Varo internetiä! :D

Hääkuvia odotellessa blogia uhkaa hiljaiselon jatkuminen. Mutta kai sitä muustakin voi puhua? :D

(Tosin varoitus, tämä postaus on täysin kaupallinen, tai siis ei sillä tavalla kaupallinen, en minä tästä mitään saa, mutta jos etsit jotain mieltäylentävää ja korkealentoista lukukokemusta, mene muualle! :P )

Olen ihan mahdoton nettikauppasurffailija. En välttämättä (ihan niin) kova shoppailija, mutta surffailija ehdottomasti! Eilen lävähti meiliboksiin kaupallista tiedotetta eräästä suosikkisurffauskohteestani, Warehousesta. Ja se on kuulkaas niin, että Warehousella alkoi ale. Juuh, samaa sykliä elänevät siellä kuninkaallisten kera, ja käynnissä ovat kaikenmaailman (kaiken Britannian?) versiot kolmesta plus yhdestä hullusta, pyöreästä sembalokarkelosta ja nyt se tornado on iskenyt Warehouseen.

Ja, kuten kaikki Union Jackin alla shopanneet tietävät, kun suuressa maailmassa tehdään alennusmyyntejä, niin siellä ei puhuta mistään SÄÄSTÄ JOPA 12%!!!! - soovasta, vaan alet ovat sitä luokkaa, että Visakorttikin kellahtaa selälleen ja kehrää tyytyväisenä (pahoitteluni tuosta kissa- ja koirastereotypioita yhdistelevästä kielikuvasta. Se nyt vaan on niin, että oma Visani käyttäytyy juurikin noin. Hanki omasi Sampo Pankista. :P ).

Twist Halter Dress

Miten olisi vaikka tällainen henkäyksenkevyt keijumekko? 104€ normihinta on pudonnut 60€ alehintaan. Tämä on muuten oiva esimerkki surffailuistani, tuollainen värihän ei sovi minulle sitten alkuunkaan, ja silti sitä ihailen! (Vai sopisiko sittenkin...? :D )

Ja toimitus on nopeaa ja luotettavaa, ja toimituskin on halvempaa kuin kaksi seutulippua (joilla ei muuten pääse lähellekään lähintä Warehousea!) - 9,99€! Ai mistä minä nämä tiedän? Noh, olen ehkä joskus saattanut jotakin tilata... kaverille tietysti! :P

Shoppailemaan pääset näppärästi täältä.

Ja miksi internetiä pitää varoa? No kun... minussa asuu pieni sisäinen shopaholic, joka aina toisinaan villiintyy aivan tolkuttomaksi. Jos kärsit samasta, pysy kaukana Warehousen kaltaisista ihmemaista! Ja miksikö varoitin vasta nyt, kun olet jo klikkaillut ostoskorisi täyteen kaikenlaista uutta ja sinistä ja lainattavaksi kelpaavaa? :D

Häävalssi

Taisin aiemmin mainita, että väänsimme häävalssista aikas pitkään Sulhon kanssa... kaikki toisen ehdotukset olivat aina aivan liian xxx tai ei tarpeeksi yyy. Lopulta päädyimme jonkin sortin kompromissiratkaisuun, joka ei ollut valssi, joten päätimme hankkia koreografian ammattilaisilta. Noh, sitten, eräänä varmastikin kuulaan kauniina aamuna kuuntelin jälleen tapani mukaan irkkuradiota aamuni ratoksi, kun korviini alkoi tulvia jotain aivan uskomattoman kaunista. Ja ennen pitkää kärpäset katossamme naureskelivat partoihinsa, kun Aurinkoprinsessa valssasi pitkin kyökkiä yksin kylpytakissaan ja villasukissaan. Juuh, se oli siinä!

Myöhemmin samana päivänä soitin biisin Sulholle sormet ristissä ja peukut pystyssä ja kaikkia mahdollisia tahoja rukoillen. Sulhon reaktio? "Okei."

:D :D :D

Ja se biisi...

