Varpaita palelta? Alennuskoodiapua! :D

Heeelou,

Kauan kauan sitten (eli kaksi vuotta sitten :D ) iki-ihanalla kosintareissullamme Pariisissa talsin pitkin noita rakkauden kaupungin talvisia katuja superlämpimissä, jalkoja hyväilevissä ihanissa Ugg-kopio-FitFlop-supersaappaissani. Nuo ihanaiset kaunokaiset kärsivät kuitenkin tylyn kohtalon: niiden elämänjano sammui jo muutaman kuukauden kuluttua. Vein raasut takaisin Aleksi 13:een ja sain rahani takaisin ja muutenkin erinomaista palvelua (täydet pisteet Aleksi 13:lle tästä!!! Kiitos!), mutta eihän se korvannut sitä surullista faktaa, että samanlaisia ihanuuksia en enää saanut jalkaani.

Nuo tossukat kuitenkin kummittelivat mielessä yhä ja kun tuossa muutama kuukausi sitten törmäsin Nature Shoppiin kesken kuumpimpien alennusmyyntien, niin pakkohan se oli tilata uutta lämmikettä vaativille ja täysin muotitiedottomille varpailleni!

Tällaiset sieltä sitten tupsahtivat kotiovelle. Juu, juu, tiedän, nämä ovat trendikkyydessään nykyään jossain feikkicrocsien tasolla, mutta Rhettiä vapaasti lainaten: Frankly my dear, my feet don't give a damn!  Sitten jos ja kun ne megasuperpakkaset taas iskevät, niin varpaani tullevat kiittelemään rouvaa ihan kädestä pitäen tästä sijoituksesta. :P

Ja se sijoitus tosiaan. Postituksineen 49,90€. Ja nuo ovat siis ihan mokkanahkaa. Eivätkä mitkään nukkesaapaat, vaan ihka oikeat töpöttimet! :D

Jos siis olet yhtä epätrendikäs ja mukavuudenhaluinen kuin minä, kirmaa sinäkin Nature Shopin nettisivuille! Eikä tässä vielä kaikki... :D

Iskehän ostoskorisi alennuskoodiboksiin koodi NAT-1123405, niin Nature Shop tarjoaa vielä 10% lisäalennuksen hinnoistaan! Jeps! Sillä rahalla saa jo... jotain muuta kivaa! :D

Eikun shoppailemaan siis! :D

Asiaa oluesta! :D

Haha, itsekään ikinä uskonut moiseen otsikkoon sortuvani! :D

Mutta siis. Kiitos entisten naapureidemme (entisyys on tässä kohtaa vain ja ainoastaan surullista! Mä kaipaan sua, Seiska!) ansiosta Sulhon suloiseen päähän istutettiin ajatus omista hääoluista. Ja mikäs sen mukavampi tapa Sulholle todistaa aktiivisuuttaan hääjärjestelyissä kuin panna olutta!?

Joten Sulho ryhtyi tuumasta toimeen. Avuksi tuli naapurimme olutseura, joka tarjosi niin puitteet, välineet kuin roppakaupalla opastustakin oluen tekoon. Touhu oli siis kovinkin ammattimaista, eikä suinkaan mitään kotisaunassa kuplittelua! :)

Sulho sai luonnollisesti itse päättää oluiden tyypeistä ja mauista. Reseptit valikoitiin huolella ja Herra Olutmestari päätti, että pirskeissämme tarjottaisiin pale alea ja extra special bitteriä. Kaltaiselleni olutkammoksujalle homma suomennettiin näin: "vaaleeta ja tummempaa. Vähän niinku sä ja mä."

Bestman oli mukana tekemässä olutta ja kertookin tarkemmin projektista Viini-lehden blogissa. Jos jotakuta asia kiinnostaa vielä enemmän, voisin pyytää myös Sulholta omaa postausta oluenteon vaiheista ja ihanuuksista? :)

Oluille piti tietenkin keksiä nimet ja siinä kohtaa minäkin pääsin mukaan projektiin. Pohdimme ensin vakavasti sitä, että vaaleampi nimettäisiin Sulhon mukaan ja tummempi minun, mutta jotenkin tylsältä se vaikutti... Halusimme myös nimiin mukaan jonkinlaisen vinkin siitä, mistä tässä nyt oikein on kyse.

