Minähän siis en oikeasti näe. Tai siis näen, mutta... Noh, aloitetaan alus... parin vuoden takaa. :D
Sain lasit lukiossa. Takarivistä ei enää tähysteltykään taululle ihan tuosta noin vaan ja kun kaverin uusilla kakkossilmillä maailma oli PALJON kirkkaampi, marssin optikolle vaatimaan samanlaista valaistumista. Noh, herra Optikkosetä oli sitä mieltä, että neiti taitaa nyt hieman liioitella, -0.25 -reseptillä ei yleensä vaivauduta linssejä viilaamaan. "Mutta kun minä en näe!", vaadin sitkeästi. Saatoin ehkä myös heittäytyä optikkoliikkeen lattialle parkumaan. Teatraalisuus on aina kuulunut vahvuuksiini.
Sain lasini. Mutta enpä arvannut lasien sivuvaikutuksia...
Olin ennen lasien saamista tietenkin käyttänyt aurinkolaseja. Ja käyttänyt hyväkseni aurinkolaseja: mitä tummemmat linssit, sitä paremmin niiden takaa saattoi tiirailla ties mitä ja ketä! :D
Ja terkut vaan sinne Pavlovin koiralle, missä ikinä ulvotkaan: I feel you! Nimittäin, kun tämä beibe rykäsee sangat nenälle, niin kukaanhan ei näe, mitä katson. Eikös? Ja tunnen kieroutunutta sielujen sympatiaa myös sitä kuulua jänöä kohtaan: kun sinä et näe silmiäni, et näe minua. Etkä oikeastaan kuulekaan. Jälleen kerran, eikös? :D
Kovasti piti lasien kanssa tsempata ja harjoitella ja hokea itselleni, että ei, lasit nenällä EIVÄT tee minusta sen enempää näkymätöntä kuin kuulumatontakaan. En voi vapaasti tuijotella kanssaihmisteni ulkoisia hyveitä tulematta huomatuksi, enkä varsinkaan voi ääneen ihmetellä naapurin nooran värienyhdistelykyvyttömyyttä nooran sitä kuulematta, ihan vaan siksi,että minulla on silmälasit päässä!
Noh, parin vuoden tiukan itsehillintätreenin jälkeen löysin pelastuksen piilareista! Ja sen jälkeen käytin laseja lähinnä pimeässä ja sukeltaessa. Ylläripylläri, ei mennyt kauaakaan, kun silloinen optikkoni ryhtyi heristelemään etusormeaan ja kieltäytyi laatimasta minulle uutta piilarireseptiä ilman silmälääkärin siunausta. Silmälääkäri ei ollenkaan ymmärtänyt itsehillintäongelmaani, eikä vetoamistani hänen estetiikantajuunsa: "Katso tätä naamaa! Ei, tähän EIVÄT SOVI LASIT! Eivät!!!" Silmälääkärin vastauksessa kaikui Rhettin kuuluisia viimeisiä sanoja...
Jouduin vuoden piilaripannaan ja koska lasit aiheuttivat liikaa hankaluuksia, päätin sitten elää lepakkona. Ja ihan kiitettävästi se sujuikin, miinusta oli tuolloin noin 1.5 molemmissa silmissä. (Pahoittelut vielä kaikille tutuille, jotka ohititte minut yli 3 metrin päästä vilkutellen, ei, en ollut ylipistynyt enkä vihainen, en vaan yksinkertaisesti nähnyt teitä!)
Kun sain vihdoin taas piilarit käyttööni, minulle tehtiin selväksi, että 4 tuntia päivässä on maksimi. Ja sekin sellaisilla superhypermegamoisture-linsseillä, joita normaalisilmäiset käyttävät yhtäjaksoisesti 30 päivää - yötä päivää. Tottelemattomuudesta saattaisi pahimmillaan seurata vakavia silmävaurioita ja ikuinen piilarikielto, näin minua uhkailtiin.
