Kuka Sari? Mitä se teidän häissä tekee?

Tätä lauseparia on lähipiirissä toisteltu hassunhauskana sen verran usein, että se hipoo hauskuudessaan jo pikkukallevitsien tasoa.

Mutta, se pikkukalleista. Häissämme suurta osaa näyttelee tosiaan sari. Tai oikeastaan neljä...

Olen tuntenut Kaaso J:n suurin piirtein tuttipulloikäisestä lähtien ja tämä kaasoiluasia sovittiin jo lapsuuden prinsessaleikeissä. Historia ei valitettavasti kerro mihin Kaaso J:n legendaarinen lausahdus ajoittuu (oletettavasti aikaan ennen flanellipaitoja ja maihareita), mutta se ei tee legendasta sen vähäisempää. Kaaso J nimittäin totesi jo kauan sitten, että geeniperimääni tuodaan häissäni esille sitten siten, että kaasot pukeutuvat sariin.

Sulhoista emme silloin varmasti edes haaveilleet (YÖK! Poikabakteereja!!!), mutta kaasojen asut lyötiin lukkoon. Ja kun sitten kosinnan myötä muitakin palasia alkoi olla kasassa, niin minäpä suihkaisin Intiaan ostamaan kaasoille asuja! (No okei, ei se nyt ihan suihkaisuna mennyt. Kyseistä reissua oli suunniteltu pidempään kuin junayhteyttä Helsinki-Vantaalle, ja matkustimme ihan koko perheen voimin, mutta pieni poetic licence sallittaneen näin vapailla areenoilla?)

Ennen lähtöä googlailimme kaasojemme kanssa sareja ja olimme täysin huumaantuneita kaikista niistä väreistä ja kirjailuista ja uskomattoman yksityiskohtaisista kuvioinneista.

Katsokaa nyt tätäkin! Missä tahansa muussa vaatteessa tuo väriyhdistelmä olisi todella urpo, mutta sarissa se toimii!

Minulla oli tarkat suunnitelmat väreistä: kaksi samanlaista fuksianpunaista ja kaksi samanlaista kirkkaan vihreää saria, kiitoos.

Kuka tahansa, joka on ikinä tehnyt kauppaa Intiassa tai jossain Aasian basaareissa nauraa nyt jotakuinkin yhtä makeasti kuin, äh, miksi en nyt oikein keksi mitään makeastinauramisvertausta? Joulupukki juhannusaattona? Miksi Joulupukki naurais.. joo, ei mennä tuonne. Joka tapauksessa, aika moni siellä nauraa ja trust me, KUULEN TEIDÄT!

Ensimmäiseen sarikauppaan marssiessamme minulle alkoi selvitä, ettei sarinosto todellakaan ole mitään henkkamaukkashoppailua...

Meidät istutettiin huoneeseen, jonka seinät oli suorastaan vuorattu toinen toistaan upeamman värisillä kangaspakoilla.

Piti lainata googlekuvaa, kun omat ovat jossain Hyvässä Tallessa! :D

Istuimme lattialla, kun kauppiaan apulaiset vuorotellen levittelivät eteemme toinen toistaan kauniimpia kankaita! Kielimuuria kiipeilevät serkkuni inttivät kauppiaille ja koettivat selittää haluamiani värejä ja sain eteeni jos jonkinlaista punaista ja vaaleanpunaista ja tummaa sammalenvihreää ja vaikka mitä. Mutta en fuksianpunaista. Enkä sellaista oikeanlaista kirkasta vihreää.

Kiersimme tusinan verran sarikauppoja. Kaikissa toistui sama rituaali, istuttiin alas, sareja leviteltiin ympäriinsä, nyökkäilin, kieltäydyin, ja joissain jopa lopulta sain kasaan neljä kaunista vaihtoehtoa. Kunnes alkoivat rahaneuvottelut. Nuo hintaintännät saattoivat kestää helposti tunnin verran. Tulisen juupas-eipäs -jankkaamisen lomassa kauppiaat yleensä lähettivät apureitaan hakemaan meille ruokaa ja juomaa ja inttäminen jatkui kylmä cola kädessä. Parinkin tunnin kaupanteon jälkeen saatoimme kuitenkin marssia ulos täysin vatsoin, mutta tyhjin käsin: hinnasta ei vaan päästy sopuun.

Lopulta suostuin jo vilkuilemaan rankasti "väärän värisiä" sarejakin ja kyllähän Ne Oikeat sitten vihdoin löytyivät:

Ei se nyt ihan kirkkaan vihreä ole...

...enkä kuvittele tämän tottelevan nimeä fuksia...

Värit menivät siis uusiksi, mutta kauniit ovat nuokin sarit! Kahta samanlaista saria ei maailmassa taida olla. Meillä kävi kuitenkin aivan uskomaton tuuri (kyllä, tuuri, mistään ammattitaidosta tai muustakaan mukaepäluonnollisesta ei voinut olla kyse, niitä sareja oli siinäkin kaupassa ainakin TSILJOONA!!! Humanistimatikalla laskettuna.) ja kaksi sareista on sisarsareja: toinen vihreistä on kuvioitu täysin identtisesti toisen lilan sarin kanssa! Kaksosia - tai oikeastaan nelosia - eivät toki ole kaasonikaan, joten sallittaneen sareissakin pieni vaihtelu! :)

Sarithan ovat oikeastaan vain noin 5 metriä kangasta, joka on kuvioitu kauniisti toisesta päästä. Miten siihen sitten pukeudutaan? Kaasojen päästessä ensimmäistä kertaa asujensa kimppuun, kului noin 2 minuuttia ja keskuudessamme oli yksi muumiokaaso. Minä pudisteli päätääni ja pohdi, että olikohan tämä nyt sittenkään se fiksuin ajatus...

Joten järjestimme sari-workshopin! Intialaisesta isästäni ei (jostain kumman syystä) ollut juuri apua sarien pukemisessa, mutta hän järkkäsi meille tapaamisen erään tuttavaperheen äidin kanssa. Ja niin me matkasimme sareinemme oppia saamaan!

Ihana sari-gurumme opetti meille sarin pukemisen salat for dummies -tyyliin. Hän puki sarin itselleen selittäen kaikki vaiheet tarkkaan ja yksityskohtaisesti. Samalla Kaasot J & L matkivat hänen jokaista liikettään ja minä kuvasin opetusvideota poissaoleville kaasoille! Ja kyllä kuulkaas tuli paljon muumioita komiampaa sakkia:

Aluspaitavalinnat olivat workshopissa vähän... vähemmän perinteisiä... :D

Sareissakin voi phousata kuin Miss Suomi -finalistit konsanaan!

Kaasot olivat innoissaan siitä, että vaikka sari periaatteessa puetaan hyvin simppelisti ja aina samalla, tavalla, tuo vapaaksi jäävä kirjailtu osa kankaasta sallii paljonkin vaihtelua! Saimme oivia vinkkejä siihen, miten sarilla voi peittää ja paljastaa juuri niin paljon, kuin haluaa! ;) Nyt pitää enää rientää hakaneulaostoksille.... :D Ja keksiä sariin sopivat aksessorit. Vaikka pikkulinnut laulelevat (tut täällä mikään laula. Sade valuu maahan ja ukkonen jyrisee. Suomen kesä <3 ), että joitain löytöjä neidit ja rouva olisivat jo tehneet... :)


p.s. pahoittelut kuvien laadusta... aina ei voi onnistua edes iPhonella... :P