Ryhtiliike

Kun ensi kerran näin Kaaso P:n, ajattelin jotakuinkin näin:

"WHOA!!! Tuo Upea Nainen kulkee pilvien päällä!!!"

Tuo sanoinkuvaamattoman kaunis nainen tosiaan leijaili meidän tavallisten tallaajien yläpuolella. (Ja lauloi kuin enkeli. Ja osoittautui vielä aivan maailman mahtavimmaksi ja upeimmaksi ja ihanimmaksi ihmiseksi, jonka kanssa on jaettu oikeastaan kaikki siitä ensitapaamisesta eteenpäin. Mutta siitä lisää myöhemmin... :) )

Ja sitten kun vihdoin ymmärsin, että P:kin oli kuitenkin ihan vaan ihminen (joskin aivan mieletön sellainen!), niin myös tuon leijailun salaisuus paljastui: P on aivan uskomattoman ryhdikäs!

Olin ensikohtaamisemme aikaan 16-vuotias. Juu, äiti, olit sanonut noin satamiljoonaa kertaa (päivässä), että "kävele tyttö pystyssä", "älä ole aina tuommosessa kasassa, näytät ihan typerältä" ja "RYHTIÄ, TYTTÖ!!!", mutta uskoinko? Tottelinko? Teinkö kuten käskettiin?

En todellakaan. :D

Kerikään ei ole kuunnellut äitinsä neuvoja!

Mutta tuo upea, ihana kaaso P muutti kaiken. Ei hänen rinnallaan yksinkertaisesti vaan voi seistä lysyssä. Ryhti suoristuu ja koko olemus ojentuu aivan vaistomaisesti!

Kun vuosia myöhemmin olin hakemassa maisterinpapereitani, äitini kommentoi tilaisuuden jälkeen, että kylläpä näytti upealta, kun olet niin ryhdikäs! :D Jep, kelatkaa, olin siis tosiaan oppinut jotain ja vielä onnistunut tuomaan opin käytäntöön!

Mitä itse ajattelin tuossa tilaisuudessa? "VOI APUA!!! Miksi, siis MIKSI te rakkaat kanssasiskoni pukeudutte OLKAIMETTOMIIN, kauniisiin, juhlaviin pukuihin ja sitten kannatte niitä kuin päällänne olisi jätesäkki ja roudaisitte perässänne parinkymmenen kilon perunsäkkiä???"

Miley, Miley, Miley... MISSÄ NE HARTIAT ON???

 Teki mieli mennä jokaisen onnettoman lysylauran selän taakse, ottaa hartioista kiinni ja nostaa polvi selkää vasten ja kiskasta (noin ryhtiä korjattiin karatessa! Nih!). En kehdannut!

Huonosti kannettuna upeinkin puku menettää loistonsa. Ja upealla ryhdillä taas saa sen jätesäkinkin näyttämään hyvältä.

Jos jokaisessa hääkuvassa poseeraisi lysyryhtinen morsio hartiat edessä ja selkä kyyryssä, niin Sulhon pitäisi vaatia avioliiton mitätöintiä!

Eli selkä suoraksi, rinta pystyyn ja leuka ylös ja menoks! :D

Kirsten-täti näyttää vähä mallia niih. Siis OIKEESTI!!! Ja tuo nainen on mitä, alle 30v. Jep!

Loppuun vielä vähän lainausta tyylikonsulteilta:

Would you like to look 10 years younger instantly?

Would you like to look 10 pounds lighter instantly?

Then check out your posture! Here's a very telling experiment. Get a tape measure and stand like you usually do--no cheating for the experiment! Even slouch a little if you want, and then measure your waist around your belly button. Then, stand up tall, as though a string were pulling the top of your head to the ceiling, and --here's the key--roll your shoulder blades forward, up, around and back down, as though you were able to tuck them into your back pockets. Then remeasure. You should see as much as an inch or more reduction! And an inch off of your waist can make you look 10 pounds lighter or more!

As for your age, I read about a study that was done with two same-aged women, both 5'4", both dressed in black leotards with heads camouflaged. One woman weighed 105 pounds and stood in a very slouched position. The other woman, weighing 125 pounds, stood with straight, correct posture. All reviewers chose the 125-pound woman as the younger and lighter woman!