Ja sitten ryhdyin googlailemaan laserleikkauksia. Ahmin tietoa joka tuutista ja pohdin, pohdin ja pohdin. Lasien kanssa eläminen ei vaan ollut minun juttuni ja minä taas selvästikään en ollut piilareiden juttu. Joten toisiko laser ikuisen onnen ja autuuden? :D
Viime keväänä rohkaisin sitten mieleni: minähän teen sen! Miinusta oli edellenkin vain se 1.5 ja 1.75, joten toki sain kuulla "kröh-turhamainen-höm!" -yskäisyjä koillisesta ja kaakosta. Ja juu, ehkä olenkin. :D
Huhtikuussa 2011 silmät leikattiin Kampin Terveystalossa. Ja en ole kuulkaas parempaa juttua elämässäni tainnut koskaan kokea!!! Minä NÄEN!!! Ihan joka päivä ja koko ajan ja kauas ja lähelle ja sivulle ja vaikka mihin! :D
Koska silmäni ovat aina olleet kuivat, Oftagel on ystäväni yhä, yli vuosi leikkauksen jälkeen. Mutta kuivuus ei enää ole leikkausarpien ympärillä, vaan muissa osissa silmiä, joten kuivuus ei johdu leikkauksesta. Oftagelriippuvuuteni takia en voi hankkia ripsienpidennystä, mutta kiitos kaunis geeneilleni, nämä luomuräpsyttimenikin ovat ihan ookoo, varsinkin Diorilla vahvistettuina. :D
Tulipas tästä kunnon romaani. :D Lyhyesti ja tiivistettynä: minua ei olisi voinut päästää alttareille laseissa (olisin saattanut pohtia ääneen mitäs tapahtuisi, jos en nyt tahtoisikaan tai muuta yhtä mahtavaa), enkä olisi siihen suostunutkaan: lasit eivät mielestäni minulle sovi. Ja piilareita taas en olisi voinut koko päivää käyttää. En toki väitä leikkauttaneeni silmiäni vain häitä varten, mutta olen erityisen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse hääpäivänä pohtia näkövälineeni valintaa! :D
Jos joku haluaa kuulla enemmän itse leikkauksesta tai muuten vaan kysellä aiheesta tai sen vierestä, niin meiliä tulemaan vaan! :)
Sain lasit lukiossa. Takarivistä ei enää tähysteltykään taululle ihan tuosta noin vaan ja kun kaverin uusilla kakkossilmillä maailma oli PALJON kirkkaampi, marssin optikolle vaatimaan samanlaista valaistumista. Noh, herra Optikkosetä oli sitä mieltä, että neiti taitaa nyt hieman liioitella, -0.25 -reseptillä ei yleensä vaivauduta linssejä viilaamaan. "Mutta kun minä en näe!", vaadin sitkeästi. Saatoin ehkä myös heittäytyä optikkoliikkeen lattialle parkumaan. Teatraalisuus on aina kuulunut vahvuuksiini.
Sain lasini. Mutta enpä arvannut lasien sivuvaikutuksia...
Olin ennen lasien saamista tietenkin käyttänyt aurinkolaseja. Ja käyttänyt hyväkseni aurinkolaseja: mitä tummemmat linssit, sitä paremmin niiden takaa saattoi tiirailla ties mitä ja ketä! :D
Ja terkut vaan sinne Pavlovin koiralle, missä ikinä ulvotkaan: I feel you! Nimittäin, kun tämä beibe rykäsee sangat nenälle, niin kukaanhan ei näe, mitä katson. Eikös? Ja tunnen kieroutunutta sielujen sympatiaa myös sitä kuulua jänöä kohtaan: kun sinä et näe silmiäni, et näe minua. Etkä oikeastaan kuulekaan. Jälleen kerran, eikös? :D
Kovasti piti lasien kanssa tsempata ja harjoitella ja hokea itselleni, että ei, lasit nenällä EIVÄT tee minusta sen enempää näkymätöntä kuin kuulumatontakaan. En voi vapaasti tuijotella kanssaihmisteni ulkoisia hyveitä tulematta huomatuksi, enkä varsinkaan voi ääneen ihmetellä naapurin nooran värienyhdistelykyvyttömyyttä nooran sitä kuulematta, ihan vaan siksi,että minulla on silmälasit päässä!