Musafriikki Morsio keksi lopulta, että oluethan nimetään biisien mukaan. Arvatkaas siis, mitä niistä tuli?! :D

Hääpäivänä saimme oluet tynnyreissään Salmi Saliin, jossa vieraat saivat niitä valutella hanoista laseihinsa. Hanoissa oli upeat etiketit, jotka Kaaso L oli askarrellut nimien pohjalta. Koetan kaivaa niistä kuvaa näytille myöhemmin...

Oluet nousivat todelliseksi hitiksi, juhlavieraat selvästi arvostivat tätä heille laadittua "mittatilausjuomaa". (Itsehän en sitä tietenkään maistanutkaan... :D Noloa!)

Oluemme pääsivät Bestmanin kautta myös Viini-lehden blogiarvioon: Olutsadon helmiä. 

Ja ne nimet? :D Noh, Whiter Shade of Pale Ale ja Extra Special Bittersweet Symphony! :D

Elossa!

Täällä ollaan, ei hätää! Mutta kiirettä on riittänyt, jostain siitä voinen jotain joskus kertoillakin... (panostin tuossa edellisessä lauseessa selkeyteen ja avoimuuteen, huomannette! :P )

Mutta kun sitä aikaa ei nyt vieläkään oikein ole... :(

Joten, parempaa (pidempi = parempi? Kyllä, määrä korvaa laadun! :D ) postausta odotellessa kannattaa selata uusin, upea Häät-lehti! :D Eikä vaan selata, vaan lukea, merkkailla, tehdä muistiinpanoja, leikellä ideakuvia, pihistää ideoita ja ihastella upeita juttuja! :D

Maistiaisia myös täältä

Lehdessä saattanee olla jokin minunkin rustaama juttuni... ehkä... :D Kannattaa myös surffailla oikein antaumuksella Häät.fi -sivustolla, sieltä löytyy mm. tälläisiä herkkupaloja! (Olisitko itse antanut Sulhon tehdä suurimman osan hääpäätöksistä? Entä kuinka Jennin ja Villen häät sujuivat? Lue lisää lehdestä! :D )


Sitten, kun lehti on koluttu, voikin antautua marraskuun vietäväksi. Ainakin hetkeksi...

Natalie Dee.com

Tai sitten rynnätä salille! :D

Kirkossa

Todellisena draamakuningattarena halusin häillemme päräyttävän aloituksen ja siksi kirkkoshow olikin todellinen show!

Kirkkomusiikista vastasi upea jousikvartetti, josta saan kiittää ihanaa ystävääni Hilja-Inkeriä (juu, juu, se on juurikin sen oikea nimi! Melkein ainakin! :D ). Hilja-Inkeri tosin hieman repi eloveenakutrejaan päästään, kun kuuli (silloisen) Morsion biisitoiveet...

"Siis sä haluat Jai Hon jousilla? Kirkkoon? Siis JOUSILLA????"

Jep. Ja sen myös sain! :D

Vieraat toivoteltiin kirkkoon tervetulleiksi aivan tavanomaiseen tapaan ja paikalleohjauksesta vastasivat perheemme. Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa ja Morsiokin ehtinyt kirkolle (siitäkin lisää ehkä myöhemmin...), ovet lyötiin kiinni. Alttarilla odottivat Sulho ja Bestman, ei muita.

Ja sitten se alkoi. Jai Ho jousilla! :D

Ja sisään marssivat ensin äitimme pikkuveljiemme saattamina ja äitien perässä neljä Upeaa Kaasoani biisin sopivissa asuissaan:

Kuva: V-P Kangas

Kuva V-P Kangas

Kaasojen upeat sarit hankittiin vuosi ennen häitä Intiasta. Ihan samanlaisia ei kaikille saatu, mutta eipä se haitannut. Ja pukeutumisen haastavuudesta huolimatta Kaasot olivat tyytyväisiä asuihinsa ja ne saivat vierailtakin kovasti kiitosta!

Kaasojen marssin jälkeen kirkko hiljeni taas, kunnes jouset aloittivat uudestaan. Marssiksi halusin ihanan Pachelbelin kaanonin.

