Ohhoh! Haaste! :D

Black & Pink -blogin Shayja heitti haasteella, ja pitäähän semmoiseen vastata! :)

Ja eikun asiaan! 

1. Miksi aloitit blogin?

Pakonomainen tarve avautua? Ehdoton usko siihen, että juuri kaltaistani näppistaikuria blogimaailma on kaivannut? Järkkymätön itsekeskeisyys? Vahvat kuvitelmat omasta kiinnostavuudesta? Vaiko sittenkin vain siksi, että saisin jäsenneltyä (hää)ajatuksiani vähänniinku paperille... Tai kaikki edellämainitut. :P 

2. Unelmaduunisi?

Kirjailija-rokkistara. Juuh. Siinä yhdistyisivät ne tärkeimmät. Sivuduuneina voisin toki tehdä Oscarin arvoisia leffasuorituksia, ehkä ohjatakin jotain, valloittaa Broadwayn  ja West Endin. Niin ja lentää! Siis ihan koneilla, ei nyt sentään omin voimin. Tämä on realismia, ei utopiaa! :D

Voisin ehkä myös kokeilla elämää radiojuontajana. :D

 

3. Lapsuuden lempisatusi?

Ummh... Ehkä Tuhkimo. Joo. Se se on. Tuhkimo. Siksi uskon vahvasti vielä myös tuohon kirjailija-rokkistara-haaveeni toteutumiseen. :D

4. Kissa vai koira?

Koira. (Ja samalla ainoa yksisanainen vastaus. Sulkeiden sisällä olevaa matskua ei lasketa.)

5. Pitäisikö joulun olla kahdesti vuodessa?

Sopishan se! :) Mutta jos se toinen lykätään johonkin Juhannuksen tienoille, niin vaadin kyllä ekohenkisesti, että silloin toivotaan ja laulellaan vihreästä joulusta!!! Kahta lumikautta en suostu ottamaan!

6. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?

Mennäänkö heti? :D

7. Jos sinun pitäisi antaa lapsellesi englanninkielinen nimi, mikä se olisi? 

Tai siis jos saisin. Okei, lähtisin vähän iiriin, mutta eikai siitä tässä nyt nihkeillä? Englanninkielisessä (-kin) maassa sitä kuitenkin viljellään! :D Caitríona. Pojasta tulisi Josh. Tai Joshua.

8. Jos istut toimettomana koneen ääreen, mille nettisivulle menet ensin?

 Miks tää on se vaikein kysymys? :D Öööh... En minä tiedä. Meiliboksiin? :D Googleen?

9. Black or Pink?

Both, darling, both! :D

10. Millainen on paras ystäväsi?

Pitkä, punatukkainen ja just Petteri! :)

11. Huipuin seurapeli?

Alias, ehottomasti! Mutta kukaan ei koskaan suostu pelaan sitä mun kans! :( Oisko jossain joku Aliaskerho, jossa pääsis pelailemaan sitä ihan jos nyt ei viikoittain ni edes kerran kuussa? Oisin heti mukana! o/

Ja sittenkö pitää vielä itse haastaa...? Oukei. 11 kysymystä... Hmm...
Kokeillaanpas.

1.) Mikä saa sinut aina hymyilemään?
2.) Mikä on sykähdyttävin lapsuusmuistosi?
3.) Paras kirja ikinä? Tai kirjailija?
4.) Miksi näitä kysymyksiä pitää olla 11?
5.) Mikä on paras tapa saada unta, kun unettomuus vaivaa?
6.) Miksi kampaajat ottavat hiusten latvoista kiinni ja antavat niiden sitten pudota vapaasti alas uutta tukkatyyliä suunnitellessaan?
7.) Voiko tuntemattomien ihmisten koruja/asuja/kynsiä/ripsiä/ tms. kehua? Miksi?
8.) Jätski vai pehmis?
9.) Jos sinun täytyisi/saisit muuttaa ulkomaille loppuelämäksesi, mihin muuttaisit? Valitse vain yksi kaupunki.
10.) Mitä shoppasit viimeksi? (Ei, ruokakauppaostoksia ei lasketa!)
11.) Finskiuutisoinnin innoittamana: Minkä lentoyhtiön siivillä on mukavinta matkustaa?

Olipas TYPERIÄ kysymyksiä. :D Todellinen haaste on siis löytää ihmisiä, jotka noihin viitsisivät vastata. I dare you! :P

Unikulma vaiko sittenkin painajaiskulma...?

