tiistai 28. helmikuuta 2012

Suurpiirteinen nipottaja


Tuossa edellisessä tunnustuspostauksessa tuli esille se ihastuttava luonteeni ristiriitaisuus suurpiirteisyyden ja nipotuksen osalta. Ja se on kuulkaas aiheuttanut tässä häähulluttelussa jos jonkinlaisia keskusteluja!




"Oletkos jo hankkinut niitä tarjouspyyntöjä kutsuista?"
"No en ole. Eiksne voi laittaa vaikka Feissarissa? Tekstarilla? Eihän se nyt siitä kutsun ulkonäöstä ole kiinni tuleeko ne ihmiset vai ei???"

"Mitä olitte ajatelleet vieraslahjoiksi?"
"Siis täh? Saahan ne ruokaa ja juomaa ja kyytiäkin vielä!"

Niin ja nämä keskustelut siis käydään lähinnä pääni sisällä.  


Mutta sitten. Otetaan nyt vaikkapa se morsiuspuku. Juu, se kolmesataa euroa halvempi oli tosi kaunis. Mutta kun se vyötärö oli kaksi senttiä liian ylhäällä. En olisi tahtonut.

Tai se kirkko-osuus. Kanttori paukuttaa prinsessaruususta kahdella vasurilla En todellakaan tahdo. Tai kirkosta poistuessamme rakas juhlakansa sulkee vastavihityn parin ympyrän sisälle ja laulaa lurittaa jonkun "ihanan" onnittelulaulun. Rouva nappaa yläkerran lakimiesnaapuriserkkua kädestä kiinni ja karkaa tämän kanssa selvittelemään mitätöintimahdollisuuksia.


Olen siis suurpiirteinen nipottaja. Joissain asioissa homman pitää olla todellakin just, eikä melkein, tai siinä ei se kuuluisa armiaskaan enää auta. Mutta enimmäkseen kelpaa mikä vaan. (Ja kultapupuseni ole nyt hiljaa. Tässä ei ole kyse ruoasta. Tai musiikista. Tai kirjoista. Eikö se vanhan kämppäni sisustus vakuuttanut jo tästä? Jos ei, niin muistuttaisin myös, että tavatessamme asuin pyöräkellarissa! :P )


Hääjärjestelyissä vastaan onkin tullut kummallisia tilanteita. Millä ihmeellä perustelen muille sen, että olen valmis sijoittamaan tuhansia euroja hyvään ruokaan ja juomaan, mutta pöytien koristelu ja kattaus olisi minulle ollut aivan herttaisen yhdentekevää? Äitini tyttärenä ymmärsin kuitenkin, että pitäähän sen pöydän olla nätti... Ja onneksi on SuperSulho!

Askartelemaan minua ei saa suurin surminkaan. Ja (tämä on melkein noloa) jos se olisi ollut tasan ja vain ja ainoastaan minusta kiinni, kutsut olisivat hyvinkin saattaneet olla muotoa "joku kiva fontti ja aaneloselle vaan".



No okei, onhan tämä aika karsea! :D
Hats off kaikille kanssapareille, jotka askartelevat kutsut, koristeet, pimpompompomit, hääkarkit ja muut kiitoslahjat, väkertävät powerpointteja hääväelle näytettäväksi ja kasaavat lapsuudenkuvia juhlapaikkaan ihasteltavaksi. Ihailen aikaansaavuuttanne, idearikkauttanne ja visuaalista lahjakkuuttanne! Minulla sitä ei vaan ole. Siksi meidän häissämme ei tulla näkemään vaikkapa itseaskarreltuja kynttilähärpäkkeitä.




 Minä saisin näistä aineksista aikaiseksi luultavasti tulipalon ja tukan, joka olisi täynnä teippejä, naruja ja muuta nättiä.

Kieltäydyn myös tuntemasta huonoa morsiusomatuntoa siitä, etten jaksa innostua ihan kaikista pikkuasioista, jotka joillekin ovat ihan ehdottomia hääntekijöitä. Jos itse kadumme tekemättä jättämisiämme, olkoon niin. Mutta jos vieraamme juhlat menevät pieleen, kun pöydissä ei olekaan SEKÄ kukka-, ETTÄ kynttiläasetelmaa, niin, noh, olemme varmasti epäonnistuneet myös vieraslistan laadinnassa. :P

Ja aion myös uskotella itselleni, etten ole ainoa poikkeus. :D Play along here, sisters!

maanantai 27. helmikuuta 2012

TUNNUSTAN!