Tuota urpovirnettä en saanut naamaltani pois kertaakaan koko päivänä! :D Kuva: V-P Kangas

Kun ovet aukesivat ja seisoimme isän kanssa siinä kynnyksellä ja näin kaikki tutut, hymyilevät kasvot, tunsin olevani taivaassa. Hymyni olisi vetänyt Robertsin rouvankin hiljaiseksi, nyt mentiin jo pidemmälle kuin korvasta korvaan!

Kuva: V-P Kangas

Isä saattoi minut noin kaksi kolmasosaa kirkon käytävästä ja sitten hän "päästi irti". Isä saatteli tyttärensä matkaan yksin. Isiä kyllä jännitti, saatoin ehkä hieman joutua kuiskimaan, että "isi, tää on se kohta kun sä jäät tähän...:" :D

En halunnut luovutusta, sillä silloin-kun-se-minulle-sopii-feministinä sen symboliikka ei mielestäni istunut tuohon hetkeen. Halusin, että isä saattaa minut pitkälle, sitten eroamme ja otan muutaman askeleen yksin, kunnes Sulho tuli minua vastaan.

Sulhon toiveena oli, että olisimme kohdatessamme kätelleet. En tainnut suostua moiseen... :D

Tuo käytävän kävely oli aivan mieletön hetki. Kun pääsin Sulhon luokse, pieni ääni pääni sisällä huusi "UUDESTAAN, UUDESTAAN!!!!!" Ja juu, teki mieli juosta takaisin oville ja aloittaa alusta! :D Olisikohan pappi suuttunut? :D

Eikä minua itkettänyt ollenkaan. Hymyilin vain, varmasti elämäni leveintä hymyä! :D Se fiilis oli niin MAHTAVA! :D

Joo, okei, oli tosi kivaa, kun kaikki katsoivat MINUA. Mitenniin leijona? :P

Pappi kertoi vihkimisen jälkeen olleensa kovasti marssisunnitelmaamme vastaan. Hän sanoi, että hänen mielestään käytävää marssii vain ja ainoastaan morsian saattajineen tai sulhasen kanssa, ei kukaan muu. Mutta, hän sanoi, että muutti mielensä nähtyään meidän sisääntuloshowmme. Oli kuulemma upein seremonia ikinä. Papillamme on ikää jo ihan kunnioitettavasti, joten... GO ME!!!! :D (Siis me, suomeksi, ei me niinkuin minä. Kai.... :P )

Elina ruoskii rouviakin!

Olen koukussa kuntosalitreeniin, kuten tuosta hääpäiväaamun salipyrähdyksestäkin voinee päätellä. Viime aikoina treeni on kuitenkin jonkun verran junnannut paikallaan... Samaan aikaan olen ihaillut Palomiehen Morsiamen treenipostauksia ja erityisesti tulevan rouvan henkilökohtaista morsianpiiskuria Elina Sonnéa!

Kun Elinan nimi sitten pomppasi silmille Motivuksen Kuntokatsastusviikon ohjelmasta, päätin tarttua peeteetä haboista! Pikayhteys Elinaan ja kohtalon ohjailema (eikös ole ihanaa draamaa tässä lauseessa! :D ) tapaaminen johtivat sitten oiviin (potentiaalisiin) tuloksiin: Morsianten virallinen piiskuri ruoskii myös rouvia! :D

Elina laati minulle sekä treeniohjelman että ruokavalion. Mistään älyttömästä elämäntapakuperkeikasta ei ole kyse, sillä Elina kyseli tarkkaan treenitottumuksistan ja ruokailuistani. Ilokseni voin kertoa muille ohjelmista ja ruokavalioista haaveileville, että Elinalle sai myös kertoa inhokkitreeninsä ja -ruokansa. Ja ei, Elina EI rankaissut työstämällä lukujärjestyksiä nimenomaan noista inhokeista, vaan tosiaan täysin päin vastoin! :D

Sekä treeniohjelma että ruokavalio ovat simppeleitä ja helppoja toteuttaa. Suuntasinkin saman tien treenailemaan Ellin lista kädessä. Treeni sujui kivasti ja ihan oli Aurinkoprinsessalla pää pilvissä, täähän on niin helppoa!

