Kirkossa

Todellisena draamakuningattarena halusin häillemme päräyttävän aloituksen ja siksi kirkkoshow olikin todellinen show!

Kirkkomusiikista vastasi upea jousikvartetti, josta saan kiittää ihanaa ystävääni Hilja-Inkeriä (juu, juu, se on juurikin sen oikea nimi! Melkein ainakin! :D ). Hilja-Inkeri tosin hieman repi eloveenakutrejaan päästään, kun kuuli (silloisen) Morsion biisitoiveet...

"Siis sä haluat Jai Hon jousilla? Kirkkoon? Siis JOUSILLA????"

Jep. Ja sen myös sain! :D

Vieraat toivoteltiin kirkkoon tervetulleiksi aivan tavanomaiseen tapaan ja paikalleohjauksesta vastasivat perheemme. Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa ja Morsiokin ehtinyt kirkolle (siitäkin lisää ehkä myöhemmin...), ovet lyötiin kiinni. Alttarilla odottivat Sulho ja Bestman, ei muita.

Ja sitten se alkoi. Jai Ho jousilla! :D

Ja sisään marssivat ensin äitimme pikkuveljiemme saattamina ja äitien perässä neljä Upeaa Kaasoani biisin sopivissa asuissaan:

Kuva: V-P Kangas

Kuva V-P Kangas

Kaasojen upeat sarit hankittiin vuosi ennen häitä Intiasta. Ihan samanlaisia ei kaikille saatu, mutta eipä se haitannut. Ja pukeutumisen haastavuudesta huolimatta Kaasot olivat tyytyväisiä asuihinsa ja ne saivat vierailtakin kovasti kiitosta!

Kaasojen marssin jälkeen kirkko hiljeni taas, kunnes jouset aloittivat uudestaan. Marssiksi halusin ihanan Pachelbelin kaanonin.

Tuota urpovirnettä en saanut naamaltani pois kertaakaan koko päivänä! :D Kuva: V-P Kangas

Kun ovet aukesivat ja seisoimme isän kanssa siinä kynnyksellä ja näin kaikki tutut, hymyilevät kasvot, tunsin olevani taivaassa. Hymyni olisi vetänyt Robertsin rouvankin hiljaiseksi, nyt mentiin jo pidemmälle kuin korvasta korvaan!

Kuva: V-P Kangas

Isä saattoi minut noin kaksi kolmasosaa kirkon käytävästä ja sitten hän "päästi irti". Isä saatteli tyttärensä matkaan yksin. Isiä kyllä jännitti, saatoin ehkä hieman joutua kuiskimaan, että "isi, tää on se kohta kun sä jäät tähän...:" :D

En halunnut luovutusta, sillä silloin-kun-se-minulle-sopii-feministinä sen symboliikka ei mielestäni istunut tuohon hetkeen. Halusin, että isä saattaa minut pitkälle, sitten eroamme ja otan muutaman askeleen yksin, kunnes Sulho tuli minua vastaan.

Sulhon toiveena oli, että olisimme kohdatessamme kätelleet. En tainnut suostua moiseen... :D

Tuo käytävän kävely oli aivan mieletön hetki. Kun pääsin Sulhon luokse, pieni ääni pääni sisällä huusi "UUDESTAAN, UUDESTAAN!!!!!" Ja juu, teki mieli juosta takaisin oville ja aloittaa alusta! :D Olisikohan pappi suuttunut? :D

Eikä minua itkettänyt ollenkaan. Hymyilin vain, varmasti elämäni leveintä hymyä! :D Se fiilis oli niin MAHTAVA! :D

Joo, okei, oli tosi kivaa, kun kaikki katsoivat MINUA. Mitenniin leijona? :P

Pappi kertoi vihkimisen jälkeen olleensa kovasti marssisunnitelmaamme vastaan. Hän sanoi, että hänen mielestään käytävää marssii vain ja ainoastaan morsian saattajineen tai sulhasen kanssa, ei kukaan muu. Mutta, hän sanoi, että muutti mielensä nähtyään meidän sisääntuloshowmme. Oli kuulemma upein seremonia ikinä. Papillamme on ikää jo ihan kunnioitettavasti, joten... GO ME!!!! :D (Siis me, suomeksi, ei me niinkuin minä. Kai.... :P )

Elina ruoskii rouviakin!