Noh, parin vuoden tiukan itsehillintätreenin jälkeen löysin pelastuksen piilareista! Ja sen jälkeen käytin laseja lähinnä pimeässä ja sukeltaessa. Ylläripylläri, ei mennyt kauaakaan, kun silloinen optikkoni ryhtyi heristelemään etusormeaan ja kieltäytyi laatimasta minulle uutta piilarireseptiä ilman silmälääkärin siunausta. Silmälääkäri ei ollenkaan ymmärtänyt itsehillintäongelmaani, eikä vetoamistani hänen estetiikantajuunsa: "Katso tätä naamaa! Ei, tähän EIVÄT SOVI LASIT! Eivät!!!" Silmälääkärin vastauksessa kaikui Rhettin kuuluisia viimeisiä sanoja...
Jouduin vuoden piilaripannaan ja koska lasit aiheuttivat liikaa hankaluuksia, päätin sitten elää lepakkona. Ja ihan kiitettävästi se sujuikin, miinusta oli tuolloin noin 1.5 molemmissa silmissä. (Pahoittelut vielä kaikille tutuille, jotka ohititte minut yli 3 metrin päästä vilkutellen, ei, en ollut ylipistynyt enkä vihainen, en vaan yksinkertaisesti nähnyt teitä!)
Kun sain vihdoin taas piilarit käyttööni, minulle tehtiin selväksi, että 4 tuntia päivässä on maksimi. Ja sekin sellaisilla superhypermegamoisture-linsseillä, joita normaalisilmäiset käyttävät yhtäjaksoisesti 30 päivää - yötä päivää. Tottelemattomuudesta saattaisi pahimmillaan seurata vakavia silmävaurioita ja ikuinen piilarikielto, näin minua uhkailtiin.
Ja sitten ryhdyin googlailemaan laserleikkauksia. Ahmin tietoa joka tuutista ja pohdin, pohdin ja pohdin. Lasien kanssa eläminen ei vaan ollut minun juttuni ja minä taas selvästikään en ollut piilareiden juttu. Joten toisiko laser ikuisen onnen ja autuuden? :D
Viime keväänä rohkaisin sitten mieleni: minähän teen sen! Miinusta oli edellenkin vain se 1.5 ja 1.75, joten toki sain kuulla "kröh-turhamainen-höm!" -yskäisyjä koillisesta ja kaakosta. Ja juu, ehkä olenkin. :D
Huhtikuussa 2011 silmät leikattiin Kampin Terveystalossa. Ja en ole kuulkaas parempaa juttua elämässäni tainnut koskaan kokea!!! Minä NÄEN!!! Ihan joka päivä ja koko ajan ja kauas ja lähelle ja sivulle ja vaikka mihin! :D
Koska silmäni ovat aina olleet kuivat, Oftagel on ystäväni yhä, yli vuosi leikkauksen jälkeen. Mutta kuivuus ei enää ole leikkausarpien ympärillä, vaan muissa osissa silmiä, joten kuivuus ei johdu leikkauksesta. Oftagelriippuvuuteni takia en voi hankkia ripsienpidennystä, mutta kiitos kaunis geeneilleni, nämä luomuräpsyttimenikin ovat ihan ookoo, varsinkin Diorilla vahvistettuina. :D
Tulipas tästä kunnon romaani. :D Lyhyesti ja tiivistettynä: minua ei olisi voinut päästää alttareille laseissa (olisin saattanut pohtia ääneen mitäs tapahtuisi, jos en nyt tahtoisikaan tai muuta yhtä mahtavaa), enkä olisi siihen suostunutkaan: lasit eivät mielestäni minulle sovi. Ja piilareita taas en olisi voinut koko päivää käyttää. En toki väitä leikkauttaneeni silmiäni vain häitä varten, mutta olen erityisen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse hääpäivänä pohtia näkövälineeni valintaa! :D
Jos joku haluaa kuulla enemmän itse leikkauksesta tai muuten vaan kysellä aiheesta tai sen vierestä, niin meiliä tulemaan vaan! :)
Mä oon ajatellut tuota laser leikkausta. :D Mulla on näkö -4.00 & toisessa -4.50.. :D eli aika MYYRÄ OLEN!. Oon käyttänyt jo ehket 5 v putkeen piilareita jopa niin etten käytä laseja kuin iltaisin :D ei oo vielä ainakaan kukaan kieltänyt piilareita. Mutta Toi laser hepottais mun elämää suunnattomasti. Oliko kallista?
