HÄÄPALJASTUS: Elokuussa syödään tätä!

Rakkaat vieraamme, jos haluatte yllättää makunystyränne täysin elokuussa, jatkakaa päivän surffailua vaikkapa täällä.

Saimme Salmi salilta ison liudan menuehdotuksia heti varauksen tehtyämme. Herkkua oli siinä monenmoista, mutta kun kaikkea ei voinut ottaa (kai? En tarkistanut? Pitäisiköhän?), niin valintoja oli tehtävä. Kattavasta valikoimasta huolimatta yksikään valmiista menuista ei noussut ylitse muiden, joten päätimme laatia oman.

Ollakseen maukkaan lisäksi myös toimiva, menulla on oltava selkeä linja. Meidän menussamme punaiseksi langaksi ja menua kannattelevaksi teemaksi nousi meille tärkeä ja keskeinen ajatus:

Valitaan kaikkea, mistä ME tykätään!

Näettehän tekin sielunne silmin, kuinka Gordon, Jamie, Marco Pierre ja ehkä jopa Wyliekin taputtavat ja nyökkäilevät hyväksyvästi? :D

Nautiskelemme siis elokuun yhdentenätoista seuraavia herkkuja:

 

 

Talon lämminsavustettua lohta, rose-jogurttikastike 

Lime – Valkosipuli marinoituja jättikatkaravunpyrstöjä salaattipedillä
 

Bruschetta

Chorizo-makkaraa

Grillattua halloumjuustoa salaattipedillä, granaattiomenasiirappi 

 

Vihersalaatti
 

Paahdettu häränulkofilee tummassa chilikastikkeessa tai rosepippurikastikkeessa

 

 Mausteiset maalaisperunat

 

Grillattuja vihanneksia

Talon Leipävaikoima (myös luomua), pestolevite, voi

Valinnan jälkeen kokonaisuus hyväksytettiin vielä gastronomibestmanillä, joka antoi menulle siunauksensa. :) Kakkuasiaan en nyt puutu, jääköön se yhä ylläriksi!

Mutta mitäs olette mieltä? Maistuisiko? :)

Kuva: Annin Juhlapalvelu

Se paras laihdutuskeino!

Tapahtui Annin matkalla Marbellassa....

Eksyin hetkeksi yksin shoppailemaan ja löysin itseni jonkin ketjurättikaupan miesten osastolta
(ne tuliaiset, ne tuliaiset! :D ). Vieressä kaksi noin viisikymppistä brittimiestä hoitivat omia ostoksiaan. Toinen oli juuri vetäissyt päälleen mustan poolopaidan ja tuskaili ystävälleen, että onkos tämä nyt sitten hyvä. Keskustelua oli vaan PAKKO jäädä kuuntelemaan. Se meni jotakuinkin näin:

Paitamies: "You sure now this is good?"
Kaveri: "Yes, yes, it is good, you've to take it!"

Paitamies: "But... does it make me look fat?"
Kaveri: "No! It's black!!! How can you look fat in black?!"


Jep. Ne miehet kans. :D

Joo, eihän toi onneksi oo LIIAN [xxx]!!!

Varoitus: Nyt seuraa aikamoista paasausta ja ehkä pientä bridezillailuakin... kevyempää ja rauhaisampaa materiaalia kaipaavia kehottaisin kääntymään vaikkapa tämän sivuston puoleen!

Ehkä hieman liian usein olen tässä hääsössötyksen lomassa törmännyt lauseisiin, joissa keskeisenä osana on fraasi "just hyvä, kun toi ei oo liian [insert haluamasi loistelias adjektiivi, esim. näyttävä, bling, erikoinen, suureellinen, suuri, huomiotaherättävä jne.]".

Kerran jos toisenkin olen nähnyt hääpukukauppiaiden silmien syttyvän, kun sanon etsiväni jotain erikoista, suurieleistä ja näyttävää. (Heidi, you feel me? :D ) Valitettavan usein valikoimat ovat kuitenkin painottuneet sinne yksinkertaiseen ja "ei mihinkään liian huomiotaherättävään".