Olen koukussa kuntosalitreeniin, kuten tuosta hääpäiväaamun salipyrähdyksestäkin voinee päätellä. Viime aikoina treeni on kuitenkin jonkun verran junnannut paikallaan... Samaan aikaan olen ihaillut Palomiehen Morsiamen treenipostauksia ja erityisesti tulevan rouvan henkilökohtaista morsianpiiskuria Elina Sonnéa!

Kun Elinan nimi sitten pomppasi silmille Motivuksen Kuntokatsastusviikon ohjelmasta, päätin tarttua peeteetä haboista! Pikayhteys Elinaan ja kohtalon ohjailema (eikös ole ihanaa draamaa tässä lauseessa! :D ) tapaaminen johtivat sitten oiviin (potentiaalisiin) tuloksiin: Morsianten virallinen piiskuri ruoskii myös rouvia! :D

Elina laati minulle sekä treeniohjelman että ruokavalion. Mistään älyttömästä elämäntapakuperkeikasta ei ole kyse, sillä Elina kyseli tarkkaan treenitottumuksistan ja ruokailuistani. Ilokseni voin kertoa muille ohjelmista ja ruokavalioista haaveileville, että Elinalle sai myös kertoa inhokkitreeninsä ja -ruokansa. Ja ei, Elina EI rankaissut työstämällä lukujärjestyksiä nimenomaan noista inhokeista, vaan tosiaan täysin päin vastoin! :D

Sekä treeniohjelma että ruokavalio ovat simppeleitä ja helppoja toteuttaa. Suuntasinkin saman tien treenailemaan Ellin lista kädessä. Treeni sujui kivasti ja ihan oli Aurinkoprinsessalla pää pilvissä, täähän on niin helppoa!

Muttamutta... sitten lueskelin Elinan blogia (jota suosittelen muuten lämpimästi ihan kaikille: vaikka vihaisitkin treeenaamista, Ellin iloinen jutustelu tuo hymyn huulille! :D). Elinan kirjoitukset olivat sekä viihdyttäviä, että mielenkiintoisia, mutta se todellinen pysähdys tuli tässä:

Nyt pikkuhiljaa olen ehkä alkanut oppimaan reenaamaan suht kovaa, mutta siltikin edelleen on hakemista omissa rajoissa ja siitä, että pääsisi joka reenissä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja isolla käellä.. koska siellä mukavuusalueellahan on tosi kiva eiks jeh? Noh, sitten peilistä ainaki tuijottaa sotanorsu tai laiha läski, jos sitä kroppaa ei järisytetä sillä reenillä ja ISOSTI!

Lähde: Elina Sonné, "Ellin unelmia: Treenauksen ihanuutta"

Niin. Se mukavuusalue. Kuulkas kun sitä kutsutaan mukavuusalueeksi ihan syystä! On nimittäin aivan MAHOTTOMAN MUKAVAA treenata siellä MUKAVUUSALUEELLA!!! Juu, kyllä minäkin aina toisiaan innostun latailemaan yhteen tai kahteen lihasryhmään niitä vähän vielä isompia painoja. Mutta teenkö sitä usein? En todellakaan! Tapahtuuko minkäänlaista edistystä? Ei todellakaan.

Tuon pätkän luettuani päätin, että marssin lähitiimariin ja shoppaan itselleni pienen sievän vihon, johon kirjaan aina koko treenin. Painot, toistomäärät, sarjat. Lämppärit. Venyttelyt. Ja fiilikset! Enkä enää treenaa fiilispohjalta vaan ihan tuloshakuisesti ja tosissani! Josko se haba siitä sitten innostuisi kasvamaan... :D

Pääsen lähitulevaisuudessa treenailemaan Ellin kanssa. Lupaan pitää teidät ajan tasalla! :) Rouvat, neidit ja miksei herratkin, jos tunnistatte itsessänne kaltaiseni mukavuusalueella hengaajan, ottakaahan yhteyttä Elliin! Ellin upean Morsiusbootcampin lisäksi PT Sonné treenauttaa kyllä meitä muitakin! :D

p.s.
Hääpäiväjatkoa seuraa kyllä... :D Rouva on nyt vaan niin kunnostautunut koulutiellä reisille valuneen kevään jälkeen, etteivät nuo 24 tuntia riitä mitenkään mihinkään. Anomukseni vuorokauden pidentämiseksi on käsittelyssä.