 
Modern Bride -blogin Kitty, Villi Varpunen ja LeLe kaikki lahjoittivat minulle hienonhienon PALKINNON! :D Mutta vaativat vastalahjaksi tunnustuksia:
 
Tehtävänä on:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 3 blogille/bloggaajalle (HA! Tiputin pois 12. :P )

Mitähän sitä sitten kehtaisi tunnustaa...?

1.) Olen ihan mahdottoman tulinen ihminen. Siis mahdottoman. Kun puhutaan niistä tummista ja tulisista, niin otapa se siihen assosioimasi tulisuus, nosta se noin potenssiin tuhat ja kerro vielä kolmellasadallakahdellakymmenelläseitsemällä. Kun lisäät lopputulokseen luvun 62 871,98, olet lähellä oikeaa. Humanistihörhönä en osaa tarkempaa matemaattista kaavaa tulisuuteni toteamiseen antaa.


 Mutta siis tuo tulisuus näkyy ihan tasan kaikessa. Kierrosmittarini pärähtää nollasta sataan sekuntien sadasosissa niin hyvässä kuin pahassakin. Innostun asioista valon nopeudella. Jos joku erehtyy läsnäollessani lausumaan sanat "pitäisköhän järkätä..." niin hetkissä olen jo tekstannut kutsuja, soitellut kyselyitä, ideoinut teemaa, päättänyt mitä kakkuja leivon tapahtumaan jne jne jne. Ja kun rakastun niin siinä jää roomeokin rannalle juulialleen jupisemaan. Valitettavasti sama pätee sitten myös vihastumiseenkin. Myrskyvaroituksia ei kukaan ehdi antaa ennenkuin tämä tornado on repinyt juurineen jo yhden sademetsän verran matskua. Mutta rauhoitunkin useimmiten samassa tahdissa. :) Minulle olisi täysin mahdotonta olla tuntematta mitään. Se ei vaan onnistu.

Ja juu, kanssani on varmasti välillä vaikeaa elää. Mutta myös jännittävää! :D

2.)  Kärsin ihan mahdottomasta suljetun paikan kammosta!


Toki myös ahtaat paikat pelottavat, mutta kuvaavampi on tuo suljetun paikan kammo. En pysty nukkumaan makuupussissa, kun se ahdistaa. Jos Sulho erehtyy rullaamaan yöllä edes jalkansa peittoni päälle ja se rajoittaa liikkumistani, minut valtaa pienoinen paniikkikohtaus. Oikeastaan kaikki liikkumista rajoittavat jutut ahdistavat. Olen toisinaan tosissani miettinyt, että mitä jos se järjetön avaruuden kaipuu iskee joskus lentokoneessa ja minun on vaan pakko päästä pihalle?! Mitäs sitten tehdään? Ja osaanko hillitä itseni? Kuuluuko järjen ääni läpi pakokauhun?



Niin ja juu. Joskus ihan siinä kotimakkarissakin ahdistaa, jos se ovi on kiinni. Needless to say, nukun AINA sillä puolella, joka on lähempänä ovea!

3.) Jakelen ihmisille, esineille ja jopa asioille lempinimiä sitä tahtia, etten aina pysy itsekään mukana! Koita siinä sitten löytää kaverin nimi puhelimesta, kun kyseisellä ystävällä on noin kahdeksan lempinimeä, joista yksikään ei ole lähelläkään sitä kasteessa annettua! Mutta kun niitä nimiä vaan tulee, en minä sille mitään voi! :D Rakkaat lapset ja niin edelleen! Ja rakkaista lapsista puheenollen, minusta tuli vajaa viikko sitten pikkuisen Marakatin täti! :D Nih!

Tämä ei ole veljeni tytär. :P
4.) Rakastan sanoja. Lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, sanaleikit ja kaikki muu sanoihin liittyvä vaan rokkaa! Olen se ihminen, joka kulkee suojatien yli nenä kiinni kirjassa. Ja joka pohtii sitä, että onpas jännää, että Bradillä oli Jennifer Aniston eli J.A. ja nykyään se heilastelee Angelina Jolien kanssa. Juu, varmasti on jotain maagista tuossakin! :D Minusta piti tulla isona kolumnisti jo kauan ennen kuin Carrie teki siitä joka tytön unelma-ammatin! Onneksi jo nyt kolmekymppisenä lähdin sitten opiskelemaan journalismia! :D




