perjantai 7. joulukuuta 2012

Mitä tehdä Maggielle?

Uudessa kodissamme on kovasti enemmän tilaa kuin aiemmassa, mutta... jotenkin se varastossa roikkuva ruumissäkin näköinen möhkäle vaikuttaa kuitenkin olevan paikassa, johon se ei ihan välttämättä kuulu...

Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!

Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!

Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )





Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?

Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?




Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )



19 kommenttia:

  1. Itselläni on häät vasta toukokuussa 13, mutta nyt jo olen unolmoinut teettäväni puvustani kastemekon. Pukuni on suurelta osin satiinia ja pitsiä eli sopivat oikein hyvin mekon materiaaliksi. Lasta ei ole vielä tiedossa, mutta tulevaisuutta ajatellen :)

    VastaaPoista
  2. Tästä sun puvusta tulisi kyllä kastemekot vaikka kokonaiselle tusinalle lapsia. Jokaiselle oma :)

    VastaaPoista
  3. Hauskaa lukea kokemuksestasi, sillä omani on samanlainen. Ensimmäinen puku jota sovitin oli leimulinessa maggie sotteron malina. Sen jälkeen kiersin monet liikkeet ja päädyin ihanaan maggieen! en olisi voinut kuvitella parempaa palvelua tai ihanampaa mekkoa! :)

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! :D Mutta se Leimun Pirjo on niin mahtava, että siinä paikassa ei vaan voi pettyä! :D

      Poista
    2. Mä osallistun myös Leimulinen ja Pirjon ylistyskuoroon! :D Ja pähkäilen oman Sotteroni kohtaloa, se kun on just niin ihana. Mut mitä hittoa mä sillä enää teen?

      Poista
    3. Oih! On kyllä ihana tuo sunkin Sottero! Mitäs jos me sutturamorsiot kasattas jotku suttura-kokoontumisajot vaikka aina kesäsin: varattas joku hervoton kartano ja suihkittas siellä sutturoissamme koko päivä? :D

      Poista
  4. puku näyttää loistavalta! ymmärrän ettet halua siitä luopua.. itse teetän sellaisen puvun, jossa on laahus, mutta jonka saa irroitettua häätanssin jälkeen, niin siitä tulee rennompi illaksi ja käytännöllisempi, koska meillä häät maatilalla :D toivon, että voisin käyttää pukuani häiden jälkeenkin, tosin ilman laahusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on nerokasta! :D Tossa omassa se ne jatkokäyttömahdollisuudet on aika nollassa... Ellen napsase sitä lyhyeks ja rupee vetämään omia balettiesityksiä vaikkapa takapihalla! :D

      Poista
  5. Täällä odotellaan lisää kuvia ja juttuja varpaat ristissä :) Sulla on niin ihana tapa kirjoittaa, että väkisin innostuu kaikista suunnittelujutuista :-X
    (Kävin muuten stalkkaamassa teidän hääkuvajaa ja bongasin teidän hääkuvianne hänen blogistaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, ihan nolottaa tämä blogihiljaisuus! Mutta kyllä sitä tekstiä vielä tulee, lupaan!!! :D Ja juu, V-P: blogista pääsee vakoilemaan lisäkuvia! Mutta tulee niitä tännekin, lupaan!!!! :)

      Poista
    2. Kiva juttu :) Unohtui aiemmassa kysyä, että mikä tämän taivaallisen Sutturan malli/nimi on?

      Poista
    3. Suttura on Madelyn Marie. Sottero ei enää pukua valmista, joten aitojen saaminen Suomesta on varmaankin mahdotonta... Mutta tuon saa! :D

      Poista
    4. Lämmin kiitos tarjouksesta, mutta mä kun olen tällainen pisamanaamainen ristiverinen, niin puhdas valkoinen ei sovi yhtään ihonväriin :/ Käytettynä ajattelin puvun kyllä ostaa ja nimen omaan Sotteron. Pitäis vaan käydä kokeilemassa jossain liikkeessä ensin vähän mallia ja ennen kaikkea kokoja. Yli puoli vuotta häihin, joten en kiirehdi, kun ei ole pukuun vielä rahojakaan :)

      Poista
  6. Tää on kyllä varmaan se suurin häidenjälkeinen tragedia... mitä tehdä sillä ihanalla puvulla joka on kuin luotu mulle? No, päätin kylmäpäisesti myydä omani, mutta kaikesta päätellen se todellakin oli vain minulle luotu, koska puolen vuoden jälkeen se roikkuu edelleen tukkimassa koko vaatehuoneeni. Tulen surulliseksi ajatuksesta ettei sitä arvosta kukaan muu ja päätin nyt pitää taukoa myyntiyritelmistä... Tiirailin jo Linnan juhlia sillä silmällä voisiko sitä pitää siellä jos sattuisin joskus saamaan kutsun, mutta taitaa olla liian prinsessamainen sinne. :D Sitten mietin että josko lyhennyttäisin sen juhlamekoksi, mutta ei sekään kovin järkevältä vaikuta, koska a) siihen menisi vähintään pari sataa b) sitä ei voisi kuitenkaan käyttää värinsä puolesta missään häissä eikä juhlavuutensa puolesta oikein missään muissa bileissä, ikinä, ja c) jos joskus sattuisikin tulemaan joku tilanne että kutsuttaisiin niin hienoihin juhliin (tai Linnan juhliin), ei olisi mitään takeita että enää siinä vaiheessa mahtuisin siihen. Ää! Mikä neuvoksi? Miten kaikki morsiamet maailmassa ratkaisee tän ongelman? Oikeesti mietin itsekin että pitäisi alkaa järjestää hulluja jättimegabailuja joihin naiset saisi tulla hääpuvuissaan. Ihan vaan siksi että olisi jotain käyttöä sille ihanalle mekolle.

    No, aina voi tietty olla että siitä tulee joskus todella arvostettua vintagea. Ehkä tähtään siihen! (Siihen en jaksa uskoa että mahdolliset tulevat omat lapset olisi siitä innostuneita.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kun ei ne linnanjuhla-, oscar- sun muut punamattokutsut nyt ihan varsinaisesti täytä postilaatikkoa... :/

      Mutta mä oon ehottomasti päivä päivältä enemmän tommosten morsiuspukukokoontumisajojen kannalla! :D Eiköhän pistetä moiset pystyyn ens kesänä! :D

      Poista
  7. Oletko puvun jo myynyt?
    Jotain pukusi kaltaista olen itsellekin miettinyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se Suttura piileksii kotona vielä... :D Tervetuloa testailemaan, jos tahdot! Kyseistä pukuahan ei enää mistään saa.... :D

      Hieno blogi muuten sulla! :) Pitääkin tutustua tarkemmin, nyt vaan vilkuilin pikaisesti läpi! Ja jos muuten photo-booth-sälää kaipaat, on mulla niitäkin vähäsen... :D

      Poista
    2. Wuhuu, vois suunnitella et jos tulisin sitä vaikka kesemmällä kokeilemaan :)
      Ihanaltahan tuo näyttää kieltämättä :)
      Photo-booth-sälääkin pitää ostella, mies ei vaan oo ajatuksesta niin innostunut. kuulema ei aikuisten tartteis tekoviiksien kanssa pelleillä, mutta eiköhän se vielä taivutella ;)

      Poista
    3. Tervetuloa! :) Laita meiliä sitten kun on ajankohtasta, niin pääset Sutturoimaan! :) Ja voit kattoo ne sälätkin samalla, jos nyt en saa niitä siihen mennessä myytyä. Tuskin saan. Ja miehet... Tarviiks niitä kuunnella? :D

      Poista