Okei, yksi ongelmahan tuossa on. Se C-osa. Vähän liikaa maailmanparannusmeininkiä. Mutta koska hääviihdyttäjäksemme ei ollut tulossa Jason itse, laitoin upealle hääbändimme solistille Antti Koivulalle
viestiä ja saimme Mr. Sushilta lyhennetyn ja C-osattoman version tuosta ihanuudesta.

Joku saattaa muistaa, että kävimme keväällä Studio High Heelsin häävalssikurssilla. Vannoimme juhlallisesti treenaavamme ainakin kerran viikossa. Ja treenasimme sitten tyyliin kerran, hääviikolla. :D (No okei, pari-kolme kertaa. Ainakin.) Sulho koitti ehdotella jos jonkinmoista syrjäseutupaikkaa treenejä varten, mutta en minä jaksanut häästressaavaa bridezillatakamustani roudata jonnekin itä-Vantaan pusikoihin! Lopulta keksin ratkaisun! Nappasimme kengät kainaloon ja suuntasimme kerrostalomme häkkivarasto-/väestönsuojakompleksiin! Siellä oli kuulkaas oivat valssaustilat! Kännykkään Spotify ja Jasonit täysille ja yks-kaks-kol-yks-kaks-kol!

Okei, kerran kävi sitten niinkin, että varastoilla oli joku muukin. Jouduimme siinä hetken "etsimään sitä yhtä juttua" omasta häkistämme, kunnes tuo hävytön tunkeilija ymmärsi poistua. :P (Ja 3 viikkoa häiden jälkeen muutimme pois. Saattoihan joku meidät nähdä juoksemassa limonadikengät kainalossa alakertaan... :P )

Hääpäivänä valssaaminen jännitti kyllä ihan mahdottomasti. Taikauskoisuuteni takia emme treenanneet valssausta Sutturan kanssa ja jostain syystä minulla ei muita samankaltaisia mekkoja oikein ole. (Kummallista...) Varottelin kyllä Sulholle, että et tule pääsemään ihan kauhean lähelle ja voit täysin unohtaa kaikki yritykset astua oikeaoppisesti jalkojeni väliin... Mutta ei se nyt mitenkään ole sama asia visualisoida sitä Sutturaa väliimme kun ihan tosissaan tanssia tylleissä. Tosipaikan tullen astuinkin sitten lähes joka toisella askeleella helmojeni päälle! :D Puolessa välissä biisiä kuiskin suupielestä Sulholle, että nyt riitti vaihtoaskeleet, me vaan pyöritään! Se kun oli huomattavasti vähemmän riskialtista toimintaa...

Loppu kuitenkin hyvin! Kukaan ei kaatunut ja Suttura selvisi ehjänä valssauksesta. Joku jopa koetti imarrella meitä kehuskelemalla valssaustaitojamme! :P Ensi kesänä Rouva suuntaa sitten lavatansseihin leveilemään! :D

Tylliunelmat elossa!

Ensinnäkin, anteeksi! Blogini on ollut ihan hyshyshiljaa aivan liian pitkään. Mutta ei syytä huoleen, mitään vakavaa ei ole tapahtunut! :) Häät sujuivat loistavasti ja niistä on luvassa jos jonkinmoista tarinaa, kunhan pääsen taas vauhtiin. Häiden jälkeen karkasimme minihäämatkalle Roomaan ja sekin reissu oli upea! Roomassa ollessamme saimme tiedon, että kämppämme myytiin, joten palattuamme aloimmekin sitten pakata. Nyt uudessa kodissa on asusteltu kolmisen viikkoa.

Siinäpä siis Aurinkoprinsessan suurimmat seikkailut viime viikoilta... :D

Hääpäivä... Se oli upea. Ihana. Täydellinen. Ainoana miinuksena se ajan kuluminen: päivä suorastaan karkasi käsistä heti kun pääsimme kirkkoon!