5.)  Olen yleisesti ottaen todella suurpiirteinen! Siis todella! Mutta ne asiat, joista nipotan, niin niistä nipotankin sitten ihan turhissakin tilanteissa! :D


Kielioppinipotus. Se ei ole minulle harrastus. Se on elämäntapa. Niin kovasti tekisi mieli boikotoida jokaista ruokakauppaa, joka myy paperipussi leipiä tai luumu tomaatteja ja muita huikeita tuotteita. Mutta jäisin kyllä ruoatta, jos sille linjalle lähtisin. Haluaisin myöäs jättää huomiotta kaiken kielioppivirheitä sisältävän postin. Onko pakko maksaa, jos joku laskuttaa vaikkapa kutsu korteista?


Valitettavasti tämä ei ihan kuvaa meidän suhteemme alkumetrejä. Mutta, Sulho on nykyään välillä lähes yhtä paha kuin minä! :D Vaikutusaikaa vasta hieman yli kolme vuotta! :D

Ja ne avonaiset kaapinovet. WC-paperirullat väärin päin. Ja ne ihmiset, jotka eivät osaa avata suutaan saadakseen tilaa tai jonkun väistymään tieltään! GRRRRR!!!!

6.) En osaa sanoa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi. En vaan osaa. No okei, tämä onnistui. Melkein. Piti sitten kuitenkin lähteä jaarittelemaan ja arpomaan onnistumisprosenttia.

7.) Valloitan vielä maailman. Joskus. Jotenkin. Minusta tulee vielä Maailman Kuningastar! :D


Näitä ihania palkintoja on jo viljelty ympäriinsä... Mutta lisää seuraa:



(Oho, humanisti ei osannut laskea kolmeen. :D )





torstai 23. helmikuuta 2012

Aurinkoprinsessan kesärengas - Vihkisormus!

Ihana Sulhoni kosi minua kaappaamalla minut kesken työpäivän Pariisiin. Kosinta tuli ihan puskista ja Sulholla oli sormus valmiina. Ja se oli juuri sellainen, jonka olisin itsekin valinnut! <3 (No okei, koko oli 17.5 ja nyt sormessa killuu 15+, mutta noin niinkun muuten. :D Sulholle oli myyty "semmonen keskiarvokokonen sormus"! :D )

Tässä kännykuvassa vielä se liian suuri versio.. :D

Ilmeisesti olin sitten jotain joskus vihjaillut, sillä halusinkin nimenomaan tuollaisen tyrkkydimangin (kruunuistutukseksi kuuluvat fiksummat kutsuvan...) ja kaikki puheet sen tielläolosta ja joka paikkaan tarttumisesta ovat kyllä aivan höpönlöpöä. Ja tämä tieto siis naiselta, jolla on pitkä ja takkuinen tukka, joka on sitten aivan joka puolella aina. Eikä ole jäänyt käsi kiinni päähän! :D

Muttamutta. Tuollaiselle sormukselle on kyllä melkoisen mahdotonta löytää ystävää viereen!

Harkinnassa oli ohut viiden- tai seitsemän blingin rivisormus. Ja juu, sopihan se siihen, mutta yhdistelmän ainutlaatuisuus hipoi samaa luokkaa kuin nakkien tarjoilu sinapin kera.

Jotain ihmeellisempää oli siis löydettävä! Ja Häämessuthan lupasivat vaikka mitä!

Mutta kun eihän me jaksettu niitä kierrellä! :D

Osuimme kuitenkin E. Lindroosin tiskille hetkeksi. Ja ihana myyjänainen vilkaisi pikaisesti kihlaani ja toi tarjolle tämän:

Sandbergin Tähdenlento T-16
Siinä se sitten oli. Yhdistelmä oli täydellinen! (Okei, kuvassa on oikeasti T-17, joka on T-16:tta suurempi ja siten vähän liian massiivinen kihlani viereen. Mutta kun Sandberg on jättänyt T-16:en esittelyt pois sivustoltaan! Kele!)

Olisimme ostaneet sormuksen siitä ja heti, mutta kun Luihu oli hukassa. Tiskin pääjehulta olisimme tiedustelleet vähän kaikenmoista, mutta kyseinen herra pakeni meitä liukkaasti. En tiedä miksi. :S

Messujen jälkeen suuntasimme sitten Stockmannille sormusshoppailemaan.

Blingbling

 Jostain kumman syystä tuo yhdistelmä toimii mielestäni noin päin paremmin. Syynä on arvatenkin kuumerkkini ja avaruuspölyn määrä noin seitsemän minuuttia ennen sormuksen löytämistä. Tai jokin muu yhtä merkättivä seikka.

