perjantai 11. toukokuuta 2012

Yleisön pyynnöstä: Vierasbloggaajana Mr. Aurinkoprinsessa!


Ihan MIELETÖN KIITOS TEILLE KAIKILLE!!! Ideoita vaan sataa ja kehuistanne olen aivan hämmennyshumalassa!!! Vaikka arvonta jatkuu vielä, otin ideat heti käyttöön! Ja ihka ensimmäiseksi saattekin kuulla miehestä, mieheltä! :D Ja nimenomaan siitä pukeutumisesta. :)

Kaikesta tyranneiluistani huolimatta lupasin jo alkuun, etten puutu tuohon pukeutumisasiaan lainkaan. Luotan sulhon makuun ja tyyliin niin täysin, että kultaseni saa valita ihan mitä haluaa! :) (Naiset, oikeesti, olen saanut miehen, jolle ei KOSKAAN ole tarvinnut sivulausevihjailla liian lyhyistä lahkeista tai kauhtuneista kammopaidoista! Taas yksi syy rustata kiitoskortteja anopille, methinks!) (Ja kukaan tuttu ei nyt mainitse niitä crocseja tässä yhteydessä! Hys!!!)

No okei, toi vika kommentti on niin täystolvaisu. Siitä parrasta nalkutan. Juu. NALKUTAN! :P Hei c'mon, se PISTELEE! :P

Ai mitä, enkö ole kertonut? Yup, olen menossa naimisiin Ryanin kanssa! :P

***
Ensinnäkin haluan sanoa että vierailevana kirjoittajana toimiminen tässä Aurinkoprinsessan blogissa on jo sinällään aika haastavaa. Se etten todellakaan ole mikään Eino Leino tai edes Kari Hotakainen, tekee tästä kirjoittamisesta aika tuskallista taistelua. Kun aiheena pitää vielä jollain tasolla olla kesällä koittavat häät, on tekstin tuottaminen entistä vaikeampaa: tuntuu näet hieman siltä, kuin kaikesta olisi jo kaikki tässä blogissa kirjoitettu. Ja ehkä onkin, miksi muuten olisi tällainen ehdotuskilpailu kirjoitusaiheista? :D Mutta mitäpä en tekisi vuoksesi :)

Kirjoitan siis asiasta, jota minä olen pohtinut paljon, nimittäin omasta pukeutumisestani. Toki olen myös osallistunut enemmän tai vähemmän kaikkien miljoonien ja miljoonien eri hääkomponenttien valintaan ja fiksailuun. Myönnettävä kuitenkin on (tosin tämä nyt tuskin tulee kenellekään yllätyksenä), että rakas ihana tuleva vaimoni on kantanut päävastuun häiden järjestelyistä. Olen kuitenkin henkilökohtaisessa vastuussa mm. omasta vaatetuksestani sekä karkkibuffetin karkkipussien hankinnasta, joten kyllä se vastuu painaa kuulkaas täälläkin!

Kirjoitan siis hieman taustaa oman hääasuni valinnasta. Oman vaillinaisen kokemukseni mukaan saketti on nykyään todella yleinen hääasu sulhaselle. Saketti onkin erittäin miellyttävän näköinen, ja siitähän saa kivasta säädettyä persoonallisen, omannäköisensä asukokonaisuuden eri värein ja kuvioin. Päätin kuitenkin jättää saketin pois omista laskuistani juuri siihen yleisyyteen vedoten. Bonjour-puku ei sopinut minulle liiallisen outoutensa takia. Lisäksi on mielestäni kohtuuttoman mielikuvituksetonta nimetä asu hyvää päivää-puvuksi! Mieluiten olisin ehkä pukeutunut smokkiin, mutta koska sitä saa etiketin mukaan käyttää vasta klo 18.00 jälkeen, olisi asu pitänyt jossain vaiheessa vaihtaa. Vaikkakin häämessuilla (OLIN MUKANA!) kyllä sanottiin, että "mikäli tuntee etiketin, voi sitä rikkoa".