Hääpäivätarinaa vihdoin!

Jep, tätä on odotettu. Mutta äitikulta, nyt se tulee, enää ei tarvitse soitella minulle päivittäin kysellen joko, joko? Jo! :D

Hääpäivästä riittäisi asiaa varmastikin noin vuodeksi. Joten antakaa anteeksi, juttua tulee tipoittain. Ja todennäköisesti ei-niin-kronologisessa järjestyksessä. <3 rönsyily <3

Häitä edeltävän illan vietin kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Aleksanterissa. Ihana Bestmanin avovaimo oli järkännyt meille upeat (yhdistetyt) huoneet, joista valkkasin (tietysti :P )sen vielä upeamman. Ja numero oli 118. :D Mahtavaa, eikös! :D

Kävimme jumpassa, saunoimme ja tilasimme room service -sapuskat. Ja tietysti fiilistelimme tulevaa. Suttura pääsi heti arvoiselleen paikalle...

Siinä se beibe on! Kuva V-P Kangas 

Ilta oli ihana! Ja juu, Morsio ehkä hieman hysteerinen... Olimme varanneet kaasojen sari-aksessoreiksi tajuttoman läjän kaikenlaisia feikkikultakoruja, ja päätin sitten tempaista ne kaikki kerralla päälle. Siitä ette näe kuvaa. Sori. :P

Yöllä en pahemmin nukkunut... Aamulla kellon soidessa ryntäsimme Kaaso L:n kanssa hotellin kuntosalille. Siellä joku japanilaisvieras oli vääntänyt telkkarin täysille ja teki mieli kiljua, että minun hääpäiväni, minun musani, thank you very much! Mutta en.

Salin jälkeen suihku, aamiainen ja sitten kävellen kohti Helsinki Hairdressersiä!

Siellä odottivat jo äiti ja anoppi ja myöhemmin paikalle tulivat myös Kaaso J, Bestmanin avovaimo, äidin paras ystävä ja yksi hyvistä ystävistäni. Meitä pöönasi oikein kunnon poppoo, eikä skumppaakaan säästelty... :D

Helsinki Hairdresserin Rami Luusua teki tukkani! Kiitos Rami! <3 Kuva: V-P Kangas

Kaaso J:n hiukset teki Helsingin huipputaitava Linnea Johansson. Kuva: V-P Kangas

Kampaukseni kruunasi joutsenlampi-henkiseen pukuuni sopiva ihana Ninkan sulkakoriste, jonka hankin kevään hiusillassa Ninalta. Koriste oli aivan täydellinen! Bongasin Ninan ihana koriste päässään jo kevään häämessuilta. Meilasin Ninalle kuvan puvustani ja Nina vastasi lähettämällä kuvia toinen toistaan upeammista hiuskoristeista! Lopulta hiuksiini valikoitui tämä kaunotar:

Kuva: V-P Kangas

Voit tilata samanlaisen upeuden täältä.

Tukkaan laitettiin pinnejä ja sulkia ja koruja ja liimaa ja kiviä ja oli siellä mukana jossain kohtaa paperiakin. Saksia ei käytetty, veistä kylläkin! :D Kuva: V-P Kangas

Ja vielä pari pinniä... Kuva: V-P Kangas

Tukkani kimpussa oli ainakin kahden miehen lisäksi siis tosiaan jos jonkinlaista härpäkettä! :D Ja lopputulos oli upea, kiitos Rami!!!

Olo kampaajalla oli koko ajan tosi tyyni ja rauhallinen. Oli ihanaa, kun paikalla oli niin paljon tuttuja! :) Äipypolo oli aika hermostunut ja taisi se anoppikin siinä vilkuilla kelloa pariin otteeseen... :) Itse olin koko ajan niin zen, että! Ja yleensä en ole mitenkään zen. Hmm... Naimisiinmeno taitaa sopia minulle oivasti! :D Vinkki Sulholle: kun tämä rakkaan vaimosi lievä ad/hd alkaa ahdistaa, järkkää häät, rouva rauhoittuu! Ainakin päiväksi... :D

Kampaajalta lähdimme kaasojen kanssa pukeutumaan, siitä lisää myöhemmin... Aikamoinen show sekin! :D

Sulho ja Bestman viettivät häitä edeltävän yön Sokos Hotel Vaakunassa. Miesten iltaan kuului mm. herkkuillallinen Farangissa jenkki- ja irkkuvieraamme seurassa. Aikamoista!