VastaaPoistaLucky girl! :D Mä en vaan pystyny pitämään niitä noin paljon! Mä käytin lepakoiden hyväks havaitsemaa tekniikkaa ja pidin niin suurta meteliä, että liikkumaan kykenevät ymmärs väistyä pois tieltä ja kyllä mä sen seinänki havaitsin useimmiten sitten tarpeeks ajoissa... :D
PoistaOli se reilu 3 000€, mutta on kyllä paras sijotus ikinä! Päivääkään en oo katunu ja vieläkin, yli vuos leikkauksen jälkeen mietin vähintään kaks-kolme kertaa viikos sitä, kuin ihanaa on, että näen!!! Suosittelen TOSI lämpimästi!!!!
Pitäähän se kokeilla. Toivotaan etten sokeudu!
PoistaOnnea matkaan! :) Ja hyvin se menee ja tuut olemaan NIIn tyytyväinen! :D
PoistaTäällä kans yks laserleikattu, moro! Ja kyllä, toi leikkaus on ollut ehdottomasti yksi parhaita asioita mun elämässä.8) Rillitöntä elämää takana jo neljä vuotta.
VastaaPoistaNo eikös! Ja kun sitä tosiaan jaksaa intoilla vieläkin, melkeen joka päivä!!! :D
PoistaHahaa, jostain kierosta syystä mä tykkään käyttää laseja :) Mutta siis vain "tavallisissa" hommissa eli käytännössä töissä ja kotona. Urheillessa ehdoton nounou, ja silloin on käytössä piilarit. Ja siis siinä niin sympatiseeraan sua, mullakaan ne superhyperultramoisture-kuukausiyötäpäivää -linssit ei tosiaan toimi niin kuin pitäisi, vaan pystyn pitämään ainoastaan kertiksiä muutaman tunnin ajan. Hääpäivänä jostain kosmisesta syystä pystyin kuitenkin pitämään piilareita silmissä aamuysistä aamukolmeen :D Leikkausta ajattelen aina silloin tällöin, mutta rahatilanne hannaa vastaan ja sitten se toisen suunnan turhamaisuus, eli tykkään mun kasvoista lasien kanssa :)
VastaaPoistaJa ainiin, suurkiitos herkkujuustokakun reseptistä, siitä tuli nyt tämänkin rouvan vakio-ohje! Oli siis niin nannaa ja jopa anoppi kehui ;)
Vauh, ehkä sun silmät päätti tsemppaa hääpäivänä? :D On paljonki ihmisii, joille lasit sopii ku... noh, lasit päähän! :D Ja kylhä mäkin joissain laseis viihdyin vähän toisia paremmin, mut silti... ei ne ollu mun juttu. :S
PoistaLeikkauksen saa muuten myös korottomalla maksuajalla... :D Tai ainakin sai viime keväänä, kun tutkiskelin kaikki maholliset ja mahottomat vaihtoehdot!
Ja hyvä, eiks oo maailman helpoin ja herkullisin! :D Ja kun sitä makua voi tosiaan säätää ihan loputtomasti! Tein joskus piparipohjalla ja löin glögiä siihen juustotaikinaan, sekin teki hyvin kauppansa! :) Ja vielä parempi, jos sillä saa anopitkin kehumaan! :D
Voi olla joo, silmät tiesi että kannattaa tsempata tai tulee huutia :D Yksi kaveri on tosiaan käyttänyt ton korottoman maksuaikaoption, joten se oli kyllä tiedossa.. Aina sitä silloin tällöin miettii, että jospa kuitenkin.. Etenkin näin kesällä, kun pitää pelata rillien ja vahvuusarskojen tai kuivattavien piilareiden kanssa. Tosin nyt vihdoin vuosien jälkeen sain kivat vahvuusarskat, en tajuu mikä salaliitto sekin on ollut, että tarjotaan vaan jäätävän rumia neukkukehyksiä.. ;)
PoistaJa tuo glögiversio niin näkee päivänvalon (tai kynttilänvalon) pikkujouluaikaan!