Muttamutta... sitten lueskelin Elinan blogia (jota suosittelen muuten lämpimästi ihan kaikille: vaikka vihaisitkin treeenaamista, Ellin iloinen jutustelu tuo hymyn huulille! :D). Elinan kirjoitukset olivat sekä viihdyttäviä, että mielenkiintoisia, mutta se todellinen pysähdys tuli tässä:

Nyt pikkuhiljaa olen ehkä alkanut oppimaan reenaamaan suht kovaa, mutta siltikin edelleen on hakemista omissa rajoissa ja siitä, että pääsisi joka reenissä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja isolla käellä.. koska siellä mukavuusalueellahan on tosi kiva eiks jeh? Noh, sitten peilistä ainaki tuijottaa sotanorsu tai laiha läski, jos sitä kroppaa ei järisytetä sillä reenillä ja ISOSTI!

Lähde: Elina Sonné, "Ellin unelmia: Treenauksen ihanuutta"

Niin. Se mukavuusalue. Kuulkas kun sitä kutsutaan mukavuusalueeksi ihan syystä! On nimittäin aivan MAHOTTOMAN MUKAVAA treenata siellä MUKAVUUSALUEELLA!!! Juu, kyllä minäkin aina toisiaan innostun latailemaan yhteen tai kahteen lihasryhmään niitä vähän vielä isompia painoja. Mutta teenkö sitä usein? En todellakaan! Tapahtuuko minkäänlaista edistystä? Ei todellakaan.

Tuon pätkän luettuani päätin, että marssin lähitiimariin ja shoppaan itselleni pienen sievän vihon, johon kirjaan aina koko treenin. Painot, toistomäärät, sarjat. Lämppärit. Venyttelyt. Ja fiilikset! Enkä enää treenaa fiilispohjalta vaan ihan tuloshakuisesti ja tosissani! Josko se haba siitä sitten innostuisi kasvamaan... :D

Pääsen lähitulevaisuudessa treenailemaan Ellin kanssa. Lupaan pitää teidät ajan tasalla! :) Rouvat, neidit ja miksei herratkin, jos tunnistatte itsessänne kaltaiseni mukavuusalueella hengaajan, ottakaahan yhteyttä Elliin! Ellin upean Morsiusbootcampin lisäksi PT Sonné treenauttaa kyllä meitä muitakin! :D

p.s.
Hääpäiväjatkoa seuraa kyllä... :D Rouva on nyt vaan niin kunnostautunut koulutiellä reisille valuneen kevään jälkeen, etteivät nuo 24 tuntia riitä mitenkään mihinkään. Anomukseni vuorokauden pidentämiseksi on käsittelyssä.

Hääpäivätarinaa vihdoin!

Jep, tätä on odotettu. Mutta äitikulta, nyt se tulee, enää ei tarvitse soitella minulle päivittäin kysellen joko, joko? Jo! :D

Hääpäivästä riittäisi asiaa varmastikin noin vuodeksi. Joten antakaa anteeksi, juttua tulee tipoittain. Ja todennäköisesti ei-niin-kronologisessa järjestyksessä. <3 rönsyily <3

Häitä edeltävän illan vietin kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Aleksanterissa. Ihana Bestmanin avovaimo oli järkännyt meille upeat (yhdistetyt) huoneet, joista valkkasin (tietysti :P )sen vielä upeamman. Ja numero oli 118. :D Mahtavaa, eikös! :D

Kävimme jumpassa, saunoimme ja tilasimme room service -sapuskat. Ja tietysti fiilistelimme tulevaa. Suttura pääsi heti arvoiselleen paikalle...

Siinä se beibe on! Kuva V-P Kangas 

Ilta oli ihana! Ja juu, Morsio ehkä hieman hysteerinen... Olimme varanneet kaasojen sari-aksessoreiksi tajuttoman läjän kaikenlaisia feikkikultakoruja, ja päätin sitten tempaista ne kaikki kerralla päälle. Siitä ette näe kuvaa. Sori. :P

Yöllä en pahemmin nukkunut... Aamulla kellon soidessa ryntäsimme Kaaso L:n kanssa hotellin kuntosalille. Siellä joku japanilaisvieras oli vääntänyt telkkarin täysille ja teki mieli kiljua, että minun hääpäiväni, minun musani, thank you very much! Mutta en.

Salin jälkeen suihku, aamiainen ja sitten kävellen kohti Helsinki Hairdressersiä!