Yes, once again, your mother was right--just stand up straight!

p.s.
Ei, en minäkään ole niin Suurenmoinen Ihminen, että aina kulkisin ryhdikkäänä. Eli jos törmäät minuun ja lysyilen, SORI! Nyt ei vaan oo semmonen päivä. Et voi vaatia rahojasi takaisin.Tai blogilukemiseen kulunutta aikaasi. Nih. Sori (äiti). :P

p.p.s.
Jos ryhdin suoristaminen tuntuu hankalalta, niin tee kuten minä: ympäröi itsesi pitkillä ihmisillä! :D Tällaisen hukkapätkän on pakko yrittää sellaisessa seurassa! Ja korkkarit ovat myös oiva apu, nostattavat ryhtiä ihan itsestään. Koska eihän korkkareilla voi kävellä ryhdittömästi. Ellei halua näyttää kanalta. Tai pissikseltä. Tai kanapissikseltä. :P

Hey Look: DIY Hää-workshop

DIY Hää-workshop on morsiamille suunnattu päivä, jossa keskitytään häästailaukseen. Opi luomaan itse kauniit, persoonalliset häät edullisesti, mutta tyylikkäästi. Jaa ja vaihda ideoita muiden morsianten

kanssa, saa hääsuunniteluapua ammattilaisilta ja nauti häähumusta. Päivän päätteeksi et vain vie kotiin itsetekemääsi hääasustetta, somisteita ja kukka-asetelmaa, vaan lisäksi saat mahtavan goodie bagin!

 

 

 

 

Neuvomme kukkien oikeanlaisesta käsittelystä ja valinnoista sesongin sekä budjetin mukaan. Näytämme miten voit yhdistää luonnonmateriaaleja kukka-asetelmiin ja miten juhlatila somistetaan kukilla.

 

 

  

Lisäksi päivän aikana opetamme tekemään erilaisia hääsomisteita kuten esimerkiksi pöytäsomisteita, roikkuvia somisteita, taustoja (esim. Photoboothiin- tai karkkibuffettiin). Tarkempi workshopsisältö

suunnitellaan ilmoittautuneiden toiveiden ja tarpeiden mukaan.

Workshop järjestetään Hey Lookin Studiolla 

Helsingissä 14.4. ja 21.4.2012, klo 10.00-16.30.

Osallistumismaksu: 150,00€

Hinta sisältää:

• opetuksen

• materiaalit ja työvälineet

• ideoita, neuvoja ja hääsuunnitteluapua

• lounas + kahvi

• goodie bag

• mukavaa seuraa ja mahtavaa tunnelmaa

Toivottavasti pääset mukaan! Lisäkysymyksiä voitte lähettää osoitteeseen heylook@heylook.fi. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan mukaan, laita sähköpostia ja toimitamme sinulle infopaketin ilmoittautumisohjeineen.

Nähdään Hää-workshopissa!

Michaela & Lotta / Hey Look

+ Vivi

 

 

Teksti: Hey Look

Kestävän onnen salaisuus?

Tänään tulee kuluneeksi huikeat 32 vuotta siitä, kun äitini ja isäni sanoivat toisilleen tahdon.

Isini lähti nuoruudestaan Intiasta seikkailulle. Matka kulki Aasiasta halki Euroopan ristiin rastiin. Puolivahingossa isi päätyi sitten matkallaan Suomeen. Ja hämyisessä kapakassa sydän löysi etsimänsä - tuo pitkä vaalea nainen vei isiltä jalat alta.

Äidilläni oli suunnitelma. Hän oli lähdössä Amerikkaan! Tulevaisuus sädehti edessä suurena seikkailuna.

Mutta isi ei noin vaan luovuttanut: hän tiesi löytäneensä Elämänsä Rakkauden! Ja lopulta sitkeä kosiskelu palkittiin, ja äitini lentoliput lensivät roskakoriin!

Maaliskuussa 1980 pitkä, vaalea nainen ja lyhyt, tumma mies vihittiin koruttomasti Helsingin maistraatissa. Avioliitto aiheutti valtavaa kohua äitini kotikylässä: pienen paikkakunnan toreilla ja kujilla kuiskittiin ulkomaalaiskummajaisen ja oman kylän plikan suhteesta, ja vettä myllyyn lisäsi huhu siitä, että taitaa tyttö olla vielä raskaana! :O

Kylän kuiskuttelijat pääsivät tyydyttämään uteliaisuuttaan, kun mummoni yhdessä äitini kummisedän kanssa päättivät järjestää parille avioliiton siunauksen kyläkirkossa. Ei ollut kirkkopahanen koskaan sellaista tunkua ennen nähnyt: kaikki eivät edes sisälle mahtuneet!

Pari siunattiin kummastuneiden katseiden edessä. Ja liekö tuossa päivässä ollut jotain maagista, sillä avio-onni kukoistaa yhä! Ja he elävät toivottavasti onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka!

Onnea äiti & isi! <3

p.s.

Otin hieman vapauksia tarinan... editoinnissa. Turha vaivata maailmaa tylsillä tosiasioilla.:D Eikä se totuus kovin kaukana tästä tarusta ollut... :)
 

Tyttö häihinsä pappia toivoi...