Hitsi SE oli kyl ärsyä ku oli just niit umpirumia vahvuusarskoja ja sit piilarit ja normiarskat ja se säätö aina!!! Lomareissuil erityisesti aina arvostaa tätä näkemistä, ku ei tartte pakata laseja ja kaksia arskoja ja piilareita ja nesteitä ja khäää! :D MUt hyvä, että oot saanu KIVAT vahvuusarskat! :D Ne on varmaan ne ainoot maailmassa...? :O
PoistaMä sain myös lasit teininä, vihaisn niitä yli kaiken, mutta ei auttanut kun oli niin kauheat päänsäryt aina. Jossain vaiheessa käytin niitä vaan tunneilla, kunnes keksin piilarit. Ne oli ihan ok, kunnes mun silmät rupesivat kanssa kuolemaan (mulla oli sellaiset lasit joita sai pitää kuukauden putkeen poistamatta) ja jouduin vaihtaa taas laseihin. Ostin sellaiset kehyksettömät, että ne näkyisi mahdollisimman vähän. Mulla on niin pieni pää, että kaikki lasit on aina liian leveitä ja näyttää hölmöiltä.
VastaaPoistaNo kehyksettömät lasit munlaiselle tohottajalle, ei hyvä. Mulla oli ne naamalla Italiareilillä 2006 ja tiputin rinkan naamalleni. No nehän ei siitä kauheasti tykännyt, ja laitoin ne laukkuun. Ihan sama, en sitten pidä niitä. Sillon ainakin ajokorttiin merkattiin että ei nöe, jos oli huonompi näkö kuin -1.8, ja mulla oli just se 1.75 ja päätin että jos saisin ajaa autoa ilman, en pidä muutenkaan.
Vuosi, ehkä pari sitten kävin uudestaan silmälääkärillä kun huomasin taas että mun on välillä hankala tarkentaa katsetta esim ommellessa. Tutkimuksissa selvisi, että mun kaukonäkö on ihan perfect, mutta lähinäössä on hieman vikaa. Sain +0.5 lasit, jotka auttaa mua väsyneenä tarkentamaan. En oo kyllä niitäkään kauheasti käyttänyt.
MÄkin kyllä aikoinaan harkitsin leikkausta, onneksi en mennyt, koska nyt mä en varmaan enää näkisi mitään :D
Wauh, ihmeparantuminen? :D Ihan älytöntä?! Mäkin uskalsin leikkaukseen kun mulla oli ollu melkein 10 vuotta suunnileen samat vahvuudet. Mutta kummallinen toi sun keissi! Tosin upeeta, ku näät kauas ja onneks tosiaan ET menny leikattavaks! :D
PoistaMulle hankittiin kans puolväkisin semmoset kehyksettömät kun porukat kyllästy siihen et hajotin niitä... :D (Olin silloin kai joku 25v...jooh... I know! :D Touhottaja, mikä touhottaja!) Sain semmoset ihmesuperhypertitaanijutut, joiden sangat voi suunnilleen laittaa solmuun ja ne silti pysy ehjinä ja pinkas takas muotoonsa tosta vaan! Ja oli siis ihan fiksun näkösetki. Mun ehottomat suosikit! :D
"kauas ja lähelle ja sivulle ja vaikka mihin! :D"
VastaaPoistahöhö, repesin ääneen tälle mielikuvalle kun kuikuilet joka suuntaan :D
Leikkauksen jälkee vietin joka päivä hiljasia hetkiä ties missä tiiraillen kaukaisuuteen semmonen urpovirne naamalla ja riemuitsin: MÄ NÄÄN VERMON KYLTIN MUN SÄNGYSTÄ!!!! :D Joo, iha just noin. :D Ja joka suuntaan. :D
PoistaI hear you girl! Samoja kokemuksia ja tuntemuksia rillipäänä kuin sulla. Nyt 2,5 vuotta leikkauksen jälkeen menisin tekemään sen heti uudestaan, jos olisi pakko. Paras investointi ikinä!