Enkä tietenkään pidä sitä sormessa vielä. Ainakaan kovin usein. :D


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

EUROLLA SALILLE! Siis OIKEESTI!!!

Pakko oli hehkuttaa tätä oman salin huippukamppista! Jos kesäkunto on vielä hakusessa, mutta löydät ainakin yhden kaverin ja Helsingin tai Turun, niin kas tässä!

Motivukseen tutustumaan EUROLLA!

Koiria ei hommaan ole haudattu! Motivuksen verkkokaupasta voi ostaa euron tutustumiskäynnin sille sohvaperunakaverille, joka on sitkuillut sitten kesän ysikuus. Ja koska kaveri on kaveri, niin sehän ostaa sinut mukaan. Eurolla. :D

Okei vaan siis yksi kerta per peruna ja Motivuksen jäsenet jäävät tarjouksen ulkopuolelle. Tai siis saavathan hekin toki lähetellä kavereita kuntoilemaan!

HIRRRRRRRRRRRRRRRRRRRVEEEEN hyvä diili! Kun siis eihän eurolla yleensä saa juuri mitään? Okei, lottorivin. Tai Maitotölkin. Muuta en keksi.

HIRRRRRRRRRRRRRRRRRRRVEEEEEN hyvä siis! 

Leenaki menis. Tolla hinnalla. Varsinkin, kun on kuullut, että Motivuksella on spotattu ainakin yksi Hunk-hunk--hunksi treenaamassa! ;)

tiistai 21. helmikuuta 2012

Annilla on lentokone - ja Aurinkoprinsessalla kyyti Marbellaan!!! :D

The Voicen mahtikisa
Maanantai-iltana töistä lähtiessä soi puhelin ja meinasin pudota pepulleni lumikasaan kun langan päässä oli Voicen Ville! Bussi tuli, hyppäsin siihen ja sitten alkoi kisa!

Ensimmäiseen kysymykseen löytyi vastaus ihan hyllyltä: Uusin Miss Suomi on tietysti Sara Chafak. Minulta kestäisi 4,5h lentää Marbellaan, mutta onneksi huusin viimesekunneilla vastaavani sittenkin neljä tuntia! Ja sehän oli oikein! :D

Notting Hillin miespääosa oli peruskauraa.

HUGH!!! 
Ja Aku Ankan auton rekkari tuli melkein heti. Tavallaan. Osittain. Okei, kauhealla paniikilla! "KOLMEYKSKOLME mut khäää, onksiinä jotain kirjaimiaki? Apua? Onks? Äh, emmä muista... kolmeykskolmeapuaaaaa!"

313 - The Magic Numbers

No se oli oikein! :D

Ja sitten.Viimeisenä. Minkä bändin biisi oli Macarena?

Jostain TODELLA syvältä se tuli. Ja SEKIN OLI OIKEIN!!!!

Aurinkoprinsessa lähtee MARBELLAAN!!! :D :D :D :D

Mä oon sitten tuolla. Nih! :D

Lomapakettiin kuuluu Les Millsin aamutreenejä, shoppailua, hemmottelua ja tietenkin loppubileet, lupaa Anni! :D 

Mitä tästä opimme? Kannattaa ehdottomasti säilöä tällaista Tärkeää Tietoa, sen sijaan, että uhraisi aivosolujaan vaikkapa kemiallisten kaavojen osaamiseen! :D

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille! :D

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Kutsu Morsianten Hiusiltaan!

Kutsu

Etsitkö vielä ideoita hääkampaukseesi? Kaipaatko vinkkejä hiusten täsmähoitoon ennen Suurta Päiväänne? Mietitkö hiuskorun tai hunnun käyttöä hääpäivänä? 

Hair & Face Stockholm, Aurinkoprinsessa, Kitty ja picata yhdistivät voimansa kaikkien Morsianten avuksi! Nyt meillä on ilo kutsua Sinut Hair & Face Stockholmin upouuteen kampaamomyymälään Helsingin keskustan Kluuvin kauppakeskukseen Morsianten Hiusiltaan torstaina 22.3. klo 18:00 alkaen.

Illan aikana Hair & Face Stockholmin ammattitaitoiset asiantuntijat lupaavat ratkaista Morsianten hiuspulmat ja kertoa samalla kevään ja kesän 2012 hääkampaustrendeistä. 