Tätä on turha etsiä suomalaisista hääliikkeistä...

Löysin kuitenkin onnekseni sen oman erilaisen, näyttävän, huomiotaherättävän ja ehkäpä jonkun mielestä aivan karmaisevan puvun. :D Ensimmäinen kommentti eräältä ystävältäni oli "Todella huikea. Varmasti jää mieleen ja näyttää upealta kuvissa.". Vaikutus oli siis juuri se, mitä kaipasinkin!

Jep. Kattokaa MUA!!!! :D

Sama ihanuus pätee koruihin ja muihin asusteisiin. "Jotain ihan yksinkertaista ja kaunista!" Annin lentokoneessa jaettiin paluumatkalla timanttisormus eräälle onnekkaalle matkustajalle, joka oli kyllä sormuksensa ansainnut! Tämän tytön korvaan särähti yksi ensimmäisistä ihailevista kommenteista: "Ihana, kun se ei ole mitenkään liian bling!"

MITENNIIN LIIAN BLING?!?! Mikä se sellainen on?

Jos budjetti olisi rajaton (ja sormeni edes vähän vähemmän onnettoman pienet), keikkuisi vasemmassa nimettömässäni tällä hetkellä sellainen pääsiäismuna, ettei ole toista nähty! Ja seurakseen se saisi elokuussa blingirivin, joka olisi siis ihan liian bling!

Kulta, voisko vielä vaihtaa tommosiin? :D

Morsiamena saan (halutessani) olla hääpäivän kuningatar - kuninkaan rinnalla. Jokaisella morsiamella on oikeus herättää tasan niin paljon huomiota kun haluaa!

En toki mene spottivaloarmeijan kanssa nostelemaan jalustalle kanssamorsioita, jotka haluavat nimenomaan sitä yksinkertaisen kaunista ja ei-niin-blingiä.

Mutta en haluaisi myöskään aina joutua lähes kummastelevien katseiden kohteeksi, kun vaadin saada päälleni sen putiikin päheimmän puvun tai ne kirkkaiten kimaltelevat korut! Nih!

Enkä minäkään nyt ihan mauttomiin övereihin ole sortumassa! Suureellisimpiakin morsioita löytyy! :D

Mitäs sanotte, kaasot, oliskos tässä sitä aitoa Aurinkoprinsessaa? :D

Saanhan siis olla oma itseni, huomiota rakastava, huomiota herättävä, räiskyvä, vähän erilainen ja todellakin bling myös hääpäivänäni? :)

Chocs, frocs and bling!

Tuossa aiemmin keväällä yhdistimme seikkailunhaluiset voimamme Kosittiin. Tahdomme. -blogin Bellen kanssa ja teimme täsmäiskut suklaabrunssille, kahteen hääpukukauppaan ja Stockmannille.

Päivä alkoi Chjokon suklaabrunssilla. Jep, äiti, tällaisia ne tyttären terveelliset aamiaiset ovat! :D Tulin brunssille nälkäisenä suoraan salilta, tapa jota jokainen PT varmasti suosittelee! :D

Kuva: Chjoko

Brunssilla tarjolla oli kaikenlaista pientä suklaaherkkua. Kakkuja, leivoksia, tryffeleitä, konvehteja, macaroneja ja ihan pelkkää suklaatakin. SSSSSSUPERherkullista? Kyllä? Tuliko vedettyä suklaaöverit? Kyllä? Suosittelenko? Kaikille suklaanhimoisille, todellakin! Mutta mutta... Tulevaisuudessa suuntaan brunssikulkuni yhäkin mieluummin Kluuvikadun Fazerille kuin Chjokoon...