Siellä odottivat jo äiti ja anoppi ja myöhemmin paikalle tulivat myös Kaaso J, Bestmanin avovaimo, äidin paras ystävä ja yksi hyvistä ystävistäni. Meitä pöönasi oikein kunnon poppoo, eikä skumppaakaan säästelty... :D

Helsinki Hairdresserin Rami Luusua teki tukkani! Kiitos Rami! <3 Kuva: V-P Kangas

Kaaso J:n hiukset teki Helsingin huipputaitava Linnea Johansson. Kuva: V-P Kangas

Kampaukseni kruunasi joutsenlampi-henkiseen pukuuni sopiva ihana Ninkan sulkakoriste, jonka hankin kevään hiusillassa Ninalta. Koriste oli aivan täydellinen! Bongasin Ninan ihana koriste päässään jo kevään häämessuilta. Meilasin Ninalle kuvan puvustani ja Nina vastasi lähettämällä kuvia toinen toistaan upeammista hiuskoristeista! Lopulta hiuksiini valikoitui tämä kaunotar:

Kuva: V-P Kangas

Voit tilata samanlaisen upeuden täältä.

Tukkaan laitettiin pinnejä ja sulkia ja koruja ja liimaa ja kiviä ja oli siellä mukana jossain kohtaa paperiakin. Saksia ei käytetty, veistä kylläkin! :D Kuva: V-P Kangas

Ja vielä pari pinniä... Kuva: V-P Kangas

Tukkani kimpussa oli ainakin kahden miehen lisäksi siis tosiaan jos jonkinlaista härpäkettä! :D Ja lopputulos oli upea, kiitos Rami!!!

Olo kampaajalla oli koko ajan tosi tyyni ja rauhallinen. Oli ihanaa, kun paikalla oli niin paljon tuttuja! :) Äipypolo oli aika hermostunut ja taisi se anoppikin siinä vilkuilla kelloa pariin otteeseen... :) Itse olin koko ajan niin zen, että! Ja yleensä en ole mitenkään zen. Hmm... Naimisiinmeno taitaa sopia minulle oivasti! :D Vinkki Sulholle: kun tämä rakkaan vaimosi lievä ad/hd alkaa ahdistaa, järkkää häät, rouva rauhoittuu! Ainakin päiväksi... :D

Kampaajalta lähdimme kaasojen kanssa pukeutumaan, siitä lisää myöhemmin... Aikamoinen show sekin! :D

Sulho ja Bestman viettivät häitä edeltävän yön Sokos Hotel Vaakunassa. Miesten iltaan kuului mm. herkkuillallinen Farangissa jenkki- ja irkkuvieraamme seurassa. Aikamoista!

Sulhon valmistautumisissa oli paljon seesteisempi tunnelma... Kuva: V-P Kangas

Huomatkaa tuo Bestmanin S-marketin kassi! Juu, pojat on frakeissa, mutta kaunis kesäpäivä ja suuntana Ruttopuisto: eihän sinne PÄÄSE ilman S-marketin muovipussia! :P Kuva: V-P Kangas

Tässä vielä häälookia, kun huntu oli vaihtunut birdcageen.. :) Kuva: V-P Kangas

Mahtava kuvaajamme V-P Kangas oli mukana jo aamuvarhaisesta ihan myöhään iltaan saakka ja onnistui vangitsemaan koko päivän tapahtuvat aivan hurmaavalla tavalla! Siitä taitaa olla puolisentoista vuotta, kun V-P:n bongasin, ja tiesin heti, että haluan hänet kuvaajaksemme! Emmekä todellakaan pettyneet, päin vastoin! Kuvat ovat vielä uskomattomampia kuin uskalsimme odottaa!

Ja V-P on aivan mieletön tyyppi! :) Hän pyöri mukana kaikessa ja sai muutkin rentoutumaan zen-morsion kaltaisiksi. V-P myös keksi jatkuvasti uusia kuvaideoita ja vaikka sainkin välillä pohtia, että mitenköhän sekin asento onnistuu tässä mekossa, niin kyllä onnistui ja tulokset puhuvat puolestaan! Juu, ryömin pitkin hotellihuoneen lattiaa ja sen semmoista, mutta se oli sen arvoista! :D

Eli jos etsit vielä hääkuvaajaa tai trash the dress -kuvaajaa tai vaan aivan loistavaa kuvaajaa, niin kipin kapin V-P Kankaan sivuille: Hääkuvaaja V-P Kangas vpkangas.com

Lisää tarinaa tulossa... :)

Luonto tulee lähelle

Haluan jakaa kanssanne huikean tapahtumaketjun tuosta viime viikolta...

