Smells like Bride spirit!

Vastarouviintuneen BLACK.blingWHITE-blogin Tanja H:n tuoksupostauksen innottamana ajattelin kertoa teille tositarinan... :)


Heathrown lentokenttä, joskus tämän vuosituhannen alkupuolella...

Heathrow, Terminal 5

Rakastan lentokenttätunnelmaa, ja siksi kentälle piti päästä hyvissä ajoin nauttimaan siitä taiaonomaisesta ilmapiiristä. Olin paluumatkalla, joten koko matkabudjettini pääoma sekä suuri osa mahdollisesta tulevasta perinnöstänikin oli sijoitettu Oxford Streetille ja olin jo ylittänyt Visa-sedän vingutuksensietokyvyn. Myöhemmin sain kuulla, että sijoituskatuna Wall Street on kuulemma parempi, mutta enpä ole omia sijoituksiani katunut. Ainakaan kovinkaan paljon. Muistaakseni.

Minä kamoineni?

 Joka tapauksessa, rahaahan minulla ei siis enää ollut, joten kuljeskelin lentokenttäpuodista toiseen listaten mielessäni kaikkea sitä, mitä minun tulisi oikeudenmukaisuuden nimissä saada ostaa ja omistaa, mutta jota en voi saada, elämä kun ei tosiaan ole reilua. Miten niin EN muka tarvitse joka päivälle omaa merkkituoksua, vaihdanhan vaatteenikin päivittäin, miksen tuoksuani? Parfyymiosastolla nuuhkin siis puolihuolimattomasti Kateutta, Romanssia ja muita Suuria Tunteita, kun käteeni tarttui Mies. Ja ei, nyt ei ole kyse tuoksupurkista. Tämä oli siis ihan oikea mies, mutta niin upea, että oli pakko käyttää isoa alkukirjainta.

"How are you doing?"

”Hei kultaseni, minne matka?” lausui tuo tumma, komea, luojan lahja naisille. ”Öööh...”
”Ethän vaan ole lähdössä pois, ethän?”
Tuo suklainen sänkykamarikatse porautui syvälle silmiini ”Eeermm..”
”Ei tuollainen tyttö saa lähteä täältä mihinkään!”.
Hänen ripsensä olivat ainakin metrin pituiset. Hän sulatti polveni ja sydämeni pehmeän syvällä äänellään. Tai no, koko olemuksellaan. Olemassaolollaan.

Tunsin hänen kätensä hyväilevän omaani ja koetin koota itseäni samalla kun päässäni alkoi soida ”Je T'aime... Moi Non Plus” .

Hän suihkautti tuoksua ranteelleni ja hipaisi valtimoani voimakkailla sormillaan. Pulssini hakkasi niin, että sydämeni kierrosmittari räjähti. Hän nosti ranteeni kasvoilleen ja hengitti tuoksua. Hänen sänkykamarikatseensa syveni entisestään ja yhä syvemmällä, karheammalla äänellä hän kuiskasi ”Rakastan tätä tuoksua, mitä sinä olet mieltä?” Hän kohotti ranteeni kohti nenääni

”RAKASTAN, RAKASTAN!!!” huusi ääni sisälläni. Taisin voihkaista.


Mitä sitten tapahtui? En tiedä. Todennäköisesti joko koetin riisua hänet tai kosin häntä.

Seuraavaksi muistan istuneeni koneessa matkalla kohti kotia. Koko lennon ajan nuuhkin rannettani ja voihkin ja huokailin. Suureen ääneen toki. Vierustoverini, miespuolinen ystäväni, häpesi minua selvästi. Koneen laskeuduttua syöksyin ulos ensimmäisenä ja ryntäsin lähimpään parfyymikauppaan. Parfyyminoston nopeusennätys on varmasti yhä hallussani. Halusin hukuttautua tuoksuun, joka minulle oli Tuon Jumalaisen Miehen Tuoksu.

Vuosia myöhemmin kuljeskelin Dublinin lentokentän parfyymimyymälöissä. Nuuhkin, testailin ja vertailin kaikki mahdolliset Angelista Very Irresistableen, mutta mikään ei tuntunut omalta. Lähes silmät ummessa, nenäni johdattelemana palasin tutulle hyllylle. Tuokiossa olin taas yltäpäältä Tuon Tuoksun peitossa.

Uskottelen edelleen itselleni tuon tuoksun olevan suoranaista seksiä pullossa, tuoksua, joka kolminkertaistaa (vähintään!) viehätysvoimani, muuttaen minut tuon miehen kaltaiseksi magneetiksi, jota edes Herra Pitt ei voi vastustaa. Suihkautellessani Tuota Tuoksua kaulalleni, olen hurmaava, vastustamaton, ihana, älykäs, salaperäinen, viettelevä, upea. Olen Nainen.

Vieläkään en tiedä, tuoksuuko parfyymini oikeasti hyvälle. Mutta se tuoksuu unelmille, elämälle, kokemuksille ja rakkaudelle. Se tuoksu on Minun Tuoksuni.

Hugo Boss - Deep Red

"HUGO Deep Red is for women who revel in the night, she feels free to express her passion and sensuality."