Mukana illassa on myös upeita hiuskoruja, huntuja, koruja ja muita hääasusteita ja
-koristeita myyvä Ninka.

Luvassa on lisäksi huipputarjouksia ja pientä suolaista purtavaa. Samalla tapaat muita Morsioita ja voit vaihtaa ajatuksia ja ideoita kaikesta hääsuunnitteluun liittyvästä!

Iltaan osallistuneiden kesken arvotaan 6 kappaletta uunituoretta Häät - lehteä!




Ilmoittaudu iltaan!

Ilmoittaudu Hiusiltaan tiistaihin 20.3. mennessä sähköpostitse:  tylliunelmia@gmail.com

Kerro ilmoittautuessasi nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Jos sinulla on oma hääblogi, linkitä blogisi ilmoittautumiseesi. Jos taas olet Naikkarilainen, lisää tieto Naikkarialiaksestasi. Mukaan mahtuu 40 nopeinta ilmoittautujaa!

Olet toki tervetullut mukaan, vaikka et bloggaisi tai käyttäisi Naikkareita! :)

Sydämellisesti tervetuloa - Hiusillassa nähdään!

- Aurinkoprinsessa, Kittypicata, Hair & Face Stockholm ja Ninka


Päivitys 20.2.12 klo.22.40
Ensisijaisesti otamme iltaan morsiamia illan suuren suosion vuoksi. Kaasoja voi kyllä ilmoittaa sähköpostilla jonotuslistalle. Jaamme mahdolliset jäljelle jääneet paikat ilmoittautumisjärjestyksessä 15.3. 

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kauneudenhoitovinkkejä ammattilaisilta - ilmaiseksi!

Hipsheijaa! Olo oli kuin Lumikilla konsanaan, kun pikkulintuset laulelivat tälle morsiolle mahtavankuuloisesta tapahtumasta lauantaina 18.2.2012. (Jaa että mistä näitä kielikuvia ja assosiaatioita tulee? Lähtisin äipältä kyselemään... Olin pienenä kova satukirjafani! Ja kello on jo paljon. Ja lintsailen parhaillaan läksyjenteosta. :D )


MaryKay-konsultit järjestävät lauantaina 18.2.2012 täysin maksuttomia ihonhoitotilaisuuksia osoitteessa Lönnrotinpuistikko 5. Hyvin lähellä Vanhaa kirkkoa siis (ovisummerissa lukee Dream Company, eli etsikää unelmia!). (Ja pahoittelut tästä pk-seutukeskeisyydestä... Mutta kun en vaan tiedä, mitä Turussa tapahtuu. Tai muuallakaan... :D Mutta jos kuulen huhuja muualta, lupaan kertoa!)



Sessioita järkätään klo 14-15:30, 15:30-17 ja 17-18:30 ja jokaiseen settiin mahtuu noin 5 henkeä.

Hetki alkaa sillä, että konsultit kertovat käyttämistään tuotteista ja sitten osallistujat saavat nauttia käsihoidosta ja kokeilla kasvoille kevyttä kuorintaa, hoitavaa seerumia ja ihon ikääntymisen merkkejä hidastavaa kosteutusta.

Laajemman henkilökohtaisen kokeilun saa varata konsulteilta erikseen.


 MaryKayn tuotteita en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta olen kuullut niiden olevan eläinkokeettomia ja osa tuotoista käytetään naisten syöpäsairauksien tutkimuksiin ja naisten turvakoteihin. Ja lisäksi MaryKay lupaa tuotteilleen 100% tyytyväisyystakuun. Kuulostaa lupaavalta! :)

Paikan päällä on myös iso pino meikkejä, ja jos tuotteet vakuuttavat ja meikkipinot houkuttavat, niin voit sopia samalla erillisen meikkiopastuksen. Ota siis kalenteri kainaloon!

Jos et ole vielä buukannut lauantaitasi täyteen, niin tässäpä oivaa puuhaa! Ota mukaan ystäväsi, äitisi, naapurisi tai vaikka sulhosi, morsiostatusta ei tässä sessiossa kysellä! :) Ilmottautumiset numeroon 040-865 4073 tai s-postitse milla.saloheimo(at)gmail.com


Aurinkoprinsessan ihoa ei nyt näissä sessioissa parannella, sillä meillä on Sulhon kanssa Suuri Kutsujentilauspäivä lauantaina! :D Siitä lisää myöhemmin... Mutta kertokaahan sitten kokemuksianne! :)

Ja loppuun pompataan kauas kukkaruukusta taas...

