämä oli ehkä suosikkini, toimi useimmiten!) tällaisena ristiverisenä kaikki off-white -sävyt eivät vaan millään toimi ja varmaankin yli 80% Suomessa myydyistä puvuista on jotain muuta kuin puhtaanvalkoisia (Heidi, help me out here? :D ). Eli ei se nyt sitten vaan mitenkään olisi onnistunut se käytetyn osto, vaan uusi oli saatava! :P
 |
| Sutturat ei ole ilmasia. :S |
Sulhon puku sen sijaan vuokrattiin, joten sitä voitaneen pitää pihistyksenä? :D
Koristeita ja muuta pikkusälää olen koettanut bongailla Naikkarikirppikseltä. Kenkiä taas olen ostanut kahdet. Alushame minulla oli, mutta se sai tunkiotuomion pukusovituksessa, joten hankin toisen Naikkarikirppikseltä. :D
Kaikkiaan rahaa palaa häihin aivan liikaa. Ja enemmänkin saisi helposti menemään! Välillä tuntuu siltä, että potentiaalisia pihistyskohteita on todella vähän. Tai sitten meillä on vaan kamalan kallis maku. Ja olemme parantumattomia laiskureita, emmekä vaivaudu tekemään mitään itse! :P
Missä te muut olette keksineet pihistää?
Oij! Lampaat uhkasivat unohtua!!!
Joskus 10- tai 11-vuotiaana päätin, että koulun englanninkirjat ovat vaan aivan liian tylsiä. En saanut mitään kicksejä siitä, että Tina ja Tony menivät Tescoon ostamaan jätskiä. Joten tartuin sitten kotona satunnaisesti valitsemaani romaaniin. Käteen osui The Thornbirds. Päätin heti alkuun unohtaa sanakirjan ja vaan lukea: ymmärtäisin sen, mitä ymmärtäisin ja loppu jäisi sitten sanahelinänä jonnekin alitajuntaan. Puolessa välissä kirjaa minun oli taivuttava: muutaman mystisen sanan merkitys häiritsi niin pahasti. Sanakirjakulta kertoi sitten kaikkien näiden sanojen liittyvän tavalla tai toisella lampaiden keritsimiseen. Jouduin tarkistelemaan sanojen merkitystä myös maalaisserkuiltani, kun edes ne suomenkieliset eivät tahtoneet aueta... Romaanin kahlattuani pääsin(?) sitten toteamaan, että minulla on poikkeuksellisen laaja lampaidenkerintäsanavarasto in English. :D Oppia ikä kaikki jne...
Enkä muuten muista kirjan juonesta yhtään mitään. :D
Miten meni Lontoon reissu? Ehdittekö kaikkialle?
VastaaPoistaMeillä on näillä näkymin tarkoitus pihistää kukista tai koristelusta yleensä. Kengät löysin tooosi halvalla, maksoin vaivaiset 38€ postikuluineen, normaalihannaltaan 210€ hintaisista kengistä! Tämä ois siis mun ‘pihistys‘, jos onnistun totuttamaan jalkani kenkiin. Tuleva anoppi maksaa sulhasen puvun, häämatkaa varten alamme säästämään vasta häiden jälkeen... Korut ja muut asusteet olisi tarkoitus myös löytää edullisesti, vaikka en mitään krääsää haluakaan.
Mahtavasti! Lisäaika olis toki ollut tarpeen, Lontoossa kun ei ihmettelyn aiheet ihan heti lopu! :) Mutta loistoreissu oli! :D
PoistaHieno kenkälöytö! Mahtavaa! Mekään ei muuten mitään järjettömiä summia olla kukkiin laittamassa. :) Ja sama diili häämatkan kanssa. Korujen ja asusteiden suhteen lucky girl, kun olet siellä Lontoossa! Eti ne sieltä, ellet halua henkkamaukkahelyjä täältä! :D
Haha, lampaiden keritsemistä :DD Vois olla mielenkiintosta lukee moinen romaani...
VastaaPoistaNiin kai siinä joku suuri rakkaustarinakin oli... :D Mä keskityin lampaisiin! :D
PoistaKyllä se prosenttiluku valkoisille puvuille on huomattavasti pienempi. Mä nyt en saa kertoa tietenkään määriä kuinka paljon pukuja myydään, mutta sen voin kertoa, että valkoisia pukuja on myyty 4 tänä vuonna. Ja se on enemmän kuin mun aikaisempina vuosina yhteensä.
VastaaPoistaSuurin osa on jollain lailla taitettuja, kaikki ei ihan keltaisinta ivoryä, kun niitä nyt on eniten.
Syy on ihan selvä, suurin osa suomalaisista ei näytä hyvältä vitivalkoisessa. Plus että tosi monen valmistajan valkoinen on ihan kamala. Onneksi ei kaikki, kuten Sottero, Demetrios, Cymbeline ja White 1 (tosin näitä ei oo meiltä ainakaan tilattu valkoisena) :D
Siis väsy-Heidin yksi lause ei enää tälle yöunet nukuneelle itsellekään aukea. Eniten ei todellakaan ole mitään keltaista, vaan ihan raikkaita taitettuja valkoisia, osa keltaisempia ja osa vähemmän. Ihan keltaisiakin on nähty, mutta ne on kyllä niitä halvempia mekkoja.
PoistaKyllähän ne taitetut valkoset on 99% parempi valinta suomalaisille värityksille. Tällanen sekasikiö voikin sitten hyvällä omallatunnolla sijottaa semmoseen tiukanvalkoseen upouuteen tilauskaunottareen, kun ei semmosia puhtaita tosiaan pahemmin henkareilta löydy!
PoistaIhan keltanen ois kyllä aika villi... :D Mutta joo, joidenki puhtaanvalkoset on semmosia karseita sinivalkosia halpisällötyksiä!!! :O