Päätin kuitenkin pyrkiä noudattamaan etikettiä edes jollain tasolla. Finaaliin suuressa puku-äänestyksessä pääsivät siis tumma puku ja frakki. Tumma puku ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto, sillä tyylikkäästä hyvälaatuisesta puvusta saa liivein ja solmukkein tehtyä oikein juhlavan asun. Jotenkin se kuitenkin soi takaraivossa, että kyseessä olisi vain tumma puku.

Frakilla siis mennään. Vaikka frakki lienee näistä asuista se kaikkein perinteisin, on se kuitenkin nykyaikana klassisuudellaan jäänyt ehkä muodikkaamman saketin varjoon. Ja koska haluan pukeutua hieman eri tavoin kuin muut, päädyin frakkiin. Ainoa harmi frakissa on tosissaan se, ettei sitä voi personoida millään tavalla. En ole vielä edes kokeillut frakkia, joten voi toki olla että mieli muuttuu vielä täysin. Haaste tässä on sekin, että bestmanin ja vanhempien pitänee myös pukeutua frakkiin, joten kovin viimetinkaan ei viitsisi päätöstä jättää. Olen kyllä sanonut kaikille, että minulle ei oikeasti ole merkitystä missä vaatteissa juhliin tulee, kunhan nyt jotain vaatteita on päällä. Tai no okei, kunhan on puku päällä. :)

Frakki otetaan tähän tilaisuuteen vuokralle, sillä en nähnyt järkeväksi sijoittaa rahaa omaan frakkiin. Mistä tulikin mieleeni (tiedän että tämä nostattaa myrskyn), että miksei morsiuspukuja voisi vuokrata? Pukua kuitenkin käytetään oletettavasti harvakseltaan, joten varmasti olisi kustannustehokkaampaa vuokrata puku ja tehdä vaikka siihen sitten tarvittavat omat säädöt. Omakohtaisesti frakin ostoa puoltavat tietenkin kaikki tulevat linnanjuhlakutsut, mutta koska aion bodata ja laihduttaa samanaikaisesti koko kesän, voisi oikeiden mittojen löytäminen olla haastavaa. Omaa morsiuspukua ei voi muuten käyttää edes linnanjuhlissa...

Ja vielä sananen muista ulkoisista valmisteluista: Ennen häitä aion käydä parturissa (aika varattu jo) ja ajaa parran huolellisesti.

***

Vähän vielä Ryania. Ryania kun ei koskaan voi olla liikaa. Nih. :D
Edit:

ENÄÄ 3 KUUKAUTTA!!!! KHÄÄÄ!!!! :O :O :O Sen kunniaksi vähän vielä Ryania! :P

8 kommenttia:

  1. Loistavaa!! Ihan huippu kirjoitus ja erityinen kiitos sujuvasta ja hyvästä yleiskielestä :) Turhaan Mr. Aurinkoprinsessa vähättelet taitoasi kirjoittaa. Tätä oli todella miellyttävä lukea ja mukava kuulla myös miehen ajatuksia häistä. Pisteet sinne! :)

    VastaaPoista
  2. Loistava teksti.. Mukavaa lukea miehen näkökulmasta pukeutumisen saloista. Mutta vuokraukseen liittyen, morsiuspuvun voi vuokrata ja minä aionkin tehdä sen. Ihan turhaa maksaa yhden illan puvusta satoja euroja ja säilyttää sitä kaapin pohjolla vain muistojen takia, senhän takia niitä kuvia otetaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä nyt anna sille mitään ideoita!!!! :P

      Kyllä mäkin sitä pohdin silloin joskus.. mutta kun Se Oikea löytyi, eikä sitä vuokralle saanut niin priorisoin luontoepäystävällisesti prinsessaunelmani kaiken muun edelle... :S Jos sen Sutturan olisin vuokralle saanut niin toki! Mutta eihän tässä asiassa menty järjellä, vaan tunteella!

