Pukupaljastus: Tylliunelmat esiin!

Taikauskoisena ja vanhanaikaisena hössönä en tosiaan uskaltanut paljastaa tylliunelmaani teille etukäteen. Rakkaan Sutturani olivat nähneet vain harvat ja valitut. Mutta nyt on tullut paljastusten aika ja - tittidiii ja muuta rumpupärinää - tässä se tulee:

(Oletteko oikeasti valmiita? Minua vähän jänskättää! :D)

(...Hihii, ihan kuin pääsisi taas sinne kirkon ovien taakse odottelemaan... :D )

Tylliunelmani! <3

Pukuni oli Maggie Sotteron Madelyn Marie. Todellinen Tylliunelma, eikös? :D

Tässä Madelyn, omassa Madelyn Mariessani miehusta on pitsitylliä.

Kun keväällä 2011 marssimme Kaaso J:n kanssa ensimmäisellä mekonetsintämatkalla ensimmäiseen liikkeeseen, pääni oli täynnä ajatuksia siitä, mitä EN halua. Ei pitsiä. Ei olkaimetonta. Ei ivorya. Ei hörselöitä, vaan selkeitä linjoja.

Voitte siis kuvitella reaktioni, kun kaaso J lykkäsi Madden kouraani ja käski sovittaa. Olen kuitenkin tunnettu avoimuudestani sovituskopeissa (kuinka monella tavalla tämän voisi käsittää väärin? :P ), joten in we went.

Pukuja valikoitui sovitettavaksi iso läjä, mutta ensimmäisenä päälle sujahti Madde. Ja se olikin sitten siinä. Puku oli täydellinen. Okei, se oli olkaimeton. Siinä oli pitsiä. Ja se oli ivory. Mutta ainoa seikka, jonka halusin muuttaa, oli väri. Muuten halusin viettää loppuelämäni tuossa puvussa!

Koska olen kuitenkin loputon arpoja, en uskaltanut tehdä päätöksiä ensimmäisen puvun myötä. Vaan sovittelin lisää. Ja lisää. Ja lisää. Kiersin lopulta niin monta putiikkia (useampia useampaan kertaan jopa... soriiiih!!!!), että pelkäsin jo saavani porttikiellon hääpukusovituksiin! Nimeni on sen verran eksoottinen, että se valitettavasti muistetaan. Ja joko olen todella huonotapainen, tai muuten vaan mieleenpainuva, mutta tuntui vahvasti siltä, että minut muistettiin liikkeissä ihan kasvojenkin perusteella... (Heidi, mistä se johtuu? :D ) Ihan loputtomiin en siis voinut kierrellä. Ja joka tapauksessa, aivan poikkeuksetta jokaista sovittamaani pukua verrattiin aina Maddeen. Eikä mikään yltänyt ihan täysin samaan (vaikka se Stilissiman kaunotar tuli kyllä todella lähelle! Ilmeisesti kyseinen ihanuus löysi onnensa bloggaaja E:n omana? :) )

Lopulta päädyin siihen, että Maddehan se on. Ja suuntasin Kittyn innoittamana Hyvinkään Leimulineen Maddea tilaamaan! Se onkin sitten ihan oman postauksensa arvoinen juttu, siitä lisää, kunhan saan kunnon kuvia Maddesta.

Tässä vielä yksi maistiaiskuva sovituksista (Kiitos Kitty! :) )

Aikamoinen Tylliunelma, eikös? :D

Pikapostaus: Arvonta ja Morsiamen Iso Takapuoli!