Hengissä ollaan! Ja lupaan edelleenkin, että niitä hääpäivään liittyviä tarinoitakin tulee vielä... joskus... :D

Mutta niitä odotellessa hivutan blogia taas vähän eri suuntaan. Sulho (jota ei varmaankaan enää lähes kuuden avioliittokuukauden jälkeen kehtaa Sulhoksi kutsua... Olkoon siis tästä lähin öööh... Mieskulta. Jep. :D ) niin, eli siis Mieskulta halusi uuden sängyn. Joten ei kun sänkykaupoille. En tiedä olisinko lähtenyt, jos olisin tiennyt, mikä show siitä seuraa...

Olimme määritelleet sängylle budjetin. Mutta elkää hyvät ihmiset kuvitelkokaan, että se tarkoittaisi, että olemme jotenkin suunnitelmallisia ja fiksuja ihmisiä! Ehei, kaukana siitä! Älkää koskaan päästäkö meitä suunnittelemaan esimerkiksi jotain valtion budjetteja jne! :D Meille budjetointi tarkoittaa sitä, että lähdemme ostoksille etsimään vaikkapa 700€ telkkaria. Lopulta kotiutamme laitteen, joka maksoi korkeintaan 2 000€. Mutta ei se ole meidän syytämme, vaan hyvin myyjien ansiota! Jep, olemme vietävissä. Ja lujaa!!! :D

Joka tapauksessa. Sänkyseikkailumme (hahahaa, jep, tällaisia ovat avioparien sänkyseikkailut! :P) johti meidät myös Unikulmaan... Ja kerronpa teille siitä kokemuksesta hieman tarkemmin...

Meidät otettiin hiljaisessa liikkeessä vastaan oikein ystävällisesti. Heti alkuun kävi kuitenkin selväksi, että tuo tiukasti (tirsk!) budjetoimamme rahamäärä ei Unikulman unelmiin riittäisi. No, eihän siinä sitten, ei kun muualle. Mutta tuo ystävälliseltä vaikuttava myyntimies halusi silti esitellä meille Unituotteitaan ja kuuntelimme toki kiinnostuneina eri sänkyjen ominaisuuksista. Tiesittekös muuten, että siimanarustakin tehdään patjoja? No minä en!

Siinä sitten ihmettelimme siimanarusänkyjä ja muita ihmeitä ja samalla meille valkeni, että budjettimme kuultuaan myyntimiehen asenne meihin kääntyi vahvasti pakkasen puolelle. Saimme mm. kuulla tällaisen jäätävän kommentin: "Hyvän haluaisitte siis ostaa, mutta ette ole valmiita maksamaan mitään". Myyjän alentuva asenne ja suoranainen rivien välistä kettuilu nostatti tämän rouvan verenpainetta melkoisen roimasti.

Kuten sanoin, vaikka olimme määritelleet budjettimme tiukasti, olemme todellakin hyvän myyjän vietävissä. Mutta kunnon budjetinsuurennusvalssiin tarvitaan myyjältä erinomaista asiantuntemusta, ammattitaitoa ja erityisesti loistavaa asiakaspalveluotetta. Kiusaamalla meitä ei saa shoppailemaan!

Noh, valveutuneena kuluttajana annoin tietysti asiasta palautetta kyseiseen liikeeseen. En kuitenkaan liittänyt palautteeseen puhelinnumeroani, sillä en halunnut keskustella tapahtuneesta puhelimitse.

Pari päivää myöhemmin puhelin soi ja kyllä taas oli rouva kummissaan, kun toisessa päässä itsensä esittelee samainen myyjämies. Hän kertoi saaneensa palautteeni suoraan sähköpostiinsa ja halusi heti olla yhteydessä minuun. Hän pahoitteli kyllä tapahtunutta, mutta oikeastaan tuntui siltä, että hän on kovasti pahoillaan siitä miten pikkurouva meni ja pahoitti mielensä, eikä suinkaan siitä, miten hän käyttäytyi tilanteessa.

Mutta ei siinä todellakaan kaikki! Puhelun aikana kyseinen myyntimies myös kertoi vuolaasti aiemmista työtehtävistään eri yrityksissä ja vetosi tuolla asiantuntemuksellaan minuun työni kautta. Kulmakarvat katossa kysyin sitten, että mitäköhän tekemistä minun työlläni on hänen työntekotapojensa kanssa ja halusin myös tietää mistä hän oli saanut tietoa työstäni ja puhelinnumeroni, jota en palautteeseen laittanut. Myyntimies sitten kertoi reteästi käyttäneensä numeropalveluita ja selvittäneensä netin kautta taustaani. Että sillä tavalla.