VastaaPoistaT. toinen Oftagel-riippuvainen
Niinpä!!! Ainoo, mikä ärsyttää on se, etten tehny sitä aiemmin!!!! :D
PoistaToimiiks sulla mikään muu ku oftagel? Mä sain jotain... viscotearsei(?), mutta tuntu, ettei ne vaan oo yhtä hyviä... Ja jos osaat oftageelailla niin, et sitä ei oo ympäri naamaa, ni MITEN??? Mun on pakko aina aamulla ekana geelata ja siin puoliunes mun ripset on ihan siin möhnäs ja se ei ihan jokaisel silmämeikinpoistoaineella lähekään... :( VInkkejä? :D
Oftagel toimii parhaiten, en oo kylläkään kokeillut muuta leikkauksen jälkeen. Lääkärit suositteli pelkkää oftagelia, koska viscotearsia käytin ennen leikkausta ja vaikutukset olivat liian lyhyt aikaiset.
PoistaMä käytän yksittäispipettejä, niiden kanssa olen jotenkin oppinut laittamaan sopivasti silmiin. Pienellä puristuksella tulee sopivasti ainetta silmiin. Ison kuukausipullon kanssa tulee aina ylimääräisiä pisaroita, jotka sotkee kaiken. Lisäksi yksittäispipetit on parempi, koska niissä ei ole samanlaisia määriä "säilöntäaineita". (Proviisori-siskoni neuvo). Tosin yksittäispipetit kyllä maksaa enemmän. Lisäksi mun silmät ovat aina vaan niin kuivat, että ne imaisevat kosteutustipat heti.
Mäkin noita yksittäisiä tasan samasta syystä. :) Ja reseptillä, beibe, reseptillä! :D Mulla on resepti 10 laatikkoon (joo, laatikkoon! :D 12x10 pipettiä per loota!), joten niil selvinnee hetken! :D Mä kyllä sotken ne pipettitöhnät paljon sitä pulloa pahemmin.. Jotenki ilmeisesti ajattelen, et se koko möhnä on vaan puserrettava ulos ja sit sitä oftageliä onki pitkin naamaa... :D Ehkä ongelma onkin siis mussa, EI oftagelissä! :D
PoistaHienoa, että sun silmät voitiin ylipäänsä leikata! Nimin. Kateellinen -86 :D Mulla on nimittäin miinusta niinkin paljon, ettei laserleikkausta kannata alkaa edes tekemään. Toinen simmu on -10,5 ja toinen -10,75. Ja hajataitot päälle. Jep jep, MINÄ SE VASTA LEPAKKO OLENKIN! :D Onneksi pystyn käyttämään piilareita, sillä sankalasini ovat konkreettisesti sellaiset pullonpohjat, että huh huh! Jos silmäni joskus uskaltaudun operoimaan, niin minulle pitää tehdä sellaiset silmän sisälle asetettavat linssit, jotka asennetaan paikoilleen ja jäävät sinne sitten loppuelämäksi. Ja se hajataitto korjataan erikseen laserilla. melkoinen operaatio, pelottava ja kalliskin, joten saa vielä odottaa. :)
VastaaPoistaAuts! Mutta voihan tommosiakin korjata vähemmän pahoiks, eiks? Ja just noilla lisälinsseillä? Mulla oli kans hajataittoa, se korjaantu siinä samassa. :) Ja laserilla voidaan korjata semmosta hajataittoa, mitä lasit ei pysty korjaamaan, autto muakin!
PoistaOnneks pystyt käyttämään piilareita!!! Mutta jos vaan leikkaus on mitenkään mahollinen, niin todellakin suosittelen! :) Vaiks edelleenki, onneks piilarit on keksitty ja toimii sulla!!!! :)
Mites leikkauksesta toipuminen? Oliko paha/pitkä nakki?
VastaaPoistaMua kiinnostaa myös, vaikka silmälasiton olenkin. Kuulostaa niin hurjalta aina, kun silmiä mennään sörkkimään. Pelottiko?