Syvin anteeksipyyntöni blogihiljaisuudesta ja tämän postauksen kuvattomuudesta: kuorrutan hommaa kuolemattomilla viimeisillä sanoilla "you're just going to have to trust me!" :D

Arvonta suoritettiin taas Sulhon puolueettoman valvonnan alla ja voittajaksi selviytyi mystinen Anonyymi (kommentti 27. heinäkuuta). Sinä tuntematon Hannu Hanhi, laitathan viestiä, niin saat sukkanauhasi! :)

Häät lähestyvät täyttä häkää ja hommia ruksitaan to do -listalta melkein sopivaan tahtiin. Tänään suuntaamme kirkkoon harjoittelemaan marssimista ja parkumista ja muita koreografioita, meillä kun on kirkko-osuuteen laitettu jos jonkinlaista erikoisuutta... (Tämä morsian todennäköisesti ratsastaisi kirkkoon elefantilla, jos se vaan olisi mahdollista. Ihan vaan sen huomion takia. Hmm.... olisikohan se mahdollista...? :D )

Viime viikolla meillä oli viimeinen palaveri Salmi Salissa. Kaikki sujui kivasti ja usko touhun toimivuuteen on vahvoilla. Mitä nyt vielä pistimme pöytäkokoja uusiksi palaverin jälkeen ja onnistuinpa myös hävittämään tallentamattomana sen palaverissa täydentämäni version Salmi Sali -excelistäni, mutta nämähän ovat pikkujuttuja, eikös.... :D

Paras kohta palaverissa tapahtui kuitenkin aivan lopussa. Kävin vielä mallailemassa hääparin tuoleja, jotka eroavat hieman muiden vieraiden tuoleista. Kysyin sitten huolestuneena palaveria vetäneeltä Salmi Salin  työntekijältä, että entäs jos en mahdu tuohon tuoliin.

Ystävällinen herra mittaili takapuoltani katseellaan pitkään ja harkiten, kunnes mutisi vihdoin epävarmasti jotain siihen suuntaan, että etköhän sinä siihen jotenkin...

"Tässä EI nyt ole kyse tästä TAKAPUOLESTANI vaan siitä huikeahelmaisesta mekosta!" selvensin asiaa. Miespolo oli niin mahdottoman nolona, että ei katsonut enää kertaakaan edes minuun päin! :D

Yup, päärynää löytyy eri muodoissa. Kim Kardashian, eat your heart out! :P 

Kaappikenkäfriikin tunnustukset

Bling-blogin Heidi laittoi ihanan kenkähaasteen tulemaan! :D  Tunnustaudun kaappikenkäfriikiksi: rakastan kauniita kenkiä ja toisinaan sorrun keräilemäänkin kaikenlaisia ihanuuksia kaappeihini. Mutta valitettavasti useimmiten minut näkee lempparilenkkareissani... kun ne vaan ovat niin mahdottoman mukavat! Ja sitäpaitsi, kuka voisi olla huonolla tuulella pinkeissä lenkkareissa? :D

 1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä?

Viimeisimpänä mukaan tarttuivat tulevat hääkengät Lontoosta! Jalkani eivät sittenkään olleet ihan tosissaan ilkeiden Menburien kanssa, vaan flirttailivat avoimesti muidenkin korkkarikaunottarien kanssa. Upeat pinkit Untoldit veivät sitten jaloiltani...öhh... jalat alta?  No menoa se oli kuitenkin! :D 

Omani ovat siis pinkit. Nih!

2. Lempiparisi, väri, koko?

Niitä on PALJON! Okei, ehkä ne pinkit lenkkarit? Tai luottovagabondit, Mary Jane -tyyppiset korkkarit, jotka ovat niin mahdottoman hyvät jalassa, että menin ja ostin mustien seuraksi myös valkoiset! :D Tai sitten ne Sokokselta joskus muutama vuosi sitten shopatut mokkanahkaiset ylipolvensaappaat, joissa olen tainnut tallustella yhteensä ainakin vuoden päivät... Tai sitten... Noh, näitä riittää! 

Laita nuo jalkaan ja ole vihainen! Kokeile! Ei onnistu!!! :D (Näitä saa vielä ainakin Spartoolta...)

3. Onko jokin kenkämalli, jota inhoat?

No ne Crocsit (olen sanomassa "tahdon" miehelle, joka käyttää Crocseja. Vai olenko...hmmm... :P ). Ja itse en kykenisi kulkemaan sellaisissa superlättäballerinoissa. Jotain pohjaa pitää olla. Mitäs vielä... Semmoset mummokorkkarit, joissa on semmoset tasselitupsut! Ja onhan noita(kin) vaikka kuinka...

