Hups! Eli hääkenkiä joka jalkaan!

Villi Varpusen kanssa lanseerasimme alkuvuodesta käsitteen Päärynäjalka. Termillä tarkoitetaan päkiästä normaalilevyistä (tai hieman leveämpääkin?) ja kantapäästä kapeaa jalkaa. Päärynäjalka voi vaivata ketä tahansa. Tai sitten se on kenkäteollisuuden kiero suunnitelma, jolla korkkaroinnista tehdään entistä kettumaisempaa. The jury's still out.

Päärynäjalkaisen ongelmana on siis se, että vaikka kiva korkkari sujahtaa oikein mukavasti jalkaan, niin otapa askel tai kaksi ja karu totuus paljastuu: kantapää nousee. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niinkin, ettei sitä omaa kokoa vaan saa jalkaan, sillä päkiä on liian kapea. Ja kokoa suuremmassa taas kantapää voi kutsua pari kaveriaan kylään ja silti jää tilaa tanssilattialle ja buffapöydälle. Se siitä sitten.

Löysin aiemmin Brandokselta upeat Menburini. Nuo kaunottaret ovat viettäneet viimeiset pari kuukautta kanssani toimistolla ja aina välillä huvitan työkavereitani leikkimällä vastasyntynyttä Bambia. Normaalisti kuljen hakemaan tulostukseni noin minuutissa (edes takaisin). Menburit jalassa pääsen minuutissa puoliväliin, seisahdun ihmettelemään ilmoitustauluamme, jossa mikään ei ole muuttunut sitten toissa syksyn, jatkan matkaa kollegan työpisteelle, rupattelen hetken säästä, siirryn seuraavan kollegan luokse, tiedustelen viikonloppusuunnitelmista, ja kun vihdoin pääsen printterille, luen tulostamani paperit huolellisesti kolmeen kertaan heti tulostimen äärellä: voihan olla, että juuri tänään printteri on päättänyt siirtää summien pilkkuja tai muuttaa ihmisten nimiä ihan vaan piruuttaan!

Kauniit, mutta petolliset!

Eli siis me emme ole mitään parhaita kavereita. Väittäisin, että nuo Menburit ovat sen verran ylpeää sakkia, etteivät todellakaan rupea katselemaan sitä, että joku astelee niiden päällä.

Lontoonreissun sala-agendana oli siis löytää Menburit syrjäyttävät kaunokaiset! Jos niitä ei olisi Lontoossa, niitä ei ole olemassa, ajattelin.

Päärynäjalkaisuudesta johtuen kärjestä avoimet kengät eivät saaneet minulta minkäänlaista huomiota. Päärynäjalkaisen kurviton kantapää ei pysy omalla paikallaan, vaan valuttaa jalan alas. Ja kärkirei'ät taas saavat päkiät entistä ahtaammalle: muutamat peep-toet olen uskaltanut aiemmin sovittaa ja aina on käynyt niin, että varpaat sujahtavat iloisesti noin viiden sentin päähän kengän kärjestä. Viehkeä näky? Not. (Anteeksipyyntöni sille Stockan hääpalvelun asiakaspalvelijalle, joka joutui todistamaan näitä hetkiä! Koetin parhaani mukaan ajatella lihavia kantapääajatuksia, mutta ei se näköjään auttanut...)

Lontoossa tein tuttavuutta varmaankin jokaisen löytämäni kenkäparin kanssa. Mutta ei. Upeita kirkkaanvalkoisia, hopeisia tai edes kivan kirkkaanvärisiä kärjestä umpinaisia platform-korkkareita korkeintaan 10cm korolla ei vaan ollut kuin muutamia! (Ei, en ole vaativa, tässä puhutaan nyt LONTOOSTA!!!) Sitten löysin Ne. Ne olivat täydelliset! Kirkkaanvalkoiset, kaunilla blingikoristeella. Juuri sopivasti pohjaa ja korkoa. Ja edulliset. Ja sisältä nahkaa! Pyysin kokoa 8 (olen siis kanoottipäärynäjalka). Liian isot. Pyysin kokoa 7, ei ollut. Sain koon 6, liian pienet. Varastossa ei ollut lisää kokoja. Kyseinen liike ei ollut ketjumyymälä, vaan ainoa laatuaan.