Ihan tähänkään en osannut asiaa jättää... Vaan laitoin vielä erikseen sähköpostia kyseisen henkilön esimiehelle. Kummastelin kovasti Unikulman tapaa hoitaa asiakaspalautteet ja erityisesti tätä työntekijän järkeväksi katsomaa salapoliiseilutyötä. Sain melko lyhytsanaisen vastauksen, jossa asiaa toki pahoiteltiin, tällä kertaa huomattavasti asiallisemmin.

Sanomattakin lienee selvää, että meidän perheeseen ei Unikulman sänkyjä kanneta, ei vaikka siitä meille maksettaisiin. Ja jos finderit sun muut keittiösalapoliisien lempparivempaimet ryhtyvät jakamaan kotiosoitettani, kurkin varmasti kahteen otteeseen verhojen takaa ennen kuin uskallan astua ulkomaailmaan vihastuneiden sänkykauppiaiden pelossa.

Anteeksi pitkä vuodatus, mutta tarina kaikkine käänteineen vaati vähän pidempää kirjainjonoa... :D

Onko muilla vastaavia kummallisia kokemuksia? 

River Islandilla ilmaiset toimitukset!

Tämä ei nyt ihan ole sellainen aktivoitumisavaus, joka on pyörinyt mielessä, mutta eihän tälläistä helmi-infoa voi olla jakamatta! :D

Tänään perjantaina 25.1.2013 siis River Island lupaa toimittaa kaikki tuotteet aivan ilmaiseksi mihin tahansa maailman kolkkaan! No okei, eivät ehkä ihan mihin tahansa, mutta Suomeen ainakin. Ja sehän riitää minulle, toivottavasti sinullekin! :D

Nyt pitää enää päättää, tilaisinko mitä vai kaiken?! :D

Nämä nyt ainakin... eiks? :D

Mitä tehdä Maggielle?

Uudessa kodissamme on kovasti enemmän tilaa kuin aiemmassa, mutta... jotenkin se varastossa roikkuva ruumissäkin näköinen möhkäle vaikuttaa kuitenkin olevan paikassa, johon se ei ihan välttämättä kuulu...

Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!

Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!

Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )

Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?

Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?

Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )

Varpaita palelta? Alennuskoodiapua! :D

Heeelou,

Kauan kauan sitten (eli kaksi vuotta sitten :D ) iki-ihanalla kosintareissullamme Pariisissa talsin pitkin noita rakkauden kaupungin talvisia katuja superlämpimissä, jalkoja hyväilevissä ihanissa Ugg-kopio-FitFlop-supersaappaissani. Nuo ihanaiset kaunokaiset kärsivät kuitenkin tylyn kohtalon: niiden elämänjano sammui jo muutaman kuukauden kuluttua. Vein raasut takaisin Aleksi 13:een ja sain rahani takaisin ja muutenkin erinomaista palvelua (täydet pisteet Aleksi 13:lle tästä!!! Kiitos!), mutta eihän se korvannut sitä surullista faktaa, että samanlaisia ihanuuksia en enää saanut jalkaani.

Nuo tossukat kuitenkin kummittelivat mielessä yhä ja kun tuossa muutama kuukausi sitten törmäsin Nature Shoppiin kesken kuumpimpien alennusmyyntien, niin pakkohan se oli tilata uutta lämmikettä vaativille ja täysin muotitiedottomille varpailleni!

Tällaiset sieltä sitten tupsahtivat kotiovelle. Juu, juu, tiedän, nämä ovat trendikkyydessään nykyään jossain feikkicrocsien tasolla, mutta Rhettiä vapaasti lainaten: Frankly my dear, my feet don't give a damn!  Sitten jos ja kun ne megasuperpakkaset taas iskevät, niin varpaani tullevat kiittelemään rouvaa ihan kädestä pitäen tästä sijoituksesta. :P

Ja se sijoitus tosiaan. Postituksineen 49,90€. Ja nuo ovat siis ihan mokkanahkaa. Eivätkä mitkään nukkesaapaat, vaan ihka oikeat töpöttimet! :D

Jos siis olet yhtä epätrendikäs ja mukavuudenhaluinen kuin minä, kirmaa sinäkin Nature Shopin nettisivuille! Eikä tässä vielä kaikki... :D