Tämä biisi hääblogissa on suurin piirtein samaa kategoriaa kuin laskiaispulla täytettynä kermavaahdolla ja maksamakkaralla. Mutta kun se vaan saa tämän tytön tanssahtelemaan jo ennen aamukuutta (jep, arkiaamuisin!)! Ei näin loistavaa biisiä voi olla jakamatta! :D



tiistai 14. helmikuuta 2012

Morsio (m)urheilee!

Morsiandieetin nimissä minäkin urheilen, minkä kerkiän! Joskus se(kään) ei mene ihan niinkuin Strömsössä... :D

Sunnuntaina lähdin innoissani jo tavaksi muodostuneelle BodyCombat-tunnille. Onhan se siis jo tapa, jos on kyse kolmannesta peräkkäisestä kerrasta? :D

Löysin keskustasta parkkipaikan hienosti ja autokin sujahti taskuun kuin unelma! Eli ei, en kolaroinut autoa. Mutta, ennen kuin nousin autosta kurottauduin takapenkille sohimaan...

Ostin syksyn Kaasokiertueella uuden pitkän toppatakin. Takki oli huikeassa alennuksessa: parinsadan toppis irtosi kolmellakympillä! Takki on niin mahdottoman pitkä ja paksu, että olen ristinyt sen täkiksi. :)

Ei se ihan tällainen ole. Mutta tämän saa täältä.
Noh. Istuin siis takin helman päällä ja kurotin. Krrrrrrrrrhhhhhhhhhhäääääääätttsssssh! Ja hihasauma auki.


Oh well. Onneksi täkkiä ei Combatissa kaivata. Jatkoin kulkua kohti Motivus Centeriä, mutta koska olin hyvissä ajoin, päätin käydä Ärrällä lataamassa bussikorttia.

Mites se biisi menikään... "Nopeaa ja mukavaa on asiointi"?

Jonoa kioskilla ei juurikaan ollut, joten kaivoin heti bussikortin ja lompakon esille. Alle 10 sekunnissa olin saanut bussikortin lisäksi kaikki muutkin lompakkoni kortit leväytettyä uudeksi, melko eksentriseksi matoksi Ärrän lattialle. Juu, ei ole minusta sisustajaksi...

Pääsin Centeriin ja juttelin Motivuksen tiskin kanssa tulomatkastani... Varoittelin, että jos tunnilta ryntää joku kesken kaiken vaatimaan ambulanssia, niin syyllinen olen sitten minä... Päästivät minut kuitenkin tunnille! :)

Menin pukkariin vaihtamaan jumppakamoja päälle. Ilmeisesti olin sitten kotona ollut sitä mieltä, että jumppakengät eivät ole kovinkaan tarpeelliset. Noh, ei kun takaisin tiskille vonkaamaan lainakenkiä!

Motivuksella onneksi on iso kasa lainattavia popoja, ja löysinkin sopivat lainakanootit jalkaani. Ja matka jatkui!

Tunnin alussa ohjaaja kyseli ensikertalaisia. Tajusin kauhukseni, että vasemmalla puolellani oli peili ja oikealla toinen niistä kahdesta ensikertalaisista. God help us!

Tunti alkoi ihan kivasti muuten, mutta ohjaajan mikki pätki pahasti. Ohjaaja oli kuitenkin niin superammattitaitoinen, että onnistui vetämään tunnin hienosti ilman mikkiä. Salissa oli kaksi lisämikkiä ja ohjaaja vaivihkaa testaili niitä potkujen ja etukoukkujen lomassa. Ensimmäinen ei lähtenyt käyntiin lainkaan. Toinen lähti...

Osaatteko kuvitella miltä kuulostaa, kun dinosaurus tekee kuolemaa?

Osuma tähän kaveriin saattaisi aiheuttaa aikamoisen elämyksen tärykalvoille?
No enpä minäkään tiennyt osaavani. Mutta se oli se ensimmäinen assosiaatio, joka siitä mikkiäänestä räjähti sielun silmien verkkokalvoille.

Lähimpänä ovea jumpanneet ryntäsivät ulos salista. Me kaikki peitimme korvamme. Ohjaaja heitti mikin lattialle.

Kun melu lakkasi, tunnelma oli hetkeksi aivan pysähdyksissä.

Ja sitten jatkettiin.


