perjantai 28. syyskuuta 2012

Luonto tulee lähelle

Haluan jakaa kanssanne huikean tapahtumaketjun tuosta viime viikolta...

Mehän siis muutimme "maalle" tuossa häiden jälkeen. Alle kaksivuotias huippumoderni kerrostalo muuttui Sulhon ikäiseen paritalonpuolikkaaseen. Rakennustyömaat ja jatkuvasti kulkevat useat bussilinjat vaihtuivat puutaloihin, omenapuihin ja vieressä rauhoittavasti kohisevaan teollisuusalueeseen. :D

Ennen tarjouksen tekoa selvitimme kaikki olennaiset asiat, joista tärkein oli Hesarin aikataulu. Kyllä se ajoissa tulee, meille vakuuteltiin. Noh, myöhemmin selvisi, että entisten asukkien ajoissa oli joskus aamuseitsemän aikaan, ja neljältä pystyyn pomppaavalle Aurinkoprinsessalle sehän on lähes lounasaikaa. :S

Joka tapauksessa, lehti pitää hakea pihan päädystä, sitä ei kotiovelle kanneta. Naapurustomme yökukkujat saavat siis ihailla silmät ristissä ja valtavassa kylpytakissaan aamuhämärässä hiippailevaa Aurinkoprinsessaa Hesarinmetsästysmatkallaan...

Eräänä aamuna viime viikolla olin jo palaamassa kotiin iloisena Hesari kädessä ja etusivun mainoksia vilkuillen, kun havaitsin jonkin elukan juoksevan pihan päädystä kohti. Oletin (oikein) tuon pinkojan olevan tavallista vauhdikkaampi citykani. Koska olin liikkeellä, sen sijaan, että seisoisin hiljaa paikallani (en siis lue Hesariani pihalla...), jatkoin matkaani luottaen vanhaan viisauteen: "se pelkää minua enemmän kuin minä sitä".

Niin. Niin minulle on aina uskoteltu. Oli kyse sitten kaneista, kuoriaisista tai kurnuttajista. Aina väittävät, että minä olen nille paljon suurempi paha, kuin minä niille. Vannoutuneena citytyttönähän en siis kestä mitään lemmikkikoiraa pienempää tai villimpää. Kyllä, pelkään hiiriä. Ja kaneja. Ja sammakoita. Ja ihan oikeesti, kaikki ilman moottoria lentävät ovat vähintäänkin epäilyttäviä!

Pihan poikki pinkovan kanin vauhti oli aivan järjetön. Kaikki edellä kuvaamani ajatustoiminta tapahtui siis sekuntien murto-osissa. Ja yhtäkkiä:

Kuului kauhea pamaus. Karjasin vertahyytävästi. Kanipolo pyöri maassa tuskaisena ja minä pinkaisin karkuun kohti kotiovea!

Kani oli juossut SUORAAN PÄIN MINUA! Jep. Aivan suoraan päin! Jalassani oli kipeä mustelmanalku ja pieni haava. Kotiovelta katsoin kauhuissani, kun kanipolo edelleenkin kieriskeli maassa. Raukan pää oli ehkä nyrkkini kokoinen, ja kun sellainen pikkupää kopsahtaa valtavassa vauhdissa päin sääriluutani, lienee aivotärähdys taattu!

Pinkaisin suoraan yläkertaan Sulhoa (pitänee miettiä tuota nimeä uusiksi...) herättämään!

"Kuulitko sen vertahyytävän karjahdukseni? Kani hyökkäsi kimppuuni!"

Myöhemmin niin sanottuun ihmisten aikaan Sulholta tuli tekstiviesti, jossa hän ihmetteli nähneensä unta siitä, että kani oli hyökännyt kimppuuni.

Mutta kun se ei ollut unta! Vaan ihan totisinta totta! Ja minulla oli mustelma todisteena!

Nyt pelkään sitten kanejakin ihan tosissani. Ne eivät väistä. Niillä on suunnitelma. Ne haluavat minut!

Kuva lainattu täältä.
Onko muilla havaintoja hyökkäilevistä citykaneista? Kostavatko ne kaikille, vai olenko minä kanien pahin vihollinen? :S

p.s.

Tsekatkaahan kuvaajamme V-P Kankaan blogi: vpkangs.com/blog Kuten Saara jo bongasi, siellä on iso annos lisää kuvia! :)

10 kommenttia:

  1. Hahaa, what a story!! :D Mut mä oon niin samanlainen säikky kaikkien elukoitten suhteen, ja tän jälkeen pelkään varmaan kanejakin! :D Meidän äiti kerto meille pienenä "kauhutarinoita" siitä, miten niitten kissa oli hyökänny kynsin ja hampain sen kimppuun joskus (kun oli mennyt kattoo uusia kissanpoikia), ja tästäkös tarinasta jäi elinikäiset traumat. Mä siis pelkään kissoja yli kaiken. Thanks mom. :D (Kannattaa siis varoa kissojakin hehe)

    Mutta noi kuvat!!<3 Kuinka ihania! Varsinkin tuo, missä makaatte maassa sun mekon helman päällä, ihan mieletön! :)

    ps. Bongasin tuolta teidän hääkuvista myös meidän ystäväpariskunnan, pieni maailma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheeta! Voi ei! Mä en kissoja pelkää, mutta onhan ne kans vähintäänki epäilyttäviä! Niistä kun ei IKINÄ tiedä mitä ne pohtii!

      Kiitos! :) Bongasin sen jostain netin uumenista (google ROKKAA!) ja halusin toteuttaa samanlaisen, sitten vaan pohdittiin, missä V-P pääsisi tarpeeksi korkeelle! :D

      Ja eikä? :D Oikeesti? Kuinkahan läheinen tää yhteys on? :D Pistä meiliä? :)

      Poista
    2. Hih joo, mäpä laitan meiliä :)

      Poista
  2. En tiedä noista citykaneista, mutta nuo kuvat linkin takana... WAU! <3

    VastaaPoista
  3. Ei, ei ne törmäile muihin. Sinä olet ainoa jonka ne haluavat ja me muut saamme olla rauhassa, koska kaikki törmäilevät kanit haluavat just sut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvasin tän! :S Ja sama pätee varmaan sammakoihinkin? D:

      Poista
  4. Yövuoron piristys tämä teksi!:DD mut uskon että oli KAMALAA; kaikki myötätunto sulle!:)

    Aivan upeita kuvia tuola linkissä! Oot niin kaunis! :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä oli taas loistavasti kirjoitettu juttu ja uskomaton tarina! Jotenkin ei ymmärrä, että kani voisi juosta päin ihmistä... :O

    Kuvia voisin hehkuttaa taas lisää, mutta annetaan välillä muillekin vuoro. ;)

    VastaaPoista
  6. Täällä city-kanien sijaan city-ketut aiheuttavat hämminkiä. Laitoin jo viestiä kunnan valtuustolle, että tulisivat keräämään kanin jäännökset mun työpyöräilyreitiltä... :(
    AIvan mielettömiä kuvia, niin kaunis olet Aurinkoprinsessa! :)

    VastaaPoista
  7. Ai hitto, nauroin ihan kippurassa ääneen :D Piti ihan miehellekin lukea. Kuvat oli myös ihan mielettömän hienoja!

    VastaaPoista