Sulhon valmistautumisissa oli paljon seesteisempi tunnelma... Kuva: V-P Kangas

Huomatkaa tuo Bestmanin S-marketin kassi! Juu, pojat on frakeissa, mutta kaunis kesäpäivä ja suuntana Ruttopuisto: eihän sinne PÄÄSE ilman S-marketin muovipussia! :P Kuva: V-P Kangas

Tässä vielä häälookia, kun huntu oli vaihtunut birdcageen.. :) Kuva: V-P Kangas

Mahtava kuvaajamme V-P Kangas oli mukana jo aamuvarhaisesta ihan myöhään iltaan saakka ja onnistui vangitsemaan koko päivän tapahtuvat aivan hurmaavalla tavalla! Siitä taitaa olla puolisentoista vuotta, kun V-P:n bongasin, ja tiesin heti, että haluan hänet kuvaajaksemme! Emmekä todellakaan pettyneet, päin vastoin! Kuvat ovat vielä uskomattomampia kuin uskalsimme odottaa!

Ja V-P on aivan mieletön tyyppi! :) Hän pyöri mukana kaikessa ja sai muutkin rentoutumaan zen-morsion kaltaisiksi. V-P myös keksi jatkuvasti uusia kuvaideoita ja vaikka sainkin välillä pohtia, että mitenköhän sekin asento onnistuu tässä mekossa, niin kyllä onnistui ja tulokset puhuvat puolestaan! Juu, ryömin pitkin hotellihuoneen lattiaa ja sen semmoista, mutta se oli sen arvoista! :D

Eli jos etsit vielä hääkuvaajaa tai trash the dress -kuvaajaa tai vaan aivan loistavaa kuvaajaa, niin kipin kapin V-P Kankaan sivuille: Hääkuvaaja V-P Kangas vpkangas.com

Lisää tarinaa tulossa... :)

Luonto tulee lähelle

Haluan jakaa kanssanne huikean tapahtumaketjun tuosta viime viikolta...

Mehän siis muutimme "maalle" tuossa häiden jälkeen. Alle kaksivuotias huippumoderni kerrostalo muuttui Sulhon ikäiseen paritalonpuolikkaaseen. Rakennustyömaat ja jatkuvasti kulkevat useat bussilinjat vaihtuivat puutaloihin, omenapuihin ja vieressä rauhoittavasti kohisevaan teollisuusalueeseen. :D

Ennen tarjouksen tekoa selvitimme kaikki olennaiset asiat, joista tärkein oli Hesarin aikataulu. Kyllä se ajoissa tulee, meille vakuuteltiin. Noh, myöhemmin selvisi, että entisten asukkien ajoissa oli joskus aamuseitsemän aikaan, ja neljältä pystyyn pomppaavalle Aurinkoprinsessalle sehän on lähes lounasaikaa. :S

Joka tapauksessa, lehti pitää hakea pihan päädystä, sitä ei kotiovelle kanneta. Naapurustomme yökukkujat saavat siis ihailla silmät ristissä ja valtavassa kylpytakissaan aamuhämärässä hiippailevaa Aurinkoprinsessaa Hesarinmetsästysmatkallaan...

Eräänä aamuna viime viikolla olin jo palaamassa kotiin iloisena Hesari kädessä ja etusivun mainoksia vilkuillen, kun havaitsin jonkin elukan juoksevan pihan päädystä kohti. Oletin (oikein) tuon pinkojan olevan tavallista vauhdikkaampi citykani. Koska olin liikkeellä, sen sijaan, että seisoisin hiljaa paikallani (en siis lue Hesariani pihalla...), jatkoin matkaani luottaen vanhaan viisauteen: "se pelkää minua enemmän kuin minä sitä".

Niin. Niin minulle on aina uskoteltu. Oli kyse sitten kaneista, kuoriaisista tai kurnuttajista. Aina väittävät, että minä olen nille paljon suurempi paha, kuin minä niille. Vannoutuneena citytyttönähän en siis kestä mitään lemmikkikoiraa pienempää tai villimpää. Kyllä, pelkään hiiriä. Ja kaneja. Ja sammakoita. Ja ihan oikeesti, kaikki ilman moottoria lentävät ovat vähintäänkin epäilyttäviä!