PoistaKuten LeLekin tuossa alla kertoo, ei todellakaan ollut paha eikä pitkä! Kestän tosi huonosti kaikkia supersärkkäreitä, joten niiden ja leikkausvaliumien ansiosta mun mielikuvat siitä leikkausta seuraavasta ajasta on tosi hataria... pikkuveli toi mut kotiin ja kuulemma juttelin paaaaaljonki... :D Ite muistan vaan sen, kun heräsin soffalta useempi tunti myöhemmin ja eka asia, minkä tajusin oli, et MÄ NÄÄN!!! :D Okei, silleen friikisti, että kaikki kaukanakin oli terävää, mutta ihan kun ois ollu kauheen sumusta. Mutta siis heti näki ja kauas ja terävästi!
PoistaLeLenkin mainitsema tipparuljanssi kesti sen viikon verran, antskareita ja mitäs muita. Ja mä sain lekulta semmoset huikeenseksikkäät suojalasit ja käytin niitä vähän pitempäänkin nukkuessa, kun pelkäsin hierovani silmiäni. Saunaan ei saanu mennä noin viikkoon ja hikoilu oli muutenkin pannassa: silmiin ei saanu mennä mitään ylimäärästä. Reilun viikon päästä jumppasin jo kyllä, semmonen supertyylikäs kasariotsapanta otsalla keikkuen! :D Ja meikittä piti olla jonkin aikaa, mutta se tuskin on Herra Sulhaselle ongelma. :D
Kosteuttamista pitää jatkaa pidempään, mutta ei sekään mikään rasite ole. Toisilla riittää semmonen 3-6kk, mulla tosiaan luonnostaan niin kuivat silmät, että joudun kosteuttamaan edelleenkin. Niihin tippoihin kannattaa ehottomasti pyydellä reseptejä, saa selvän edun kun pääsee nauttimaan kelakorvauksista!
Jaah... pelottiko? Todellaki. :D Mä oon niitä ihmisiä, joille tulee huono olo apteekissakin. En kestä mitään sairauksiin liittyvää. Roudasin Sulhon jonnekin silmälaserluennolle mun kans joku 6kk ennen leikkausta. Lähdin sieltä 5minsan päästä tärisemään käytävälle ja voimaan pahoin. Mutta kun lekun ja hoitsujen kanssa pääsee jutteleen esitutkimuksissa ja voi kertoa peloistaan ja saa just niin plajon tietoa, kun haluaa, niin ihmeen rauhallisena menin leikattavaksi. Ja tosiaan, leikkauspäivänä saa napsia valiumia: sen ansiosta mä mitään ymmärtäny pelätä! :D
Otse olen myös käynyt laserissa ja siitä onkin vasta kaksi kuukautta :) Toipuminen ainakun minulla yhdenpäivän nakki. Lääketippojahan piti käyttää viikko ja suojata silmät nukkuessa epähuomioiselta räpellykseltä, mutta ei se mikään paha nakki ollut. Suosittelen! (ent. -5.75 ja -7.00, hajataitoilla...)
VastaaPoistaJEEEE! Onneks olkoon! Säkin varmasti pompit riemusta vielä ihan joka päivä? :D Ja eiks oo SIISTII!!!! :D Missä kävit?
PoistaKävin tuolla Helsingin yksityisessä silmäsairaalassa. Ja joo, on kyllä edelleen välillä sellanen fillis, että vau mähän nään :D Ja iltaisin on mukamas ottamassa laseja pois päästä nukkumaan mennessä.
PoistaMä en itseasiassa oikeestaan käytä enää niitä kosteutustippoja, kun en tunne niitä enää tarvitsevani ja mulla kuitenkin ennen leikkausta kuivui silmät piilareiden kanssa ihan superherkästi. Että ihan tosi helpollakin voi kyllä päästä...
Eiks!!! :D Ja vauh! Mut toihan on just niin yksilöllistä, osa pääsee heti eroon ja sitte on näitä riippuvaisia... Välil mietin, et onkohan mun silmät jo nii tottunu oftageeleihin, että ne vaatii sitä kamaa iha vaa periaatesyistä.. :D Et jos kokeilis ilman ni selviäisköhän? Ehkä vois eka vaan keventää johki vähemmän vetiseen kamaan... :D
Poista