Iskehän ostoskorisi alennuskoodiboksiin koodi NAT-1123405, niin Nature Shop tarjoaa vielä 10% lisäalennuksen hinnoistaan! Jeps! Sillä rahalla saa jo... jotain muuta kivaa! :D

Eikun shoppailemaan siis! :D

Asiaa oluesta! :D

Haha, itsekään ikinä uskonut moiseen otsikkoon sortuvani! :D

Mutta siis. Kiitos entisten naapureidemme (entisyys on tässä kohtaa vain ja ainoastaan surullista! Mä kaipaan sua, Seiska!) ansiosta Sulhon suloiseen päähän istutettiin ajatus omista hääoluista. Ja mikäs sen mukavampi tapa Sulholle todistaa aktiivisuuttaan hääjärjestelyissä kuin panna olutta!?

Joten Sulho ryhtyi tuumasta toimeen. Avuksi tuli naapurimme olutseura, joka tarjosi niin puitteet, välineet kuin roppakaupalla opastustakin oluen tekoon. Touhu oli siis kovinkin ammattimaista, eikä suinkaan mitään kotisaunassa kuplittelua! :)

Sulho sai luonnollisesti itse päättää oluiden tyypeistä ja mauista. Reseptit valikoitiin huolella ja Herra Olutmestari päätti, että pirskeissämme tarjottaisiin pale alea ja extra special bitteriä. Kaltaiselleni olutkammoksujalle homma suomennettiin näin: "vaaleeta ja tummempaa. Vähän niinku sä ja mä."

Bestman oli mukana tekemässä olutta ja kertookin tarkemmin projektista Viini-lehden blogissa. Jos jotakuta asia kiinnostaa vielä enemmän, voisin pyytää myös Sulholta omaa postausta oluenteon vaiheista ja ihanuuksista? :)

Oluille piti tietenkin keksiä nimet ja siinä kohtaa minäkin pääsin mukaan projektiin. Pohdimme ensin vakavasti sitä, että vaaleampi nimettäisiin Sulhon mukaan ja tummempi minun, mutta jotenkin tylsältä se vaikutti... Halusimme myös nimiin mukaan jonkinlaisen vinkin siitä, mistä tässä nyt oikein on kyse.

Musafriikki Morsio keksi lopulta, että oluethan nimetään biisien mukaan. Arvatkaas siis, mitä niistä tuli?! :D

Hääpäivänä saimme oluet tynnyreissään Salmi Saliin, jossa vieraat saivat niitä valutella hanoista laseihinsa. Hanoissa oli upeat etiketit, jotka Kaaso L oli askarrellut nimien pohjalta. Koetan kaivaa niistä kuvaa näytille myöhemmin...

Oluet nousivat todelliseksi hitiksi, juhlavieraat selvästi arvostivat tätä heille laadittua "mittatilausjuomaa". (Itsehän en sitä tietenkään maistanutkaan... :D Noloa!)

Oluemme pääsivät Bestmanin kautta myös Viini-lehden blogiarvioon: Olutsadon helmiä. 

Ja ne nimet? :D Noh, Whiter Shade of Pale Ale ja Extra Special Bittersweet Symphony! :D

Elossa!

Täällä ollaan, ei hätää! Mutta kiirettä on riittänyt, jostain siitä voinen jotain joskus kertoillakin... (panostin tuossa edellisessä lauseessa selkeyteen ja avoimuuteen, huomannette! :P )

Mutta kun sitä aikaa ei nyt vieläkään oikein ole... :(

Joten, parempaa (pidempi = parempi? Kyllä, määrä korvaa laadun! :D ) postausta odotellessa kannattaa selata uusin, upea Häät-lehti! :D Eikä vaan selata, vaan lukea, merkkailla, tehdä muistiinpanoja, leikellä ideakuvia, pihistää ideoita ja ihastella upeita juttuja! :D

Maistiaisia myös täältä

Lehdessä saattanee olla jokin minunkin rustaama juttuni... ehkä... :D Kannattaa myös surffailla oikein antaumuksella Häät.fi -sivustolla, sieltä löytyy mm. tälläisiä herkkupaloja! (Olisitko itse antanut Sulhon tehdä suurimman osan hääpäätöksistä? Entä kuinka Jennin ja Villen häät sujuivat? Lue lisää lehdestä! :D )


Sitten, kun lehti on koluttu, voikin antautua marraskuun vietäväksi. Ainakin hetkeksi...

Natalie Dee.com

Tai sitten rynnätä salille! :D