Pihan poikki pinkovan kanin vauhti oli aivan järjetön. Kaikki edellä kuvaamani ajatustoiminta tapahtui siis sekuntien murto-osissa. Ja yhtäkkiä:

Kuului kauhea pamaus. Karjasin vertahyytävästi. Kanipolo pyöri maassa tuskaisena ja minä pinkaisin karkuun kohti kotiovea!

Kani oli juossut SUORAAN PÄIN MINUA! Jep. Aivan suoraan päin! Jalassani oli kipeä mustelmanalku ja pieni haava. Kotiovelta katsoin kauhuissani, kun kanipolo edelleenkin kieriskeli maassa. Raukan pää oli ehkä nyrkkini kokoinen, ja kun sellainen pikkupää kopsahtaa valtavassa vauhdissa päin sääriluutani, lienee aivotärähdys taattu!

Pinkaisin suoraan yläkertaan Sulhoa (pitänee miettiä tuota nimeä uusiksi...) herättämään!

"Kuulitko sen vertahyytävän karjahdukseni? Kani hyökkäsi kimppuuni!"

Myöhemmin niin sanottuun ihmisten aikaan Sulholta tuli tekstiviesti, jossa hän ihmetteli nähneensä unta siitä, että kani oli hyökännyt kimppuuni.

Mutta kun se ei ollut unta! Vaan ihan totisinta totta! Ja minulla oli mustelma todisteena!

Nyt pelkään sitten kanejakin ihan tosissani. Ne eivät väistä. Niillä on suunnitelma. Ne haluavat minut!

Kuva lainattu täältä.

Onko muilla havaintoja hyökkäilevistä citykaneista? Kostavatko ne kaikille, vai olenko minä kanien pahin vihollinen? :S

p.s.

Tsekatkaahan kuvaajamme V-P Kankaan blogi: vpkangs.com/blog Kuten Saara jo bongasi, siellä on iso annos lisää kuvia! :)

Varo internetiä! :D

Hääkuvia odotellessa blogia uhkaa hiljaiselon jatkuminen. Mutta kai sitä muustakin voi puhua? :D

(Tosin varoitus, tämä postaus on täysin kaupallinen, tai siis ei sillä tavalla kaupallinen, en minä tästä mitään saa, mutta jos etsit jotain mieltäylentävää ja korkealentoista lukukokemusta, mene muualle! :P )

Olen ihan mahdoton nettikauppasurffailija. En välttämättä (ihan niin) kova shoppailija, mutta surffailija ehdottomasti! Eilen lävähti meiliboksiin kaupallista tiedotetta eräästä suosikkisurffauskohteestani, Warehousesta. Ja se on kuulkaas niin, että Warehousella alkoi ale. Juuh, samaa sykliä elänevät siellä kuninkaallisten kera, ja käynnissä ovat kaikenmaailman (kaiken Britannian?) versiot kolmesta plus yhdestä hullusta, pyöreästä sembalokarkelosta ja nyt se tornado on iskenyt Warehouseen.

Ja, kuten kaikki Union Jackin alla shopanneet tietävät, kun suuressa maailmassa tehdään alennusmyyntejä, niin siellä ei puhuta mistään SÄÄSTÄ JOPA 12%!!!! - soovasta, vaan alet ovat sitä luokkaa, että Visakorttikin kellahtaa selälleen ja kehrää tyytyväisenä (pahoitteluni tuosta kissa- ja koirastereotypioita yhdistelevästä kielikuvasta. Se nyt vaan on niin, että oma Visani käyttäytyy juurikin noin. Hanki omasi Sampo Pankista. :P ).

Twist Halter Dress

Miten olisi vaikka tällainen henkäyksenkevyt keijumekko? 104€ normihinta on pudonnut 60€ alehintaan. Tämä on muuten oiva esimerkki surffailuistani, tuollainen värihän ei sovi minulle sitten alkuunkaan, ja silti sitä ihailen! (Vai sopisiko sittenkin...? :D )

Ja toimitus on nopeaa ja luotettavaa, ja toimituskin on halvempaa kuin kaksi seutulippua (joilla ei muuten pääse lähellekään lähintä Warehousea!) - 9,99€! Ai mistä minä nämä tiedän? Noh, olen ehkä joskus saattanut jotakin tilata... kaverille tietysti! :P

Shoppailemaan pääset näppärästi täältä.