On se BodyCombat vaan oiva laji. Kaikesta huolimatta tunnin jälkeen fiilis oli taas aivan mahtava! :D

Kerroin ohjaajalle tunnin jälkeen oman tarinani ja otin syyt mikkikatastrofista niskoilleni. Sen vaan täytyi johtua minusta!

Onko kukaan muu koskaan olettanut päässeensä mukaan ihmiskokeesen, jossa testataan Murphyn lain pitävyyttä? :D

perjantai 10. helmikuuta 2012

ARV...atkaapas mitä! No pöytäkoristeita!

Tämä teksti olisi pitänyt varmaankin antaa Sulhon kirjoitettavaksi. Minun roolini tässä touhussa oli maata sohvalla. Toki, tein sen aivan mahdottoman antaumuksella!

Koristesuunnitelmiahan meillä oli jotakuinkin yhtä paljon kuin intiaaneja Etelämantereella. Joten ruhtinaallisesti yhdellä inspiraatiokuvalla varustautuneina suuntasimme kulkumme Ikean ihmeelliseen maailmaan. Ja lakisääteisten lihapullien lisäksi matkaan tarttui tällaisia:

Cylinder-maljakot


Knaster-koristekivet

Snärtig-tekokukka

Fenomen-kelluva kynttilä
Näiden ainesten kera Sulho piiloutui (avo)keittiöömme tekemään taikojaan. Minä avasin viinipullon. Veikkaisin, että tuolla viinipullolla oli merkittävä rooli touhun onnistumisessa!

Hetken kuluttua minut kutsuttiin ihailemaan lopputulosta. Ihailkaa tekin!

Sulhon Upea Luomus!
Eli meille tullee tällaiset pöytäkoristeet!

Sulho on kyllä aivan uskomattoman mahtava mies! Terkut taas sinne tuleville appivanhemmille, kiitän ja kumarran! Jos häiden visuaalinen puoli jäisi minun onnettomille harteilleni, niin rakkaat vieraamme, saisitte päähänne tötteröhatut ja juhlatila olisi koristeltu serpentiineillä ja A4:sille printatuilla "jee, häät!" -tyyppisillä tunnelmankohotuskylteillä. Pöydän keskellä olisi talouspaperirulla. Korkeintaan.

Niin, ja näissä käytimme siis tekokukkia, mutta ah, ihana Sulho nappasi hihasta Kukkagurua ja kyseli sopivista veteen upotettavista kukista. Kuulemma esimerkiksi ruusu olisi mainio! Mutta tulppaanilla ei ole toivoa. Ja guru antoi myös oivan vinkin: koska nuo kukat tykkäisivät kovasti nousta tuolta kivistä pintaan, kannattaa niihin tehdä ikioma ankkuri! Ankkurin saa helposti kiertämällä varren ympärille rautalankaa. Rautalangan päähän taiteillaan sitten kaksisiipinen, noh, ankkuri, joka ankkuroidaan kivien alle. Tuliko nyt hoettua ankuurivartaloisia sanoja tarpeeksi? :D

Sulhon (ja tulevien appivanhempien) lisäksi kiitosta on lähetettävä myös Villin Varpusen (vaiko Villi Varpusen? Hmm...) suuntaan! Projektina Häät -sivuston kukkatutoriaali innoitti testaamaan, joten Varpuseni, KIITOS! :)

Kulta, sä rokkaat!  <3

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

And the Oscar goes to... Pitääkö häät videokuvata?

Pähkäilimme Sulhon kanssa viikonloppuna sitä, että pitääkö häät videokuvata, vai riittääkö häävalokuvaaja.

Sanoin tämän Sulholle aiemmin hieman hienovaraisemmin, mutta nyt vihjailut suohon ja kaapista lavalle: Kyllä minä sen haluaisin!

Mä en ala mitään jos ei häitä kuvata! Nih!

Mutta Sulhollakin on ihan hyviä pointteja siihen, ettei videokuvaaja ehkä ole ihan välttämättömyys. Ensinnäkin, se budjetti. Jota on jo venytetty enemmän kuin äipän pinnaa mun teinivuosina. Ja sitten...




Niin. Maksaisitko sinä tällaisesta? Muutamia videokuvaajia olemme käyneet nuuskimassa ja vaikkei se laatu nyt noin surkeaa ole missään nimessä niin valitettavasti Oscarit jäävät aika kaukaisiksi haaveiksi niiden parhaimpienkin tekijöiltä.