Vietimme häitä edeltävän illan ja yön kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Albertin upeissa huoneissa. Bestmanin ihana avovaimo oli järkännyt meille huoneet ja morsian oli tietysti sijoitettu huoneeseen nro. 118! :D Kävimme jumppaamassa, irtokarkkiostoksilla (hihii! :D ) ja saunomassa, sekä nautimme room service dinnerin pyjamat päällä! :D

Hääpäivän aamupäivä sujui ihanan leppoisasti, aloitimme aamusalilla Kaaso L:n kanssa ja suuntasimme sitten aamiaisen kautta Helsinki Hairdressersiin kammattaviksi ja meikattaviksi. Tunnelma oli aivan katossa, meillä oli kaksi meikkaajaa, 2+1 kampaajaa ja hoideltavana sakkina yhteensä kahdeksan naista! Ja voi että, kyllä tuli Niin Upeaa Jälkeä! Itse marssin meikkiin mukanani Se Penelopekuva (se viimeinen penelope) ja vaadin, että tuollaiseksi minut on saatava. No, vaikka Timo Karvinen olikin todellinen taikuri, niin rasvaimuja ja luomenkohotuksia hän ei kuitenkaan ryhtynyt minulle tekemään... (pettymys? :P ) Olin lopputulokseen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, Timo teki aivan mahtavaa työtä!

Meikattuina ja kammattuina palasimme sitten hotellille pukeutumaan. Meillä piti olla aikaa paljon. Ja olikin. Mutta... Sutturan päällepukemisessa kesti valehtelematta kolme varttia. Ja apuna oli kolme kaasoa. Hups! Sen jälkeen piti vielä kääriä kaasot sareihinsa, ja ei ole sarikaan mikään nopein mahdollinen vaate pukea... Joten lopulta kaasoille tuli hieman kiire. Ei kuitenkaan niin kiire, etteikö muutamia kuvia olisi ehditty napsia... :D

www.vpkangas.com

Mahtava valokuvaajamme V-P Kangas on postannut blogiinsa esimakua kuvistamme. Jos haluatte nähdä lisää wannabe-Penelope-Aurinkoprinsessaa Sutturassaan, kurkatkaahan tänne.

Ja jos haluatte vaan ylipäätään nähdä upeita kuvia, suosittelen surffaamaan osoitteeseen www.vpkangas.com V-P on aivan käsittämättömän hyvä kuvaaja ja mahtava tyyppi! Suosittelen lämpimästi! :) Lisää kuvamatskua saatte myöhemmin...

Niin ja blogisiskoille haluan sanoa, että vaikka en viime aikoina ole jättänyt juuri kommenttejakaan, niin postaukset on luettu! :) (Ja samalla kiroiltu ääneen sitä, kuinka hemmetin vaikeaa on kommentoida kännykällä postauksiin... :S )

Feels good to be back! Toivottavasti joku kaipasi... :)

Pukupaljastus: Tylliunelmat esiin!

Taikauskoisena ja vanhanaikaisena hössönä en tosiaan uskaltanut paljastaa tylliunelmaani teille etukäteen. Rakkaan Sutturani olivat nähneet vain harvat ja valitut. Mutta nyt on tullut paljastusten aika ja - tittidiii ja muuta rumpupärinää - tässä se tulee:

(Oletteko oikeasti valmiita? Minua vähän jänskättää! :D)

(...Hihii, ihan kuin pääsisi taas sinne kirkon ovien taakse odottelemaan... :D )

Tylliunelmani! <3

Pukuni oli Maggie Sotteron Madelyn Marie. Todellinen Tylliunelma, eikös? :D

Tässä Madelyn, omassa Madelyn Mariessani miehusta on pitsitylliä.

Kun keväällä 2011 marssimme Kaaso J:n kanssa ensimmäisellä mekonetsintämatkalla ensimmäiseen liikkeeseen, pääni oli täynnä ajatuksia siitä, mitä EN halua. Ei pitsiä. Ei olkaimetonta. Ei ivorya. Ei hörselöitä, vaan selkeitä linjoja.

Voitte siis kuvitella reaktioni, kun kaaso J lykkäsi Madden kouraani ja käski sovittaa. Olen kuitenkin tunnettu avoimuudestani sovituskopeissa (kuinka monella tavalla tämän voisi käsittää väärin? :P ), joten in we went.