Ja miksi internetiä pitää varoa? No kun... minussa asuu pieni sisäinen shopaholic, joka aina toisinaan villiintyy aivan tolkuttomaksi. Jos kärsit samasta, pysy kaukana Warehousen kaltaisista ihmemaista! Ja miksikö varoitin vasta nyt, kun olet jo klikkaillut ostoskorisi täyteen kaikenlaista uutta ja sinistä ja lainattavaksi kelpaavaa? :D

Häävalssi

Taisin aiemmin mainita, että väänsimme häävalssista aikas pitkään Sulhon kanssa... kaikki toisen ehdotukset olivat aina aivan liian xxx tai ei tarpeeksi yyy. Lopulta päädyimme jonkin sortin kompromissiratkaisuun, joka ei ollut valssi, joten päätimme hankkia koreografian ammattilaisilta. Noh, sitten, eräänä varmastikin kuulaan kauniina aamuna kuuntelin jälleen tapani mukaan irkkuradiota aamuni ratoksi, kun korviini alkoi tulvia jotain aivan uskomattoman kaunista. Ja ennen pitkää kärpäset katossamme naureskelivat partoihinsa, kun Aurinkoprinsessa valssasi pitkin kyökkiä yksin kylpytakissaan ja villasukissaan. Juuh, se oli siinä!

Myöhemmin samana päivänä soitin biisin Sulholle sormet ristissä ja peukut pystyssä ja kaikkia mahdollisia tahoja rukoillen. Sulhon reaktio? "Okei."

:D :D :D

Ja se biisi...

Okei, yksi ongelmahan tuossa on. Se C-osa. Vähän liikaa maailmanparannusmeininkiä. Mutta koska hääviihdyttäjäksemme ei ollut tulossa Jason itse, laitoin upealle hääbändimme solistille Antti Koivulalle
viestiä ja saimme Mr. Sushilta lyhennetyn ja C-osattoman version tuosta ihanuudesta.

Joku saattaa muistaa, että kävimme keväällä Studio High Heelsin häävalssikurssilla. Vannoimme juhlallisesti treenaavamme ainakin kerran viikossa. Ja treenasimme sitten tyyliin kerran, hääviikolla. :D (No okei, pari-kolme kertaa. Ainakin.) Sulho koitti ehdotella jos jonkinmoista syrjäseutupaikkaa treenejä varten, mutta en minä jaksanut häästressaavaa bridezillatakamustani roudata jonnekin itä-Vantaan pusikoihin! Lopulta keksin ratkaisun! Nappasimme kengät kainaloon ja suuntasimme kerrostalomme häkkivarasto-/väestönsuojakompleksiin! Siellä oli kuulkaas oivat valssaustilat! Kännykkään Spotify ja Jasonit täysille ja yks-kaks-kol-yks-kaks-kol!

Okei, kerran kävi sitten niinkin, että varastoilla oli joku muukin. Jouduimme siinä hetken "etsimään sitä yhtä juttua" omasta häkistämme, kunnes tuo hävytön tunkeilija ymmärsi poistua. :P (Ja 3 viikkoa häiden jälkeen muutimme pois. Saattoihan joku meidät nähdä juoksemassa limonadikengät kainalossa alakertaan... :P )

Hääpäivänä valssaaminen jännitti kyllä ihan mahdottomasti. Taikauskoisuuteni takia emme treenanneet valssausta Sutturan kanssa ja jostain syystä minulla ei muita samankaltaisia mekkoja oikein ole. (Kummallista...) Varottelin kyllä Sulholle, että et tule pääsemään ihan kauhean lähelle ja voit täysin unohtaa kaikki yritykset astua oikeaoppisesti jalkojeni väliin... Mutta ei se nyt mitenkään ole sama asia visualisoida sitä Sutturaa väliimme kun ihan tosissaan tanssia tylleissä. Tosipaikan tullen astuinkin sitten lähes joka toisella askeleella helmojeni päälle! :D Puolessa välissä biisiä kuiskin suupielestä Sulholle, että nyt riitti vaihtoaskeleet, me vaan pyöritään! Se kun oli huomattavasti vähemmän riskialtista toimintaa...