Emme valitettavasti itsekään muistuta pahemmin Bradia ja Angelinaa emmekä Tomia ja Katieta. Pääosa-amatöörit olisivat siis valitettava tosiasia tämän videon teossa.

Pistäkää mut tän poppoon eteen, niin mähän rokkaan! :D

Sulho pysyy mieluummin kameran takana kuin edessä. Minä taas rakastan huomion keskipisteenä olemista ja suurelle yleisölle esiintymistä! Juu, jännitän, mutta rakastan sitä fiilistä! Mutta kun...


Se kamera ei vaan ole sama juttu, kuin elävä yleisö! Katsokaas nyt tuotakin! Osottelee tommosella isolla ja vihasennäkösellä vempaimella! Sen täytyy olla paholaisen palkkalistalla!

Kamera saa kielen puutumaan ja aivot sammumaan. Yhtäkkiä osaan ajatella korkeintaan kahta asiaa. Yleensä toinen on kädet. KÄDET?!?!

"Siis MITKÄ? Mistä nää tuli? Mihin ne LAITETAAN??? Apua!!!!! ÄITI, ei mulla ennen ollu tällasia! Kato ne roikkuu tälleen urpojäykkänä tässä... mitä jos mä laitan ne tällee yhteen? Ei!!!! Ei, siis eihän näitä nyt yhessä voi pitää! Ihan tarpeeks urpoa, että näitä on kaks, sitä ei todellakaan pidä korostaa laittamalla niitä VIEREKKÄIN! Mä laitan ne hei selän taakse! Joo! Ei mut apua, miten tohon sivuun tulee nyt tommonen tynkäuloke? Ei helev... MITÄ MÄ TEEN?????"

Mutta siis. Olisihan se häävideo ihana muisto häistä...

Onko kenelläkään tietoa kuvaajasta, joka saisi meidät hehkumaan Suomen Brangelinana? Kuvaajaa, jonka palkkaaminen ei vaatisi hämäräfirmaa Caymansaarilla? Kuvaajaa, jota haluaisin häiden jälkeen hehkuttaa viikkotolkulla ja jonka tallentamaa häävideota katselisin ja näyttäisin ylpeänä naapureidenkin vieraille vielä 20 vuotta myöhemmin? :D

Tämä on sitten takanreunalla, kun meidän häävideo on lipsahtanut Academyn saataville!
 

tiistai 7. helmikuuta 2012

Tukasta asiaa!

Kautta aikojen minulle on tuputettu lättätukkaa sileää, kiiltävää ja tiukasti suoristettua tukkaa. Koska tukkani on luonnostaan lättänä ja suora (tiedän, tämä olisi saattanut tulla shokkina joillekin, ainakin vielä muutama vuosi sitten), olen luonnollisesti rakastunut kaikkeen sotkuiseen, kiharaan ja vallattomaan. Tukan pitää olla iso. Juu. ISO.

Olisin sopinut 80-luvulle kuin nenä muusiin! :D
No okei, en nyt sentään enää haaveile dallasdynastiatukasta. Mutta jokin tällainen saisi minut itkemään ja kaivamaan äkkiä esille tupeerauskamman takataskusta!

Lättätukka
Ja siis, saatan olla väärässä. Lättätukka voi hyvin sopia minulle. Mutta. IHAN SAMA! Se on MUN PÄÄ! Lättää oma tukkas, jos on pakko jotain lättää! Nih!

Hääkampauksenkin tulisi siis olla luonnettani ilmaisevan kuohkean sotkuisen kaunis. Joo, luonteeni on kaunis ja kuohkea. :P


Taylor Swiftin ihana kiharapilvi on kiinnikin upea!


Mielelläni myös muistuttaisin Eva Longoriaa. Edes tukan verran!


Freud voisi tulla kertomaan, miksi valkkailen näitä blondikuvia... Tämä oma pää kun on lähempänä Lumikkia...




En voi sietää Michelle Williamsia (älkää kysykö. Veikkaisin, että liittyy muumeihin. Tai siihen, että se vei MULTA Heath Ledgerin.) mutta tämä kampaus on kyllä kaunis.


Tällaista en ehkä omiin häihin uskaltaisi ottaa, mutta jokin tässäkin kiehtoo...

Tiedän siis, että en halua tiukkaa enkä lättänää tukkaa. Ja haluan jonkin sortin nutturaviritelmän. Mutta en liian korkealle - kukaan ei halua nutturahedaria hääpäivälleen! Mutta mitä tästä tukasta sitten lopulta tehdään... Noh, sen näkee sitten. :)