Pukuja valikoitui sovitettavaksi iso läjä, mutta ensimmäisenä päälle sujahti Madde. Ja se olikin sitten siinä. Puku oli täydellinen. Okei, se oli olkaimeton. Siinä oli pitsiä. Ja se oli ivory. Mutta ainoa seikka, jonka halusin muuttaa, oli väri. Muuten halusin viettää loppuelämäni tuossa puvussa!

Koska olen kuitenkin loputon arpoja, en uskaltanut tehdä päätöksiä ensimmäisen puvun myötä. Vaan sovittelin lisää. Ja lisää. Ja lisää. Kiersin lopulta niin monta putiikkia (useampia useampaan kertaan jopa... soriiiih!!!!), että pelkäsin jo saavani porttikiellon hääpukusovituksiin! Nimeni on sen verran eksoottinen, että se valitettavasti muistetaan. Ja joko olen todella huonotapainen, tai muuten vaan mieleenpainuva, mutta tuntui vahvasti siltä, että minut muistettiin liikkeissä ihan kasvojenkin perusteella... (Heidi, mistä se johtuu? :D ) Ihan loputtomiin en siis voinut kierrellä. Ja joka tapauksessa, aivan poikkeuksetta jokaista sovittamaani pukua verrattiin aina Maddeen. Eikä mikään yltänyt ihan täysin samaan (vaikka se Stilissiman kaunotar tuli kyllä todella lähelle! Ilmeisesti kyseinen ihanuus löysi onnensa bloggaaja E:n omana? :) )

Lopulta päädyin siihen, että Maddehan se on. Ja suuntasin Kittyn innoittamana Hyvinkään Leimulineen Maddea tilaamaan! Se onkin sitten ihan oman postauksensa arvoinen juttu, siitä lisää, kunhan saan kunnon kuvia Maddesta.

Tässä vielä yksi maistiaiskuva sovituksista (Kiitos Kitty! :) )

Aikamoinen Tylliunelma, eikös? :D

Pikapostaus: Arvonta ja Morsiamen Iso Takapuoli!

Syvin anteeksipyyntöni blogihiljaisuudesta ja tämän postauksen kuvattomuudesta: kuorrutan hommaa kuolemattomilla viimeisillä sanoilla "you're just going to have to trust me!" :D

Arvonta suoritettiin taas Sulhon puolueettoman valvonnan alla ja voittajaksi selviytyi mystinen Anonyymi (kommentti 27. heinäkuuta). Sinä tuntematon Hannu Hanhi, laitathan viestiä, niin saat sukkanauhasi! :)

Häät lähestyvät täyttä häkää ja hommia ruksitaan to do -listalta melkein sopivaan tahtiin. Tänään suuntaamme kirkkoon harjoittelemaan marssimista ja parkumista ja muita koreografioita, meillä kun on kirkko-osuuteen laitettu jos jonkinlaista erikoisuutta... (Tämä morsian todennäköisesti ratsastaisi kirkkoon elefantilla, jos se vaan olisi mahdollista. Ihan vaan sen huomion takia. Hmm.... olisikohan se mahdollista...? :D )

Viime viikolla meillä oli viimeinen palaveri Salmi Salissa. Kaikki sujui kivasti ja usko touhun toimivuuteen on vahvoilla. Mitä nyt vielä pistimme pöytäkokoja uusiksi palaverin jälkeen ja onnistuinpa myös hävittämään tallentamattomana sen palaverissa täydentämäni version Salmi Sali -excelistäni, mutta nämähän ovat pikkujuttuja, eikös.... :D

Paras kohta palaverissa tapahtui kuitenkin aivan lopussa. Kävin vielä mallailemassa hääparin tuoleja, jotka eroavat hieman muiden vieraiden tuoleista. Kysyin sitten huolestuneena palaveria vetäneeltä Salmi Salin  työntekijältä, että entäs jos en mahdu tuohon tuoliin.

Ystävällinen herra mittaili takapuoltani katseellaan pitkään ja harkiten, kunnes mutisi vihdoin epävarmasti jotain siihen suuntaan, että etköhän sinä siihen jotenkin...

