Nyt on eksyttävä häätouhuista hetkiseksi. Tai oikeastaan,
who am I kidding, me mitään
TOUHUJA olla saatu aikaseksi. Mutta puheista eksyn! :)
Äitini suvussa naiset ovat aina olleet todella vahvoja. Minä itte -hengessä mennään ja tehdään ja apuja ei pyydetä! Itsekin oli vuosikausia (varmasti joidenkin mielestä suorastaan rasittavan) itsenäinen ja itsepäinen: minullehan ei tarvitse ovia availla! Sitten muutin hetkeksi Irlantiin asumaan ja tuo aika Irlannissa muutti minut täysin! Opin käyttämään naiseuttani ja naisellisuuttani hävyttömästi hyväkseni: jos en jaksanut kantaa kauppakasseja kotiin, värväsin jonkun miehen muka seurakseni ja nostin ääntäni pari sävelaskelta kauppareissun ajaksi, kikattelin ja leikin hiussuortuvilla ja lähes poikkeuksetta seuralaiseni kantoivat ostokseni kotiini, ja toisinaan myös maksoivat ruokaostokseni, sillä eiväthän naiset käsittele mitään niin tärkeää kuin raha! (Tämä toimi paremmin irkkumiesten kuin suomalaisten kanssa, ovat ilmeisesti suomisepot tottuneet itsenäisiin naisiin...) (Ja äiti, ei saa suuttua. En tehnyt tuota usein. :D Ja vähän ymmärsin hävetäkin ihan joka kerta!)
Suomeen palattuani olen joutunut uudestaan opettelemaan tuon minä itte -asenteen ja hyvin se on palannut. Sen sijaan, että pyytäisin 191-senttistä miestäni auttamaan minua sen ylähyllyn jauhopussin kanssa, kiipeilen pikkumarakattina pitkin keittiön tasoja. :D
Eilen jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni viemään auton renkaidenvaihtoon. Usein olen hermoromahduksen partaalla kodinkoneliikkeissä, kun myyjät puhuvat vain miehelleni. Kerran kieltäydyin ostamasta edullista ja hyvää pesukonetta, kun myyjä vastaili kysymyksiini isälleni ja hehkutti koneen huippuominaisuuksia hänelle, katsomatta kertaakaan edes minuun päin! Mutta eilen olisin todellakin kaivannut sitä, että minuun suhtaudutaan kuin avuttomaan naiseen! Mutta ei! Rengasliikkeen mies kyseli jotain kummallista (todennäköisesti ei suomeksi), enkä ymmärtänyt lainkaan mistä puhutaan. Hymyilin ja nyökkäilin. Ja sitten jouduinkin ajamaan auton jonkin ihmeellisen häkkyrän päälle. Ihan itse. Paniikki valtasi mieleni ja pohdin jo soittavani äidilleni. Tai luovuttavani. Tässä säässä kesärenkailla pärjännee pitkälle!
Tarinan opetus? Miehet, oppikaa lukemaan meitä. Joskus - hyvin harvoin toki, mutta kuitenkin joskus - on täysin oikein kohdella naista kuin neitoa hädässä, joka ei vaan ymmärrä hölkäsen pöläystä mistään puuterirasiaa monimutkaisemmasta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti