Kestävän onnen salaisuus?

Tänään tulee kuluneeksi huikeat 32 vuotta siitä, kun äitini ja isäni sanoivat toisilleen tahdon.

Isini lähti nuoruudestaan Intiasta seikkailulle. Matka kulki Aasiasta halki Euroopan ristiin rastiin. Puolivahingossa isi päätyi sitten matkallaan Suomeen. Ja hämyisessä kapakassa sydän löysi etsimänsä - tuo pitkä vaalea nainen vei isiltä jalat alta.

Äidilläni oli suunnitelma. Hän oli lähdössä Amerikkaan! Tulevaisuus sädehti edessä suurena seikkailuna.

Mutta isi ei noin vaan luovuttanut: hän tiesi löytäneensä Elämänsä Rakkauden! Ja lopulta sitkeä kosiskelu palkittiin, ja äitini lentoliput lensivät roskakoriin!

Maaliskuussa 1980 pitkä, vaalea nainen ja lyhyt, tumma mies vihittiin koruttomasti Helsingin maistraatissa. Avioliitto aiheutti valtavaa kohua äitini kotikylässä: pienen paikkakunnan toreilla ja kujilla kuiskittiin ulkomaalaiskummajaisen ja oman kylän plikan suhteesta, ja vettä myllyyn lisäsi huhu siitä, että taitaa tyttö olla vielä raskaana! :O

Kylän kuiskuttelijat pääsivät tyydyttämään uteliaisuuttaan, kun mummoni yhdessä äitini kummisedän kanssa päättivät järjestää parille avioliiton siunauksen kyläkirkossa. Ei ollut kirkkopahanen koskaan sellaista tunkua ennen nähnyt: kaikki eivät edes sisälle mahtuneet!

Pari siunattiin kummastuneiden katseiden edessä. Ja liekö tuossa päivässä ollut jotain maagista, sillä avio-onni kukoistaa yhä! Ja he elävät toivottavasti onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka!

Onnea äiti & isi! <3

p.s.

Otin hieman vapauksia tarinan... editoinnissa. Turha vaivata maailmaa tylsillä tosiasioilla.:D Eikä se totuus kovin kaukana tästä tarusta ollut... :)