Tämä taisi olla Bellen lautanen... tuhosin omaani aivan liian nopeasti! :D 

Suklaaähkyisinä taisimme jopa yrittää kävellä Kalevankadun Kauniseen Morsiameen. Mutta spåra tuli ja vei. Perustelimme spårakyytiä tutkimuksellisena, meillehän on tulossa se hääspåra... :D

Kauniiseen Morsiameen ei tarvinnut varata sovitusaikaa, joten marssimme sisään ja ryhdyimme testailemaan. Pukuja oli paljon, mutta jotenkin sitä valinnanvaraa ei kuitenkaan oikein löytynyt...

Tuon takimmaisen puvun yläosa oli oikein kaunis, mutta tuo kääräistyä pyyhettä muistuttava alaosa sitten... Ja tuosta etummaisesta tuskin kannattanee edes aloittaa keskustelua. Ihan kiva, että yhteen pukuun oli sitten laitettu kaikki. Ja vähän extraa. :D

Hatarien muistikuvieni perusteella saamamme palvelu ei ollut oikein kaksista. Suosittelua oli vähän ja sekin sellaista puolivillaista. Mielipiteitä ei mitenkään järjettömästi kuunneltu. Mutta mitään älytöntä ei myöskään tyrkytetty. Vaikka olisinkin löytänyt upean puvun tuosta liikkeestä, niin tuskinpa olisin sitä ostanut, sillä myyjiä ei tuntunut ihan hirveästi kiinnostavan juuri minä ja minun pukuni.

No okei, olihan ne puvut aika karseita. :D

Poistuimme liikkeestä kiitellen sitä, ettei Kaunis Morsian ole Suomen ainoa hääpukuliike. Jos tuosta tarjonnasta olisi oma puku pitänyt löytää, niin... noh, emme ehkä olisi peruneet häitä... tai ehkä olisimme! :P

Hei oikeesti. Ja tuo etummainen ei siis ole sama puku kuin edellisessä kuvassa. Eikä takimmainen ole tehty vessapaperista. Kai. 

Seuraavana suuntasimme melko uuteen tulokkaaseen, Boutique Sanjaan. Sanjassa palvelu oli yltiöystävällistä ja tilat olivat tyylikkäät. Vaikka pukuja oli vähemmän kuin Kauniissa Morsiamessa, erilaisia vaihtoehtoja vaikutti kuitenkin olevan enemmän.

Sanjasta löytyi myös hyvin erikoisia pukuja...

Sama viuhkamainen kaunis kaula-aukko löytyi Sanjastakin, tällä kertaa rimpsualaosalla! Ei oikeastaan yhtään parempi vaihtoehto sekään... :D

Rimpsuhelmaa löytyi myös tylsemmällä kaula-aukolla!

Upea laahus!

Mutta edestä puku ei oikein säväyttänyt...

Blogejamme seuranneet tietänevätkin, että olemme kumpikin pukumme jo hankkiteen (tosin se rakas Sutturani seikkailee yhä jossain maailmalla.... :( nyyh! ). Emme siis etsineet epätoivoisina Unelmapukuja. Ja juu, ehkä lievä negatiivisuus ja kyynisyys johtui juuri siitä. Ehkä. :D Mutta uskoimme ainakin olevamme liikkeellä avoimin mielin. Ja jos joku puvuista olisi todella säväyttänyt, niin siinähän sitten olisi vietetty unettomia öitä pohtien että mitäs sitten tehtäis. Mutta niin ei (onneksi!) käynyt. Sovittelukierros vahvisti tunnetta siitä, että olemme todellakin valinneet Ne Oikeat Puvut! :)

Tällaisen puvun kohdatessa kiittelimme Pronoviasta ja Sotteroa ihan pelkästä olemassaolosta!

Kannattaako siis enää lähteä sovittelemaan, kun oma puku on jo löytynyt? Hommassa on riskinsä, varsinkin, jos pukuvalinta epäilyttää hivenenkään.

