Morsiohaaste! (Kulta mä rakastan sua eniten! :D )

Minä ja mun suuri suuni. Tai vikkelät sormeni. picatan ja Varpusen yllyttämänä intouduin luomaan morsiohaasteen. Eli tässä tulee, ja kaikki kanssamorsiot on sitten mukana, eikös??? :D

Joka tyttö joutunee tunnustamaan (tai ikuisesti salaamaan?) sen, että silloin teiniaikoina kuunteli niitä Take Thatin ikivihreitä ja haaveili omasta Prinssi Uljaasta valkeine ratsuineen. Kaikkia niitä teininä ah-niin-tärkeinä-pidettyjä yksityiskohtia tuskin kukaan enää muistaa, mutta onhan sitä joitain mielikuvia jäänyt niille kaikkein pölyisimmille muistin takahyllyille. Ja nyt jos koskaan ei ole on aika paljastaa miten väärässä se teiniminä olikaan! :D

Eli here goes. 90-luvulla kuvittelin, että tuleva aviomieheni on:

Pitkä, tumma ja komea. Runoilijasielu, muusikko. Kitaristi, jolla on upeankäheä bassoääni. Mies, joka rakastaa kirjoja laidasta laitaan. Nauttii elokuvista, niistä vähemmän kaupallisistakin. Ei missään nimessä suomalainen. Minua vanhempi. Käyttää kaulahuiveja (Jep. Tää oli mulle TOSI tärkee juttu. Ymmärrättehän!). Rakastaa matkustelua. Seurallinen, sosiaalinen, kohtelias. Hauska, saa minut nauramaan ja ymmärtää minun huumoriani. Mies, jonka kanssa voi tehdä lumienkeleitä ja piparkakkutaloja. Joka saa minut tuntemaan oloni pieneksi, siroksi ja kauniiksi. Joka osaa rauhoittaa minut, mutta ei myöskään pelkää sanoa vastaan. Tulisielu, kuten minäkin. Mies, joka rakastaa yllätyksiä ja erityisesti niiden järjestämistä. Parantumaton romantikko, mutta vain minulle.

Ja miten kävi? :D

Sulhoni on pitkä ja komea. Vaalempaa saa hakea. :D  Runoilut ja musisoinnit hän jättää muille. Hänkin nauttii elokuvista juu, mutta makumme ei aina ihan kohtaa. Voin keskustella kirjoista, kunhan rakastan omaa ääntäni. :P Suomalaissulhoni on minua nuorempi. Kaulahuivit eivät enää näyttele juuri minkäänlaista roolia haaveissani. :D Voisimme matkustella elääksemme, niin rakasta on reissaaminen molemmille. Sulhoni on seurallinen, sosiaalinen ja aivan uskomattoman kohtelias (tästä ISO kiitos tuleville appivanhemmilleni, kaikki kolme veljestä ovat aivan maailman huippuja kohteliaisuudessa!). Osaamme kumpikin (useimmiten :P ) nauraa niin itsellemme kuin toisillemmekin, yhdessä. Lumienkeleitä, piparkakkutaloja, sushirullia ja joulukoristeita, kaikkea tätä on säädetty yhdessä. Ja hän saa minut tuntemaan oloni kauniiksi, vaikkakin auttamattoman lyhyeksi yli 20 sentin pituuseromme vuoksi, mutta sitähän halusinkin! :D

Kahden tulisielun yhteiselo on toisinaan haastavaa. Mutta, kuten tuossa ylläkin lukee, When love is not madness, it is not love. Ja tällaista tunteiden paloa en tiennyt olevan olemassakaan, mitä nyt korkeintaan valkokankaalla. Juliet, eat your heart out! :P Ja ylläreitä rakastavasta romantikosta puheen ollen; muistinhan kertoa siitä, kuinka noin vuosi sitten sulhoni kaappasi minut kesken työpäivän Pariisiin? Pitkä viikonloppumme koostui kaiken muun upean lisäksi rättisitikkakiertoajelusta, illasta Moulin Rougessa ja kosinnasta Eiffeltornin naapurissa. <3


Teiniminä oli siis väärässä monessa suhteessa. Ei tullut tummaa ulkomaalaista muusikkorunoilijaa ja yhteiset kulttuurikierrokset rajoittuvat leffoihin ja standuppiin. Mutta tuli pitkä, komea, hauska, kohtelias ja rakastettava tulisieluromantikko. Jotain siis tiesin jo teininä. Vaan tätä onnea en osannut kuvitellakaan!

Quotes Arcade

Tosin. Pikkuripaus sitä teiniminää elää vielä. Katsokaa ja kuolatkaa. :P

p.s.
Juu, tiedän, ei minustakaan ole iloa minkäänlaisissa urheilukeskusteluissa, olen huonoa lätkämatsiseuraa, enkä suostu juomaan olutta. Ja Jim Carrey osaa varmasti asiansa, mutta ei vaan kolahda minuun. :P