 I feel like bloody Cinderella's sisters! puhisin myyjälle. Hän ei tarjonnut veistä, naureskeli vaan. Melkein olin kyllä valmis muutaman varpaan dumppaamaan sinne lattialle saadakseni ne kaunottaret! Mutta ei auttanut ei.

Anopille löysin upeat kengät!

Nämä beibet saa muuten tilattua Suomeenkin! Ja ovat muuten jalassa aivan mahtavat Ja ihan puoli-ilmaiset!

Ja äipylle tietysti myös:

Nämäkin saa Suomeen. Tosin sitten pitää jo vähän ladata pätäkkää paluupostiin!

Itselleni? Njäh.

Kunnes sitten epätoivoissani menin ja tempasin jalkaani peep-toet. Pinkit peep-toet. Jep.

Me ollaan nyt pari. Tai siis kolmikko. Tai siis...

Jep. Ne ovat peep-toet. Ne ovat pinkit. Ne ovat kokoa 6. Mutta, ne ovat myös aivan uskomattoman mukavat jalassa JA ne maksoivat huikeat 17 puntaa. Ja niiden seurassa hengasi samansävyinen clutch-laukku, joka maksoi 20 puntaa. Come to mama!!! Niin me poistuimme House of Fraserilta onnellisina löydettyämme toisemme, minä, peep-toeni ja clutchi.

Nyt olen viettänyt työpäiviä juosten pinkeissäni printterille ja takaisin ihan muuten vaan! (No, okei, en juokse. Mutten itke enkä kiroile eikä pääni täyty murhanhimoisista ajatuksista. Enkä suunnittele julistavani toimistoamme paperivapaaksi alueeksi.)

Jos joku on kirkkaanvärisiä peep-toe -popoja vailla, nyt luottokorttit tanaan ja verkkoshoppaamaan! Pinkkieni serkut ovat nimittäin yhä myynnissä House of Fraserin nettikaupassa!

Untold

 

Ja hintakin se sama 17 puntaa, toimituskulut Suomeen 8 - 10 puntaa! Muutenkin kannattaa vilkaista tuo nettisivu, jos luottokortti sallii! (Omani kohtalosta video alla!)

Edessä on enää stylistikaason kohtaaminen... Pinkit näyttävät kieltä ja keskisormea teemavärityksellemme. Mutta kuten dawnin 3 kuukauden kriisi -postauksen myötä totesimme, hyvin on sateekaarikin pärjännyt kaikkine väreineen. And if it all fails, ja avioliittomme kärsivät suhteettomasti häiden väriteeman puutteesta ja / tai kaoottisuudesta, ainakin meillä on sitten syyllinen selvillä! :D
dawn puki sen hienosti:

Kyllä mä uskon, että ne pilaa tämän avioliiton. :D Vanhoina mummoina ja pappoina minä vielä valitan sitten sille kurppaukolle kuinka väärät sävyt kengissä ja kravateissa pilasi kaiken. :)

 Kiitos dawn! :D

p.s.

Tein tuossa pientä insinööritutkimusta eräänä kiireisenä päivänä ja totesin, että pinkeissä on kyllä selvästi vähemmän korkoa kun Menbureissa. Eroa on sentti. SENTTI!!! Jalkani viihtyvät sentin matalammissa pinkeissä peep-toeissa Menbureita paremmin?!? Needless to say, naisella on naisen jalat. 

p.p.s.

Minulla, äipällä ja anopilla on kaikilla saman kokoiset jalat. Nuo anopin siniset upeudet, kokeilin niitä itse sitten vasta lähtöaamuna. Ja WHOA! Ne ovat NIIN MUKAVAT!!! Ja kauniit, kuin mitkä! Anoppi lupasikin, että saan kyllä lainata niitäkin hääeleganssiani täydentämään. Jos stylistikaaso tyrmää pinkit, anopin siniset ovat sitten seuraava vaihtoehto. Ja ihan turha selvitellä kurkkua siellä, morsio tarvitsee jotain sinistä ja sillä taas ei ole mitään tekoa minkään teemavärien kanssa! Ettäs tiedät!!! Nih!