Läimäse, jos näet minut joskus näissä!

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä?

Pakko lainata Heidin vastausta tässä: "Parisataa, mutta mun täytyy oikeasti haluta niitä todella paljon."

5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?

Joko niin kauan, kuin ne vaan kestävät tai niin kauan kuin niiden yhteistyöhalukkuus jalkojeni kanssa kestää! Valitettavasti kaapin perukoilta löytyy niitäkin ihkukaunottaria, joista en vaan voi luopua, mutta joissa en myöskään pysty kävelemään. Jaa miksi en luovu niistä? Ummh... noku... :D (Kysy mieluummin miksi edes ostin ne? Tai siis ÄLÄ kysy! ) (Sulho elä mene sinne penkomaan. Anna niiden olla! Jos meille mahtuu kaikenmaailman mailaa ja palloa ja hanskaa ja frisbeetä, meille mahtuu myös kenkiä!)

6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on?

Haha, Petteri, voisinKO? :D Sain ehkä muutamia katseita, kun joskus shoppasin DinSkosta kahdet samanlaiset kengät ja samaa kokoa, kun piti viedä äidillekin! :P Onneksi äipyllä ja parhaalla kaverilla ja anopilla ja äipyn bestiksellä on kaikilla saman kokoinen jalka kuin minulla, aina joltakulta meistä löytyy se oikea kenkä joka lähtöön! :D Suosittelen ehdottomasti oman kenkäkommuunipotentiaalin kartoittamista!

7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?

No ne pinkit lenkkarit! :D Olen lenkkarityttö, ehdottomasti. Juu. Olen! HALUAISIN olla korkkarilady, mutta kun en vaan osaa... :/ (Ja vihaan Anne Hathawayta, joka kehtaa väittää, että ei voi kävellä muissa kuin sadan sentin korkkareissa, kun muut sattuvat! Phöhhhhh, sanon minä. *Ätsh-liar!!!!-hiiii*)

8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia ja kenkiä?

Vaistonvarainen vastaus oli "totta kai", mutta totuus taitaa olla toinen... Olen hienosteleva citytyttö, jonka mielestä kengät on keksitty syystä. Jep. (Olen todella paha tässä. Olimme tuossa muutama viikko sitten kävelyllä lähimetsässä ja Sulho vei minut ties minne kallioille ja kukkulille. Noh, ei se nyt vielä ihan niin kamalaa - varmistin jatkuvasti, että näin jostain suunnalta jotain kerrostalonkulmaa :P - mutta kun sitten tosiaan kiipesimme sellaiselle kalliolle, että alas ei päässyt kuin puoliksi konttaamalla, niin huh! Siis... jouduin KOSKEMAAN OKSIIN! JA MAAHAN!!! JA KIVIIN!!! :O :O :O Onneksi kotona pääsi heti skrabaamaan kädet putipuhtaiksi. ) (Naurettavaa, eikö? :D )

9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit?

Soittaisin Christianille ja pyytäisin sellaiset punapohjat, jotka näyttäisivät superupeilta megakorkkareilta, mutta joilla voisin tarvittaessa juostakin. Ja ne eivät sitten saisi kulua koskaan mistään mitenkään. Kiitos!

Minä haastan puolestani Belle & Sebastianin, kanssapäärynäjalkaisen Villi Varpusen, Kittyn ja Pipanukin!

p.s. Jos Heidin Bling-blogi ei ole vielä tuttu, niin sinne! Heidillä on loistavia vinkkejä hääpuvun kanssa elämiseen (tai siis... kuulostipa hassulta! :D No mutta, käykää blogissa niin ymmärrätte, Heidi kertoo kaiken valitsemisesta pukemiseen ja vessakäynneistä laahusjippoihin! :) ) Ja se ei-välttämättä-niin-niksipirkkainen osuus taas on vaan ihan mahdottoman viihdyttävää! :D

Rouvana Roomaan!!!! :D

Sulho kyseli tuossa aiemmin, että mitäs arvon tuleva rouva haluaisi synttärilahjaksi. Noh, luettelin tietysti sen peruslistan  Aston Martineista, asunnoista, Australianmatkoista... (siinä vasta ne A-kirjaimella alkavat, you get the gist!)