Loppu kuitenkin hyvin! Kukaan ei kaatunut ja Suttura selvisi ehjänä valssauksesta. Joku jopa koetti imarrella meitä kehuskelemalla valssaustaitojamme! :P Ensi kesänä Rouva suuntaa sitten lavatansseihin leveilemään! :D

Tylliunelmat elossa!

Ensinnäkin, anteeksi! Blogini on ollut ihan hyshyshiljaa aivan liian pitkään. Mutta ei syytä huoleen, mitään vakavaa ei ole tapahtunut! :) Häät sujuivat loistavasti ja niistä on luvassa jos jonkinmoista tarinaa, kunhan pääsen taas vauhtiin. Häiden jälkeen karkasimme minihäämatkalle Roomaan ja sekin reissu oli upea! Roomassa ollessamme saimme tiedon, että kämppämme myytiin, joten palattuamme aloimmekin sitten pakata. Nyt uudessa kodissa on asusteltu kolmisen viikkoa.

Siinäpä siis Aurinkoprinsessan suurimmat seikkailut viime viikoilta... :D

Hääpäivä... Se oli upea. Ihana. Täydellinen. Ainoana miinuksena se ajan kuluminen: päivä suorastaan karkasi käsistä heti kun pääsimme kirkkoon!

Vietimme häitä edeltävän illan ja yön kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Albertin upeissa huoneissa. Bestmanin ihana avovaimo oli järkännyt meille huoneet ja morsian oli tietysti sijoitettu huoneeseen nro. 118! :D Kävimme jumppaamassa, irtokarkkiostoksilla (hihii! :D ) ja saunomassa, sekä nautimme room service dinnerin pyjamat päällä! :D

Hääpäivän aamupäivä sujui ihanan leppoisasti, aloitimme aamusalilla Kaaso L:n kanssa ja suuntasimme sitten aamiaisen kautta Helsinki Hairdressersiin kammattaviksi ja meikattaviksi. Tunnelma oli aivan katossa, meillä oli kaksi meikkaajaa, 2+1 kampaajaa ja hoideltavana sakkina yhteensä kahdeksan naista! Ja voi että, kyllä tuli Niin Upeaa Jälkeä! Itse marssin meikkiin mukanani Se Penelopekuva (se viimeinen penelope) ja vaadin, että tuollaiseksi minut on saatava. No, vaikka Timo Karvinen olikin todellinen taikuri, niin rasvaimuja ja luomenkohotuksia hän ei kuitenkaan ryhtynyt minulle tekemään... (pettymys? :P ) Olin lopputulokseen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, Timo teki aivan mahtavaa työtä!

Meikattuina ja kammattuina palasimme sitten hotellille pukeutumaan. Meillä piti olla aikaa paljon. Ja olikin. Mutta... Sutturan päällepukemisessa kesti valehtelematta kolme varttia. Ja apuna oli kolme kaasoa. Hups! Sen jälkeen piti vielä kääriä kaasot sareihinsa, ja ei ole sarikaan mikään nopein mahdollinen vaate pukea... Joten lopulta kaasoille tuli hieman kiire. Ei kuitenkaan niin kiire, etteikö muutamia kuvia olisi ehditty napsia... :D

www.vpkangas.com

Mahtava valokuvaajamme V-P Kangas on postannut blogiinsa esimakua kuvistamme. Jos haluatte nähdä lisää wannabe-Penelope-Aurinkoprinsessaa Sutturassaan, kurkatkaahan tänne.

Ja jos haluatte vaan ylipäätään nähdä upeita kuvia, suosittelen surffaamaan osoitteeseen www.vpkangas.com V-P on aivan käsittämättömän hyvä kuvaaja ja mahtava tyyppi! Suosittelen lämpimästi! :) Lisää kuvamatskua saatte myöhemmin...

Niin ja blogisiskoille haluan sanoa, että vaikka en viime aikoina ole jättänyt juuri kommenttejakaan, niin postaukset on luettu! :) (Ja samalla kiroiltu ääneen sitä, kuinka hemmetin vaikeaa on kommentoida kännykällä postauksiin... :S )

Feels good to be back! Toivottavasti joku kaipasi... :)