Mutta siis. ONHAN SE HAUSKAA!!!! :D Ja koska sitä sitten hääpukuja sovittelisi, jollei omia häitä puuhatessa? :D

On ne vaan ihania ihan pelkästään ajatuksena, vaikkeivät päällä säväyttäisikään! :D <3

Lopuksi suuntasimme vielä Stockmannin 7. kerrokseen ihailemaan sormuksia. Ja vaikka Belle ei vielä päätöstään paljastakaan, äänestän silti upean mustatimanttisen beiben puolesta!!! Se oli aivan MIELETÖN! :D

edit:

Kosittiin. Tahdomme. juhlii 1-vuotissynttäreitään arvonnalla! Tutustu siis Bellen upeaan blogiin ja mahtavaan kirjoitustyyliin, vonkaa suosikkiaihettasi käsittelyyn ja voita! :D

Niin ja kaikista kuvista kiitokset Bellelle! (Paitsi toki se Chjokon oma kuva!)

Grouponin hääkauppa avattu!

No ohhoh!!! Tsekatkaapas Grouponin Hääkauppa on avattu ja tarjolla on jos jonkinmoista huippuetua kaikille... noh, kaikille! :D

Nyt tulo kuvaton postaus. Olo on kuvaton? :D


p.s.
Sunnuntaina Marbellaan!!!! Jejejejejejeeeeeeeeeeeeeeeeee! :D

HÄÄPAINAJAINEN!!!

Ensinnäkin anteeksi blogivaitonaisuuteni, elämästä on yhtäkkiä tullut aivan kummallisen kiireistä! Ihana kuitenkin huomata, että te lukijat pysytte uskollisina ja lisääkin on tullut! Suurkiitos teille! :D Ja lupaan, että heti, kun aikaa riittää, järkkään teille ainakin kaksi arvontaa! Jep! :D 

Mutta nyt päivän paniikkiaiheeseen...

Nyt se sitten iski oikein kunnolla, nimittäin ensimmäinen hääpainajainen!

Olimme Sulhon kanssa mummoni valtavalla sukutilalla ja jostain mystisestä syystä paikalle oli kertynyt roppakaupalla sukulaisia. Noh, tajusimme sitten sulhon kanssa, että kysehän oli hääpäivämme aatosta. Mutta kutsuja ei oltu vielä lähetetty.

Noh, onni onnettomuudessa, rakas serkkutyttöni kertoi, että hänellä on vanhassa teiniajan huoneessaan iso laatikollinen kivoja kirjepapereita, kutsut saadaan kyllä tehtyä.

Me ryntäsimme huoneeseen ja ryhdyimme kaivelemaan. Kaikkea kivaa My Little Pony - ja Barbie-aiheisia ihkuja pinkkejä papereita sieltä löytyikin! Päädyimme sitten sellaiseen kauniin vaaleanpunaiseen, sydämin koristeltuun paperiin (eug!). Koska sitä oli tarpeeksi.

Se valikoima oli siis tätä tyyliä...

Kutsuteksti oli mukana (niin, en minäkään kysellyt, joten elkää tekään!), joten tuumasta toimeen. Semmoisella kummallisella käsinkammettavalla vempaimella niitä sitten painettiin siihen vaaleanpunaiselle paperille.

Ja sitten juoksutimme kutsuja sukulaisille. Jossain kohtaa tajusimme, että ne kaverithan jäävät nyt kutsuitta! :O No, eipä siinäkään hätää, ryhdyimme näpyttelemään tekstiviestejä!

Häät oli unessa tarkoitus pitää siellä mummolassa. Pelkäsimme, että koska kutsujen "lähettäminen" oli jäänyt niin viime tippaan, eivät kaverit pääsisi juhlimaan kanssamme.

Ja sitten. Tajusin, ettei pukuni ollut mukana!

ÄITIIIII!!! EN MEE NAIMISIIN ILMAN SUTTURAA! EN MEE!!!

Se oli osaltani sitten siinä. Minä päätin perua häät. "Järkätään ne sitte joskus, mutta EI NÄIN!" Sulho oli hieman ajatusta vastaan "tässä kun on näitä järjestelyitä tehty..." Mutta suostui lopulta.

Phuuh! Pelottava uni! Ja nämäkö vaan lisääntyvät ja pahenevat, mitä lähemmäs häitä mennään? :O