No, ei tullut kaaraa eikä kämppää, mutta kuulkaas! Tämä tyttö pääseekin sitten heti rouvana Roomaan! :D Jesh!!! :D :D :D

Kuva lainattu täältä. Omat tulee sitten joskus. Kiitos ja anteeksi.

Vatikaani ja Colosseum päässevät ainakin tarkistuslistallemme, mutta, mutta... Löytyisikö teiltä hyviä vinkkejä ja ideoita minihäämatkallemme? :)

(Okei, kun matka oli varattu, huusimme kilpaa odottavamme SITÄ RUOKAA!!! Ei, emme ole ahmatteja, oikea termi on KULINARISTI! Nih! :P Ja joka tapauksessa, italialainen ruoka Italiassa?! Ei ole parempaa. Ei. Nih!)

(Tosin pitäähän tässä myös mainita eräs keskustelu, johon netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin Roomagooglailuideni lomassa... Amerikkalainen meni Italiaan ja maistoi paikallista pitsaa. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen jenkkirouva marssi ulos ravintolasta ja tilasi taksin: "lähimpään Pizza Hutiin, kiitos!" Jep. OIKEESTI! ) (Italiassa ei ole Pizza Hutteja. Lähin lienee Ranskassa. Tosin miksi sielläkään? :P )

Naama-apua?

Minullehan ei tehdä sen enempää koemeikkiä kuin koekampaustakaan. Rakas hiusguruni Rami Luusua Helsinki Hardressersiltä lupasi, että päätäni käsittelevät sen sortin ammattilaiset, että kokeiluille ei ole tarvetta. Ja myönnettäköön, että suosin itsekin kuolemattoman "Amatöörit treenaa" -fraasin hokemista. :D

Luotan Ramiin täysin, Rami on hoidellut tukkaani jo vuodesta 2008 ja tässä vuosien varrella myös perheeni ja tusina ystäviä ja tuttavia ovat löytäneet Ramin taikakädet! Viimeisimpänä houkuttelin Ramille ensin anopin, sitten Asian Briden ja myöhemmin Kittyn (tsekatkaa upeiden rouvien häälookit linkkien blogeista!)! Ramin levinneen suosion myötä valtaamme Helsingin (hierovat!!!) tuolit 11.8. jopa kahdeksan naisen voimin!

Hiusasiat on juteltu läpi (okei, huijasin hieman. Minulle tehtiin "koekampaus". Sen tekoon meni kaksi minuuttia ja siihen käytettiin niitä megapitkiä kampaajaklipsejä. Oli upea! :D ), mutta se naamajuttu...

Sanoin kaasoilleni, etten todellakaan halua mitään kuultavanfreesiä koivujenseassajuoksevan Suomineidon lookkia (no offence!!! Upea lookki sekin, ei vaan sovi tällaiselle sekasikiölle!). Näillä geeneillä ja tällä parrasvaloja rakastavalla persoonalla naama saa ja pitää näkyä, kiitoos!

Minut meikkaa Timo Karvonen. Mitenkään en ole Timon ammattitaidosta huolissani! Mutta entäs sitten ne omat mieltymykset? Ja synkkaako meillä? Uskallanko sanoa Timolle, että vaikka teetkin upeita saunanraikkaita lumenelookkeja, niin kiitos, mutta ei kiitos?

Kaivelin muutamia inspiraatiokuvia, mitäs olette näistä mieltä?

Timo Karvinen www.bailamo.com

Timo Karvinen www.bailamo.com

Natalie on vaan aina upea...

...tai sitten upeampi!

Penelopellakin ihana, ruskeita silmiä korostava meikki!

Jos meikki vedetään överiksi, se tehdään sitten tasan näin, ei mitään tuksuilua!

Taas Natalieta... Mutta siis, katsokaa noita ripsiä!