Mehän siis muutimme "maalle" tuossa häiden jälkeen. Alle kaksivuotias huippumoderni kerrostalo muuttui Sulhon ikäiseen paritalonpuolikkaaseen. Rakennustyömaat ja jatkuvasti kulkevat useat bussilinjat vaihtuivat puutaloihin, omenapuihin ja vieressä rauhoittavasti kohisevaan teollisuusalueeseen. :D

Ennen tarjouksen tekoa selvitimme kaikki olennaiset asiat, joista tärkein oli Hesarin aikataulu. Kyllä se ajoissa tulee, meille vakuuteltiin. Noh, myöhemmin selvisi, että entisten asukkien ajoissa oli joskus aamuseitsemän aikaan, ja neljältä pystyyn pomppaavalle Aurinkoprinsessalle sehän on lähes lounasaikaa. :S

Joka tapauksessa, lehti pitää hakea pihan päädystä, sitä ei kotiovelle kanneta. Naapurustomme yökukkujat saavat siis ihailla silmät ristissä ja valtavassa kylpytakissaan aamuhämärässä hiippailevaa Aurinkoprinsessaa Hesarinmetsästysmatkallaan...

Eräänä aamuna viime viikolla olin jo palaamassa kotiin iloisena Hesari kädessä ja etusivun mainoksia vilkuillen, kun havaitsin jonkin elukan juoksevan pihan päädystä kohti. Oletin (oikein) tuon pinkojan olevan tavallista vauhdikkaampi citykani. Koska olin liikkeellä, sen sijaan, että seisoisin hiljaa paikallani (en siis lue Hesariani pihalla...), jatkoin matkaani luottaen vanhaan viisauteen: "se pelkää minua enemmän kuin minä sitä".

Niin. Niin minulle on aina uskoteltu. Oli kyse sitten kaneista, kuoriaisista tai kurnuttajista. Aina väittävät, että minä olen nille paljon suurempi paha, kuin minä niille. Vannoutuneena citytyttönähän en siis kestä mitään lemmikkikoiraa pienempää tai villimpää. Kyllä, pelkään hiiriä. Ja kaneja. Ja sammakoita. Ja ihan oikeesti, kaikki ilman moottoria lentävät ovat vähintäänkin epäilyttäviä!

Pihan poikki pinkovan kanin vauhti oli aivan järjetön. Kaikki edellä kuvaamani ajatustoiminta tapahtui siis sekuntien murto-osissa. Ja yhtäkkiä:

Kuului kauhea pamaus. Karjasin vertahyytävästi. Kanipolo pyöri maassa tuskaisena ja minä pinkaisin karkuun kohti kotiovea!

Kani oli juossut SUORAAN PÄIN MINUA! Jep. Aivan suoraan päin! Jalassani oli kipeä mustelmanalku ja pieni haava. Kotiovelta katsoin kauhuissani, kun kanipolo edelleenkin kieriskeli maassa. Raukan pää oli ehkä nyrkkini kokoinen, ja kun sellainen pikkupää kopsahtaa valtavassa vauhdissa päin sääriluutani, lienee aivotärähdys taattu!

Pinkaisin suoraan yläkertaan Sulhoa (pitänee miettiä tuota nimeä uusiksi...) herättämään!

"Kuulitko sen vertahyytävän karjahdukseni? Kani hyökkäsi kimppuuni!"

Myöhemmin niin sanottuun ihmisten aikaan Sulholta tuli tekstiviesti, jossa hän ihmetteli nähneensä unta siitä, että kani oli hyökännyt kimppuuni.

Mutta kun se ei ollut unta! Vaan ihan totisinta totta! Ja minulla oli mustelma todisteena!

Nyt pelkään sitten kanejakin ihan tosissani. Ne eivät väistä. Niillä on suunnitelma. Ne haluavat minut!

Kuva lainattu täältä.

Onko muilla havaintoja hyökkäilevistä citykaneista? Kostavatko ne kaikille, vai olenko minä kanien pahin vihollinen? :S

p.s.

Tsekatkaahan kuvaajamme V-P Kankaan blogi: vpkangs.com/blog Kuten Saara jo bongasi, siellä on iso annos lisää kuvia! :)