"Tässä EI nyt ole kyse tästä TAKAPUOLESTANI vaan siitä huikeahelmaisesta mekosta!" selvensin asiaa. Miespolo oli niin mahdottoman nolona, että ei katsonut enää kertaakaan edes minuun päin! :D

Yup, päärynää löytyy eri muodoissa. Kim Kardashian, eat your heart out! :P 

Kaappikenkäfriikin tunnustukset

Bling-blogin Heidi laittoi ihanan kenkähaasteen tulemaan! :D  Tunnustaudun kaappikenkäfriikiksi: rakastan kauniita kenkiä ja toisinaan sorrun keräilemäänkin kaikenlaisia ihanuuksia kaappeihini. Mutta valitettavasti useimmiten minut näkee lempparilenkkareissani... kun ne vaan ovat niin mahdottoman mukavat! Ja sitäpaitsi, kuka voisi olla huonolla tuulella pinkeissä lenkkareissa? :D

 1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä?

Viimeisimpänä mukaan tarttuivat tulevat hääkengät Lontoosta! Jalkani eivät sittenkään olleet ihan tosissaan ilkeiden Menburien kanssa, vaan flirttailivat avoimesti muidenkin korkkarikaunottarien kanssa. Upeat pinkit Untoldit veivät sitten jaloiltani...öhh... jalat alta?  No menoa se oli kuitenkin! :D 

Omani ovat siis pinkit. Nih!

2. Lempiparisi, väri, koko?

Niitä on PALJON! Okei, ehkä ne pinkit lenkkarit? Tai luottovagabondit, Mary Jane -tyyppiset korkkarit, jotka ovat niin mahdottoman hyvät jalassa, että menin ja ostin mustien seuraksi myös valkoiset! :D Tai sitten ne Sokokselta joskus muutama vuosi sitten shopatut mokkanahkaiset ylipolvensaappaat, joissa olen tainnut tallustella yhteensä ainakin vuoden päivät... Tai sitten... Noh, näitä riittää! 

Laita nuo jalkaan ja ole vihainen! Kokeile! Ei onnistu!!! :D (Näitä saa vielä ainakin Spartoolta...)

3. Onko jokin kenkämalli, jota inhoat?

No ne Crocsit (olen sanomassa "tahdon" miehelle, joka käyttää Crocseja. Vai olenko...hmmm... :P ). Ja itse en kykenisi kulkemaan sellaisissa superlättäballerinoissa. Jotain pohjaa pitää olla. Mitäs vielä... Semmoset mummokorkkarit, joissa on semmoset tasselitupsut! Ja onhan noita(kin) vaikka kuinka...

Läimäse, jos näet minut joskus näissä!

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä?

Pakko lainata Heidin vastausta tässä: "Parisataa, mutta mun täytyy oikeasti haluta niitä todella paljon."

5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?

Joko niin kauan, kuin ne vaan kestävät tai niin kauan kuin niiden yhteistyöhalukkuus jalkojeni kanssa kestää! Valitettavasti kaapin perukoilta löytyy niitäkin ihkukaunottaria, joista en vaan voi luopua, mutta joissa en myöskään pysty kävelemään. Jaa miksi en luovu niistä? Ummh... noku... :D (Kysy mieluummin miksi edes ostin ne? Tai siis ÄLÄ kysy! ) (Sulho elä mene sinne penkomaan. Anna niiden olla! Jos meille mahtuu kaikenmaailman mailaa ja palloa ja hanskaa ja frisbeetä, meille mahtuu myös kenkiä!)

6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on?

Haha, Petteri, voisinKO? :D Sain ehkä muutamia katseita, kun joskus shoppasin DinSkosta kahdet samanlaiset kengät ja samaa kokoa, kun piti viedä äidillekin! :P Onneksi äipyllä ja parhaalla kaverilla ja anopilla ja äipyn bestiksellä on kaikilla saman kokoinen jalka kuin minulla, aina joltakulta meistä löytyy se oikea kenkä joka lähtöön! :D Suosittelen ehdottomasti oman kenkäkommuunipotentiaalin kartoittamista!

