Morsio (m)urheilee!

Morsiandieetin nimissä minäkin urheilen, minkä kerkiän! Joskus se(kään) ei mene ihan niinkuin Strömsössä... :D

Sunnuntaina lähdin innoissani jo tavaksi muodostuneelle BodyCombat-tunnille. Onhan se siis jo tapa, jos on kyse kolmannesta peräkkäisestä kerrasta? :D

Löysin keskustasta parkkipaikan hienosti ja autokin sujahti taskuun kuin unelma! Eli ei, en kolaroinut autoa. Mutta, ennen kuin nousin autosta kurottauduin takapenkille sohimaan...

Ostin syksyn Kaasokiertueella uuden pitkän toppatakin. Takki oli huikeassa alennuksessa: parinsadan toppis irtosi kolmellakympillä! Takki on niin mahdottoman pitkä ja paksu, että olen ristinyt sen täkiksi. :)

Ei se ihan tällainen ole. Mutta tämän saa täältä.

Noh. Istuin siis takin helman päällä ja kurotin. Krrrrrrrrrhhhhhhhhhhäääääääätttsssssh! Ja hihasauma auki.


Oh well. Onneksi täkkiä ei Combatissa kaivata. Jatkoin kulkua kohti Motivus Centeriä, mutta koska olin hyvissä ajoin, päätin käydä Ärrällä lataamassa bussikorttia.

Mites se biisi menikään... "Nopeaa ja mukavaa on asiointi"?

Jonoa kioskilla ei juurikaan ollut, joten kaivoin heti bussikortin ja lompakon esille. Alle 10 sekunnissa olin saanut bussikortin lisäksi kaikki muutkin lompakkoni kortit leväytettyä uudeksi, melko eksentriseksi matoksi Ärrän lattialle. Juu, ei ole minusta sisustajaksi...

Pääsin Centeriin ja juttelin Motivuksen tiskin kanssa tulomatkastani... Varoittelin, että jos tunnilta ryntää joku kesken kaiken vaatimaan ambulanssia, niin syyllinen olen sitten minä... Päästivät minut kuitenkin tunnille! :)

Menin pukkariin vaihtamaan jumppakamoja päälle. Ilmeisesti olin sitten kotona ollut sitä mieltä, että jumppakengät eivät ole kovinkaan tarpeelliset. Noh, ei kun takaisin tiskille vonkaamaan lainakenkiä!

Motivuksella onneksi on iso kasa lainattavia popoja, ja löysinkin sopivat lainakanootit jalkaani. Ja matka jatkui!

Tunnin alussa ohjaaja kyseli ensikertalaisia. Tajusin kauhukseni, että vasemmalla puolellani oli peili ja oikealla toinen niistä kahdesta ensikertalaisista. God help us!

Tunti alkoi ihan kivasti muuten, mutta ohjaajan mikki pätki pahasti. Ohjaaja oli kuitenkin niin superammattitaitoinen, että onnistui vetämään tunnin hienosti ilman mikkiä. Salissa oli kaksi lisämikkiä ja ohjaaja vaivihkaa testaili niitä potkujen ja etukoukkujen lomassa. Ensimmäinen ei lähtenyt käyntiin lainkaan. Toinen lähti...

Osaatteko kuvitella miltä kuulostaa, kun dinosaurus tekee kuolemaa?

Osuma tähän kaveriin saattaisi aiheuttaa aikamoisen elämyksen tärykalvoille?

No enpä minäkään tiennyt osaavani. Mutta se oli se ensimmäinen assosiaatio, joka siitä mikkiäänestä räjähti sielun silmien verkkokalvoille.

Lähimpänä ovea jumpanneet ryntäsivät ulos salista. Me kaikki peitimme korvamme. Ohjaaja heitti mikin lattialle.

Kun melu lakkasi, tunnelma oli hetkeksi aivan pysähdyksissä.

Ja sitten jatkettiin.

On se BodyCombat vaan oiva laji. Kaikesta huolimatta tunnin jälkeen fiilis oli taas aivan mahtava! :D

Kerroin ohjaajalle tunnin jälkeen oman tarinani ja otin syyt mikkikatastrofista niskoilleni. Sen vaan täytyi johtua minusta!

Onko kukaan muu koskaan olettanut päässeensä mukaan ihmiskokeesen, jossa testataan Murphyn lain pitävyyttä? :D