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme papin, johon meillä on jokin aiempi side. No okei, en ole täysin varma siitä, oliko asialla merkitystä alunperin meille vai minulle... mutta ei nyt saivarrella siellä! :P

Tämmöstä me ei oltas haluttu!

Koska uskonnolla ei ole arkielämässä kovinkaan suurta roolia, läheisiä pappeja ei löytynyt mitenkään roppakaupalla. Mutta löytyipä sellainen kuitenkin!

Sulho oli viime kevään kaukana poissa pelastamassa maailmaa. Yksinolo ei alkuun oikein luonnistunut minulta... Siinä tuli kiukuteltua yli useammankin aikavyöhykkeen ja kauas päiväntasaajan tuolle puolen... :D Matkanjärjestäjät olivat ilmeisesti aiemminkin tavanneet kaltaisiani ikävä-iitoja, sillä tarjolla oli tukea, turvaa, teetä ja terapiaa meille rannallaruikuttajille.

Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat minulle todella rankkoja. Eniten ja parasta tukea sain ihanalta Kaaso P:ltä, jolle tuollaiset tilanteet ovat valitettavasti aivan liian tuttuja. P piti minut selväjärkisenä niinä vaikempinakin hetkinä... ja jos lipsuin tahdikkuuden tuolle puolen, P otti tiukasti kädestä kiinni ja sanoi, anna mennä, se helpottaa! <3 (oikeassa oli, as usual!) Toinen mahtava tuki oli Bestmanin avovaimo, jonka kanssa yhdessä itkimme ja nauroimme ikäväämme ja puhisimme miehiemme seikkailunhalua ja kaipasimme kultiamme kotiin.

Lisätukea oli tarjolla myös tosiaan noilta matkanjärjestäjiltä. Kevättalvella järjestetyn tapaamisen yhteydessä meidät jaettiin kolmeen porukkaan ja saimme pienryhmissä pohtia tunteitamme kera ammattilaisen. Minun ryhmääni veti pappi. Ja nyt, pahoitteluni kaikille tuohon ryhmään joutuneille... Niinhän siinä kävi, että kun lavaa ja spottivaloja tarjottiin, niin minä tulin, näin ja valloitin. Yhteisestä juttutuokiosta muodostui lopulta henkilökohtainen terapiasessioni pienyleisöllä.

Pappi oli ihana. Hän tuki ja ymmärsi, mutta koetti myös saada minut katsomaan tilannetta omaa näkökulmaani laajemmin. Jep, ei kaikessa ollutkaan sittenkään kyse ihan vaan pelkästään siitä, miltä mikäkin minusta tuntui! Jännä juttu... :D

Kun hääpäivästä päätettiin, tuo pappi tuli taas mieleen. Jouduimme odottelemaan lopullista vastausta muutamia kuukausia, mutta nyt asia vahvistui: meidät vihkii juuri se pappi, jonka halusimmekin! Pappi, jonka apuun olemme tukeutuneet ja johon luotamme.

Täydellistä! <3



p.s.

No okei, olisinhan minä tämänkin voinut ottaa.... ;)

p.p.s.
Pahoittelut kuvien puutteesta... niitä ei nyt vaan oikein ollut.

p.p.p.s.

Kiitos Sensaatiolle kommentista! Muistui mieleen tositarina eräistä häistä... haluttu pappi souti seremonian läpi englanniksi ja suomeksi ja se nyt ei sitten ihan aina mennyt aivan niin kuin piti...

"As we stand here today...[hiljaisuus] behind the eyes of God....[hiljaisuus]...beYOND the eyes of God!"

XD Vaikka sitä kuinka mentiin Jumalan selän taa, kyseinen pari on yhä onnellisesti naimisissa! :)
 

Löydetty: Mahtavaa palvelua ja rannekoruja!

Olin tuossa männäviikolla kuntosalilla ja siinä ahkerasti polkiessa bongasin sillä sivusilmällä jostain muotilehdestä ihan mielettömän upeita rannekoruja. Ja ne siis tosiaan olivat aivan MAHDOTTOMAN upeita, sillä huomiostani noin 108% oli toki kiinni siinä armottomassa lämmittelysotkemisessa ja silti ne bongasin! :D

Pakko oli sitten loppulämmittelyn ajan hokea päässä, että "Muista Ibero, muista Ibero, muista Ibero!" (Sori, kanssakuntoilijat, jos hoin sitä ääneen. Hyvinkin mahdollista, että näin pääsi käymään... :D )
Noh, enhän minä sitä kauaa muistanut. :D Joskus parin päivän kuluttua surffailin aikani kuluksi tein läksyjä ja otin touhusta ansaitun (oh yeah!) tauon ja kurkkasin Iberon nettisivuja. No eihän siellä juuri mitään ollut. Mutta painoin kuitenkin mieleeni lähimpien Iberoshoppien yhteystiedot.