7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?

No ne pinkit lenkkarit! :D Olen lenkkarityttö, ehdottomasti. Juu. Olen! HALUAISIN olla korkkarilady, mutta kun en vaan osaa... :/ (Ja vihaan Anne Hathawayta, joka kehtaa väittää, että ei voi kävellä muissa kuin sadan sentin korkkareissa, kun muut sattuvat! Phöhhhhh, sanon minä. *Ätsh-liar!!!!-hiiii*)

8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia ja kenkiä?

Vaistonvarainen vastaus oli "totta kai", mutta totuus taitaa olla toinen... Olen hienosteleva citytyttö, jonka mielestä kengät on keksitty syystä. Jep. (Olen todella paha tässä. Olimme tuossa muutama viikko sitten kävelyllä lähimetsässä ja Sulho vei minut ties minne kallioille ja kukkulille. Noh, ei se nyt vielä ihan niin kamalaa - varmistin jatkuvasti, että näin jostain suunnalta jotain kerrostalonkulmaa :P - mutta kun sitten tosiaan kiipesimme sellaiselle kalliolle, että alas ei päässyt kuin puoliksi konttaamalla, niin huh! Siis... jouduin KOSKEMAAN OKSIIN! JA MAAHAN!!! JA KIVIIN!!! :O :O :O Onneksi kotona pääsi heti skrabaamaan kädet putipuhtaiksi. ) (Naurettavaa, eikö? :D )

9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit?

Soittaisin Christianille ja pyytäisin sellaiset punapohjat, jotka näyttäisivät superupeilta megakorkkareilta, mutta joilla voisin tarvittaessa juostakin. Ja ne eivät sitten saisi kulua koskaan mistään mitenkään. Kiitos!

Minä haastan puolestani Belle & Sebastianin, kanssapäärynäjalkaisen Villi Varpusen, Kittyn ja Pipanukin!

p.s. Jos Heidin Bling-blogi ei ole vielä tuttu, niin sinne! Heidillä on loistavia vinkkejä hääpuvun kanssa elämiseen (tai siis... kuulostipa hassulta! :D No mutta, käykää blogissa niin ymmärrätte, Heidi kertoo kaiken valitsemisesta pukemiseen ja vessakäynneistä laahusjippoihin! :) ) Ja se ei-välttämättä-niin-niksipirkkainen osuus taas on vaan ihan mahdottoman viihdyttävää! :D

Rouvana Roomaan!!!! :D

Sulho kyseli tuossa aiemmin, että mitäs arvon tuleva rouva haluaisi synttärilahjaksi. Noh, luettelin tietysti sen peruslistan  Aston Martineista, asunnoista, Australianmatkoista... (siinä vasta ne A-kirjaimella alkavat, you get the gist!)

No, ei tullut kaaraa eikä kämppää, mutta kuulkaas! Tämä tyttö pääseekin sitten heti rouvana Roomaan! :D Jesh!!! :D :D :D

Kuva lainattu täältä. Omat tulee sitten joskus. Kiitos ja anteeksi.

Vatikaani ja Colosseum päässevät ainakin tarkistuslistallemme, mutta, mutta... Löytyisikö teiltä hyviä vinkkejä ja ideoita minihäämatkallemme? :)

(Okei, kun matka oli varattu, huusimme kilpaa odottavamme SITÄ RUOKAA!!! Ei, emme ole ahmatteja, oikea termi on KULINARISTI! Nih! :P Ja joka tapauksessa, italialainen ruoka Italiassa?! Ei ole parempaa. Ei. Nih!)

(Tosin pitäähän tässä myös mainita eräs keskustelu, johon netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin Roomagooglailuideni lomassa... Amerikkalainen meni Italiaan ja maistoi paikallista pitsaa. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen jenkkirouva marssi ulos ravintolasta ja tilasi taksin: "lähimpään Pizza Hutiin, kiitos!" Jep. OIKEESTI! ) (Italiassa ei ole Pizza Hutteja. Lähin lienee Ranskassa. Tosin miksi sielläkään? :P )