      Ja mulla on ainakin kolme plääniä mekolle... ;)

      Poista
  3. Noniin, mähän vastaan naisten pukujen vuokrausasiaan. :D

    Kun jokainen nainen on erimuotoinen. Hyvin harva on tismalleen mallin mittainen. Nyöripuvuilla onnistuu kyllä säätäminen, mutta sillä harvemmin pystyy vaikuttamaan esimerkiksi puvun kupin muotoon. Ne on ne kohdat mihin tehdään korjausompeluita, ja niitä ei pysty palauttamaan alkuperäiseksi. Jokainen korjauskerta missä tahansa kankaassa jättää jälkensä, ja etenkin jos jollekin joudutaan päästämään ulos. Lisäksi jokaisen puvun vuokraajan tulee valita kengät helman mitan mukaan, koska helmoja harvemmin pystyy korjaamaan niin että ne saa pidennettyä. Siihen taitoksen kohdalle jää jälki, pahimmillaan siihen kuluu reikä.

    Sitten on vielä materiaalit. Satiini ja tafti kestää ihan hyvin ja on yleensä helppo pestä. Sifonki, tylli, pitsit, jos joku ne repii koroillaan, ne on entisiä. Niitä voi yrittää paikkailla, mutta seuraavien käyttäjien pitää sitten olla lyhyempiä. Jos ajatellaan että puvulla on keskimäärin 3 käyttäjää. Mitä sitten, jos se eka heittää punkut päälleen? Ne ei siitä lähde ellei toimiin ryhdy samantien. Ja jos ne ei lähde, mitäs nää kaksi seuraavaa sitten tekee? Tai sitten joku repii helman niin pahasti että sille ei ole mitään tehtävissä? Mitä ne seuraavat sitten tekee?

    Kolmas asia on sellainen kuin muoti. Vuokrapukujen pitää olla mahdollisimman ajattomia, jotta niiden käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Hääkausi on niin lyhyt, että tällä hetkellä myynnissä olevat puvut on kolmen kuukauden päästä vanhoja. Jos ne jää roikkumaan, niin vuoden päästä ne voi jo museoida. Kun ne mekot ei vaan häviä puff-vaan, kun malli on vanha. Jonkun ne pitää ostaa. Jo sovitteleminen jättää jäljet pukuihin, saati sitten se, että niitä on käytetty.

    Mun mielestä vuokraaminen on tosi kaunis ajatus, ja arvostan sitä, että se on toisille niin tärkeää. Tietäen kuinka stresssaavia morsiamet osaa olla uusienkin pukujen suhteen, olen itse vain onnellinen, että me aikoinaan luovuttiin vuokraamisesta. Liian paljon vahinkoa ja ongelmia, ja arvatkaa missä ne karsean näköiset puvut roikkuu. Varastossa pölyttymässä, koska kukaan ei enää koskisi niihin :D

    (Meillä on myyntipuvuissakin yksi sellainen puku, jota mun ekat puolitoistavuotta myytiin joka päivä. Nyt se on viimeiset puolitoistavuotta roikkunut alerekissä, eikä kukaan sitä halua. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! :D

      Kiitos Heidi! Ja toi muotipointti erityisesti, eihän se frakki varsinkaan tosiaan liene tänä vuonna sen kummosempi ku vaikkapa 2001, mutta vetäsepä 2001 morsiuspuku nyt päälle... sillä ei kerättäs ees säälipisteitä! :D

      Poista
  4. Loistomies sulla, täältä tulee terkkuja myös toiselta frakkisulhaselta!! ;)

    VastaaPoista
  5. Tää on ihanan hauska postaus, kiitos tästä :D
    Minu blogissa on sinulle yks juba:

    http://tattoobride.blogspot.com/2012/05/i-love-your-blog-palkinto.html

    VastaaPoista