Juu, näissä on kantava teema ja se on silmät. Mutta muuten olen aika... pihalla. Ideoita? Ajatuksia? Suosikkeja? Ja erityisesti teille, jotka olette saaneet kunnian (tirsk! :P ) nähdä kasvoni, apua?!

Taas arvotaan!

Voi RAKKAAT!!! Kiitos ihanista kannustavista sanoistanne! Itkin ja nauroin, kun luin kommenttejanne! :D Olette aivan mahtavia! Kiitos teille, kommenteistanne ammensin sellaista sisua, että kyllä tämä tyttö vielä rouvaksi saadaan, saippuakuplaruseteilla tai ilman! :D

Kiitoksena ihanista sanoistanne pistän pikkuisen arvonnan käyntiin! :D Sain Ninkan ihanalta Ninalta tällaisen kaunottaren:

Ja tämä voi nyt siis olla Sinun! 

Koska häihin on enää muutama kaikkea muuta kuin huvittava päivä jäljellä, lienee aika pohtia blogin tulevaisuutta. Ja siihen valjastan tietysti teidät, rakkaat lukijani, avukseni!

Tämän ihanuuden voit siis voittaa ihan omaksesi kertomalla sinun visiosi blogin tulevaisuudesta! Onko Aurinkoprinsessalla elämää häiden jälkeen? Ja vaikka olisikin, kiinnostaako se? Tai onko sinulla mielessä jokin uusi kantava teema blogille?

Onnettarelta saadun sukkanauhan vaan TÄYTYY tuoda onnea hääpäiväänkin, eikös? :D

Sukkanauha arvotaan kommentoineiden (onkohan tuo nyt oikein? Näyttää tooooodella kummalta!) kesken, joten anonyymit, yhteystiedot peliin! :)

edit: Pidetään arvonta pystyssä vaikkapa tuonne 4.8. saakka. Koetan ehtiä sitten 5.8. julistamaan voittajan! :)

p.s. 

Kannattaa käydä vilkaisemassa Ninkan ihanaa verkkokauppaa! Vaikka olenkin häitä varten sortunut shoppailemaan ties kuinka monesta nettikaupasta ja vaikka ja mitä, niin missään ei kyllä ole valikoima ja palvelu niin täydellisen kohdillaan, kuin Ninkassa! Ja jos Ninalta ei morsiolle korua löydy, niin sitä ei sitten ole! Vinkkejä ja ideoita häihin ja morsiamen häälookkiin löytyy myös Ninkan blogista Häät. Juhlat. Meikit. Kampaukset.

Eikä toki tarvitse olla morsio shopatakseen Ninkan ihanuuksia! Itse voisin shopata puolet tarjonnasta heti! Aivan mielettömän upeita hiuskoruja ja -koristeita, pantoja, tiaroita, koruja, somisteita, asusteita ja vaikka MITÄ! Ninkaan siitä! Heti! :D

Känkkämorsian - eli miten tästä muka selvitään naimisiin asti???

Ei auta hyperventilointi eikä valaiden laulu, tämä morsio on nyt niin viulunkielenä! Katselin tuossa kalenteriani ja seuraava vapaa hetki olisi sitten jo 13.8. Sen jälkeen kasasin hääpäivän aikataulun ja siihen liitteeksi to do -listan, muistilistan 2.palaveriin Salmi-salin väen kanssa sekä listan tavaroista, jotka pitää roudata Salmi-saliin ennen juhlia.

Sitten itkin, revin tukkani irti, purin kieleni poikki ja räjähdin.

MITEN KAIKEN TUON VOI MUKA SAADA AIKAISEKSI JA KASAAN JA PAIKOILLEEN JA KUNTOON JA HANKITTUA JA KASATTUA JA HOMMATTUA JA JÄRJESTELTYÄ JA SOVITTUA JA AJATELTUA JA ASKARRELTUA JA HAALITTUA JA KEHITELTYÄ JA BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!

