Ensinnäkin anteeksi blogivaitonaisuuteni, elämästä on yhtäkkiä tullut aivan kummallisen kiireistä! Ihana kuitenkin huomata, että te lukijat pysytte uskollisina ja lisääkin on tullut! Suurkiitos teille! :D Ja lupaan, että heti, kun aikaa riittää, järkkään teille ainakin kaksi arvontaa! Jep! :D
Mutta nyt päivän paniikkiaiheeseen...
Nyt se sitten iski oikein kunnolla, nimittäin ensimmäinen hääpainajainen!
Olimme Sulhon kanssa mummoni valtavalla sukutilalla ja jostain mystisestä syystä paikalle oli kertynyt roppakaupalla sukulaisia. Noh, tajusimme sitten sulhon kanssa, että kysehän oli hääpäivämme aatosta. Mutta kutsuja ei oltu vielä lähetetty.
Noh, onni onnettomuudessa, rakas serkkutyttöni kertoi, että hänellä on vanhassa teiniajan huoneessaan iso laatikollinen kivoja kirjepapereita, kutsut saadaan kyllä tehtyä.
Me ryntäsimme huoneeseen ja ryhdyimme kaivelemaan. Kaikkea kivaa My Little Pony - ja Barbie-aiheisia ihkuja pinkkejä papereita sieltä löytyikin! Päädyimme sitten sellaiseen kauniin vaaleanpunaiseen, sydämin koristeltuun paperiin (eug!). Koska sitä oli tarpeeksi.
Kutsuteksti oli mukana (niin, en minäkään kysellyt, joten elkää tekään!), joten tuumasta toimeen. Semmoisella kummallisella käsinkammettavalla vempaimella niitä sitten painettiin siihen vaaleanpunaiselle paperille.
Ja sitten juoksutimme kutsuja sukulaisille. Jossain kohtaa tajusimme, että ne kaverithan jäävät nyt kutsuitta! :O No, eipä siinäkään hätää, ryhdyimme näpyttelemään tekstiviestejä!
Häät oli unessa tarkoitus pitää siellä mummolassa. Pelkäsimme, että koska kutsujen "lähettäminen" oli jäänyt niin viime tippaan, eivät kaverit pääsisi juhlimaan kanssamme.
Ja sitten. Tajusin, ettei pukuni ollut mukana!
Se oli osaltani sitten siinä. Minä päätin perua häät. "Järkätään ne sitte joskus, mutta EI NÄIN!" Sulho oli hieman ajatusta vastaan "tässä kun on näitä järjestelyitä tehty..." Mutta suostui lopulta.
Phuuh! Pelottava uni! Ja nämäkö vaan lisääntyvät ja pahenevat, mitä lähemmäs häitä mennään? :O
Mutta nyt päivän paniikkiaiheeseen...
Nyt se sitten iski oikein kunnolla, nimittäin ensimmäinen hääpainajainen!
Olimme Sulhon kanssa mummoni valtavalla sukutilalla ja jostain mystisestä syystä paikalle oli kertynyt roppakaupalla sukulaisia. Noh, tajusimme sitten sulhon kanssa, että kysehän oli hääpäivämme aatosta. Mutta kutsuja ei oltu vielä lähetetty.
Noh, onni onnettomuudessa, rakas serkkutyttöni kertoi, että hänellä on vanhassa teiniajan huoneessaan iso laatikollinen kivoja kirjepapereita, kutsut saadaan kyllä tehtyä.
Me ryntäsimme huoneeseen ja ryhdyimme kaivelemaan. Kaikkea kivaa My Little Pony - ja Barbie-aiheisia ihkuja pinkkejä papereita sieltä löytyikin! Päädyimme sitten sellaiseen kauniin vaaleanpunaiseen, sydämin koristeltuun paperiin (eug!). Koska sitä oli tarpeeksi.
 |
| Se valikoima oli siis tätä tyyliä... |
Ja sitten juoksutimme kutsuja sukulaisille. Jossain kohtaa tajusimme, että ne kaverithan jäävät nyt kutsuitta! :O No, eipä siinäkään hätää, ryhdyimme näpyttelemään tekstiviestejä!
Häät oli unessa tarkoitus pitää siellä mummolassa. Pelkäsimme, että koska kutsujen "lähettäminen" oli jäänyt niin viime tippaan, eivät kaverit pääsisi juhlimaan kanssamme.
Ja sitten. Tajusin, ettei pukuni ollut mukana!
 |
| ÄITIIIII!!! EN MEE NAIMISIIN ILMAN SUTTURAA! EN MEE!!! |
Se oli osaltani sitten siinä. Minä päätin perua häät. "Järkätään ne sitte joskus, mutta EI NÄIN!" Sulho oli hieman ajatusta vastaan "tässä kun on näitä järjestelyitä tehty..." Mutta suostui lopulta.
Phuuh! Pelottava uni! Ja nämäkö vaan lisääntyvät ja pahenevat, mitä lähemmäs häitä mennään? :O
Huh onneksi se oli vaan uni :) mä oon kans nähnyt monia painajaisia häihin liittyen :/
VastaaPoistaKääk! Ei kiva juttu. Aika hyvä, että tuo puvun puuttuminen oli viimeinen niitti. :D
VastaaPoista