Ibero

Taas kului hetki, kunnes sain aikaiseksi suunnata kulkuni Lasipalatsin Iberoshoppiin. Astuin sisään ja liikkeessä oli kaksi työntekijää ja minun lisäkseni toinen asiakas. Minua ei ensin huomioitu lainkaan, ja olin jo suutuspäissäni kiitämässä saman tien pihalle. Kunnes päätin, että minähän en lähde täältä kulumallakaan, ennen kun olen saanut PALVELUA!

Enpä minä siinä kauaa ehtinyt kummastella, kun ystävällinen myyjä tuli jo kysymään, voisiko olla avuksi. Noh, niin, apuahan minä olin kaivannut. Mutta enpä ollut tullut ajatelleeksi sitä, etten ollut ihan itsekään kartalla asiastani... :D


"JOO! Kiitos! Mä etsin semmosia... noh, rannerenkaita. Semmosia kauniita. :D En nyt vaan ihan tarkkaan muista minkälaisia... bongasin ne jonkun kiiltokansilehden muotikuvista. Niitä oli siinä kaks ja ne oli semmosia aika massiivisia... jotain kukkablingitsydeeminkaltasta niissä tais olla..."

Voitte vaan kuvitella hämmennykseni, kun myyjä totesi, että juu, ne on valitettavasti myyty loppuun! Hän siis tiesi heti, mistä puhuin!

Myyjä pahoitteli tilannetta kovasti. Olin jo kääntymässä pois, kun hän kuitenkin sanoi, että voisi vielä tarkistaa tilanteen varastolta. Jätin "kaikki mahdolliset" yhteystietoni - pyynnöstä - ja unohdin koko jutun.


Kaksi päivää myöhemmin tuli sähköpostia:

"Hei,

kävit tiedustelemassa, onko meillä enää kivellistä kukka-rannekorua. Varastolta löytyi vielä 2 kpl, ohessa kuvat niistä. Olemme varanneet molemmat nimelläsi." 

WOHOO!!!! Ryntäsin saman tien hakemaan korut! Mallailin niitä myyjän kanssa yhdessä ja erikseen ja päätin lopulta, että otan molemmat. Myyjä kuitenkin jarrutteli: "Odotas, kollegani sanoi tästä toisesta jotain..."

Toisesta oli yksi kivi pudonnut. :( Mutta, tämä ihana asiakaspalvelutaivaan enkeli etsi varastoistaan varakiven ja liimasi sen koruun! 24h myöhemmin hain korut vihdoin omakseni ja sain vielä toisesta alennusta sen pudonneen (ja myöhemmin korjatun!) kiven takia! Ja minulle vielä luvattiin, että jos kiviä putoilee, niin takaisin vaan, he laittavat uudet tilalle! 

Aivan USKOMATONTA palvelua! Suosittelen varauksetta, lämpimästi ja täydellä sydämellä tuota Lasipalatsin Iberoa! Sinne kaikki hus! Heti! :D

Ja ne kaunottaret....

p.s. 

Kaikki te, jotka pidätte Iberoa lähinnä markettipampulakauppiaana, niin nyt saman tien sitten käännytysmatkalle Iberon liikkeeseen! Tarjolla on aivan uskomattoman kauniita, massiivisia, hopeanhohtoisia kaulakoruja ja muita ihanuuksia, jotka sopivat ihan kaikkien vuodenaikojen morsioille kuin nenä muusiin!!!

Frakkisulhot pääkaupunkiseudulla huomiooooo!!!

Tapiolan Juhlapuku tarjoaa Grouponin kautta vielä reilun vuorokauden ajan huisin edullista vuokrafrakkia!

Frakki Tapiolan Juhlapuvun tapaan

 Settiin kuuluvat musta, edestä avoin hännystakki ja mustat housut, valkeat liivit ja valkea frakkipaita sekä valkea rusetti ja tietysti lakerikengät. Lahjakortti on voimassa 31.12.2012 saakka!


Niin ja se hinta? 60€! Normaalisti 129€, tosin loppuvuoden 2012 vuokrauksista saa ihan ilman mitään salaseurajäsenyyksiä -15%.

Ei mulla muuta. Vielä. Tai nyt just. :D

Rakkautta

How do I love thee? Let me count the ways.
I love thee to the depth and breadth and height
My soul can reach, when feeling out of sight
For the ends of Being and ideal Grace.
I love thee to the level of everyday's
Most quiet need, by sun and candle-light.
I love thee freely, as men strive for Right;
I love thee purely, as they turn from Praise.
I love thee with a passion put to use
In my old griefs, and with my childhood's faith.
I love thee with a love I seemed to lose
With my lost saints, --- I love thee with the breath,
Smiles, tears, of all my life! --- and, if God choose,
I shall but love thee better after death.

Elizabeth Barrett Browning 

Before Sunset