Phuuh. Mitä tekee 2010-luvun morsian, kun paniikki iskee? No GOOGLAA! Ja aimo annos stressimorsiolle suunnattuja apusivuja sieltä googlen ihmeellisestä maailmasta löytyikin. Tosin kaikilla sivuilla vaikuttivat toistuvan ne samat neuvot... (ja jos joku nyt uskalta kutsua näitä neuvoja "hyväksi havaituiksi", niin tungen saippuakuplaputken sanojan nenään! Juu, juuri sen putkilon, sen jossa EI VIELÄKÄÄN OLE SITÄ HITON RUSETTIA! Eipä tosin ole sen 67 kaverissakaan...) neuvot...

1.) Tee listoja
Jep. Listoja. LISÄÄ LISTOJA! Noiden listojen lukeminen se minut saikin tähän tilaan! Joka hemmetin listassa on aivan käsittämätön määrä asioita, joita ei ole vielä hoidettu. Ja aina, kun luen listojani, joudun lisäämään sinne tavaraa. Aina. Listat ovat uuvuttavia, pelottavia, ahdistavia ja ilkeitä ja kamalia kapistuksia, jotka hiipivät jo uniinikin! En halua enää listoja!!! Voinko ulkoistaa kaikki listoihin liittyvät asiat Kaaso P:lle, joka on todellinen listakuningatar?

2.) Rentoudu
Rentoudu - schmentoidu!!! Rentoutuisin juu ja oikein mielelläni rentoutuisinkin, mutta KOSKA? Olen töissä 8h päivästä. Joka illalle löytyy jokin palaveri tai shoppailu tai tapaaminen tai askarteleminen ja nuo puuhat vievät poikkeuksetta enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Ja kun illalla vihdoin pääsen sänkyyn, kaadun sinne ja nukahdan saman tien. Herätäkseni taas huikeat kuusi tuntia myöhemmin...

3.) Urheile
Kts. kohta 2. Tätä helpotti vielä ihan mahdottomasti kaksi viikkoa sitten iskenyt kuumetauti! Edelleenkin yskin keuhkojani pihalle ja koetan niistää ulos eilistä päivällistä, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja se rakkaudella hankittu kunto kirjaimellisesti suli pois sen kuumehikoilun myötä! Mahtava fiilis, kun huomasin, että pitkästä aikaa se neljän kilon käsipaino on nimenomaan käsiPAINO. Vielä pari viikkoa sitten olisin melkein voinut nimetä sen käsikevyeksi. :S

4.) Syö monipuolisesti ja terveellisesti
Kiireessähän tämä on todella helppoa. Aina voit napata kaupasta vaikkapa tuoreen kotimaisen kurkun ja jyrsiä sitä sitten lounaaksi. Mukavaa vaihtelua saat tarttumalla toisinaan vaikkapa munakoisoon. Ainakin siinä olisi monipuolista katseltavaa ohikulkijoille. Terveellisyydestä en tiedä.

Halusin olla yksi niistä morsiamista, joka saa kaiken rauhassa valmiiksi hyvissä ajoin ennen häitä. Tällä hetkellä se näyttäisi onnistuvan helposti, kunhan siirrän häitä noin kuukaudella. Tosin sitten tulisi taas kamala määrä lisää asioita to do -listalle...

Apua?! Miten tästä selviää? Selviääkö tästä? Hoituuko kaikki? Oikeasti? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei. Tai jos onnistuukin, niin korkeintaan sen ansiosta, etten enää nuku ennen häitä. Onhan sekin kai vaihtoehto? :D

Ja kiitos tämän stressiahdistuspaniikkini, olen aivan kamalan vihainen koko ajan! :( Tiuskin jatkuvasti ja tietysti erityisesti suosikkikohteilleni äipälle ja Sulholle. Ja minusta tuntuu jatkuvasti, että vaikka Sulho vakuuttaa kyllä kantavansa omatkin kortensa kekoon, niin silti kaikki langat ovat minun käsissäni, eikä mitään tapahdu, ellen minä pistä asioita tapahtumaan. Ehkä olen hieman kontrollifriikki. Tai ehkä niistä  korsista ei vaan ole hääjärjestelyissä sen enempää iloa ja hyötyä kuin villasukista Saharassa...

Tämä nyt mihinkään liity. Mutta se tuli siihen. Nih.