Kirkossa

Todellisena draamakuningattarena halusin häillemme päräyttävän aloituksen ja siksi kirkkoshow olikin todellinen show!

Kirkkomusiikista vastasi upea jousikvartetti, josta saan kiittää ihanaa ystävääni Hilja-Inkeriä (juu, juu, se on juurikin sen oikea nimi! Melkein ainakin! :D ). Hilja-Inkeri tosin hieman repi eloveenakutrejaan päästään, kun kuuli (silloisen) Morsion biisitoiveet...

"Siis sä haluat Jai Hon jousilla? Kirkkoon? Siis JOUSILLA????"

Jep. Ja sen myös sain! :D

Vieraat toivoteltiin kirkkoon tervetulleiksi aivan tavanomaiseen tapaan ja paikalleohjauksesta vastasivat perheemme. Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa ja Morsiokin ehtinyt kirkolle (siitäkin lisää ehkä myöhemmin...), ovet lyötiin kiinni. Alttarilla odottivat Sulho ja Bestman, ei muita.

Ja sitten se alkoi. Jai Ho jousilla! :D

Ja sisään marssivat ensin äitimme pikkuveljiemme saattamina ja äitien perässä neljä Upeaa Kaasoani biisin sopivissa asuissaan:

Kuva: V-P Kangas

Kuva V-P Kangas

Kaasojen upeat sarit hankittiin vuosi ennen häitä Intiasta. Ihan samanlaisia ei kaikille saatu, mutta eipä se haitannut. Ja pukeutumisen haastavuudesta huolimatta Kaasot olivat tyytyväisiä asuihinsa ja ne saivat vierailtakin kovasti kiitosta!

Kaasojen marssin jälkeen kirkko hiljeni taas, kunnes jouset aloittivat uudestaan. Marssiksi halusin ihanan Pachelbelin kaanonin.

Tuota urpovirnettä en saanut naamaltani pois kertaakaan koko päivänä! :D Kuva: V-P Kangas

Kun ovet aukesivat ja seisoimme isän kanssa siinä kynnyksellä ja näin kaikki tutut, hymyilevät kasvot, tunsin olevani taivaassa. Hymyni olisi vetänyt Robertsin rouvankin hiljaiseksi, nyt mentiin jo pidemmälle kuin korvasta korvaan!

Kuva: V-P Kangas

Isä saattoi minut noin kaksi kolmasosaa kirkon käytävästä ja sitten hän "päästi irti". Isä saatteli tyttärensä matkaan yksin. Isiä kyllä jännitti, saatoin ehkä hieman joutua kuiskimaan, että "isi, tää on se kohta kun sä jäät tähän...:" :D

En halunnut luovutusta, sillä silloin-kun-se-minulle-sopii-feministinä sen symboliikka ei mielestäni istunut tuohon hetkeen. Halusin, että isä saattaa minut pitkälle, sitten eroamme ja otan muutaman askeleen yksin, kunnes Sulho tuli minua vastaan.

Sulhon toiveena oli, että olisimme kohdatessamme kätelleet. En tainnut suostua moiseen... :D

Tuo käytävän kävely oli aivan mieletön hetki. Kun pääsin Sulhon luokse, pieni ääni pääni sisällä huusi "UUDESTAAN, UUDESTAAN!!!!!" Ja juu, teki mieli juosta takaisin oville ja aloittaa alusta! :D Olisikohan pappi suuttunut? :D

Eikä minua itkettänyt ollenkaan. Hymyilin vain, varmasti elämäni leveintä hymyä! :D Se fiilis oli niin MAHTAVA! :D

Joo, okei, oli tosi kivaa, kun kaikki katsoivat MINUA. Mitenniin leijona? :P

Pappi kertoi vihkimisen jälkeen olleensa kovasti marssisunnitelmaamme vastaan. Hän sanoi, että hänen mielestään käytävää marssii vain ja ainoastaan morsian saattajineen tai sulhasen kanssa, ei kukaan muu. Mutta, hän sanoi, että muutti mielensä nähtyään meidän sisääntuloshowmme. Oli kuulemma upein seremonia ikinä. Papillamme on ikää jo ihan kunnioitettavasti, joten... GO ME!!!! :D (Siis me, suomeksi, ei me niinkuin minä. Kai.... :P )